Uusia arvioita käytettävissä olevalle hiilibudjetille

Tuoreessa tutkimuksessa on arvioitu, että jos otetaan huomioon pelkät hiilidioksidipäästöt, maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen alle kahteen asteeseen tarkoittaisi noin 5000 gigatonnin kokoista hiilidioksidibudjettia. Tällä hetkellä jo pelkät ihmisperäiset hiilidioksidipäätöt ovat noin 36 gigatonnia vuodessa ja päästöt näyttävät jatkuvasti kasvavan. "Valitettavasti tästä hiilibudjetista jo noin 2000 gigatonnia on jo päästetty ilmakehään, kun lasketaan yhteen ihmiskunnan päästöt esiteolliselta ajalta lähtien eli tilanne on huolestuttava", selittää tällä hetkellä Concordia-yliopistossa tutkimusta tekevä Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti-Ilari Partanen, joka oli mukana tutkimuksessa.

Kun hiilibudjettia laskettaessa otetaan huomioon myös muiden kasvihuonekaasujen lämmittävä vaikutus, jäljelle jäävät päästömäärät ovat vieläkin pienempiä. "5000 gigatonnin sijasta puhutaankin enää vain noin 4000 gigatonnista hiilidioksidia. Näiden kahden arvion eroon vaikuttaa suuresti ihmiskunnan ilmastopolitiikan kehitys. Jos muiden kasvihuonekaasujen ja nokihiukkasten päästöt saadaan vähenemään tehokkaasti, kasvattaa se hiukan hiilibudjettiarvioita", Partanen toteaa.

Hiilibudjetteihin liittyy suuria epävarmuuksia

"Hiilibudjetti on helpon ymmärrettävyytensä takia erinomainen työkalu ilmastopolitiikan tueksi", kertoo Partanen. Siihen sisältyy olennaisesti käsitys siitä, että kasvihuonekaasupäästöt on saatava nollaan ja aikaa tähän on vain rajallisesti.

Hiilibudjetteihin liittyy vielä suuria epävarmuuksia, johtuen sekä ilmaston puutteellisesta ymmärtämisestä että tulevaisuuden ilmastopolitiikasta onnistumisesta. Ilmaston lämpeneminen riippuu yllättävän lineaarisesti ihmiskunnan tuottamista hiilidioksidipäästöistä sitten esiteollisen ajan riippumatta milloin ja missä nämä päästöt ovat syntyneet. Tätä riippuvuussuhdetta hyödyntämällä voidaan määrittää tiettyä maapallon keskilämpötilan nousua vastaava niin kutsuttu hiilibudjetti.

Tutkimus julkaistiin Current Climate Change Reports –lehdessä, ja sitä rahoittivat Natural Sciences and Engineering Research Council of Canada (NSERC) ja Emil Aaltosen säätiö. Katsausartikkelissa oli kirjoittajina tutkijoita kanadalaisista Concordia-yliopistosta, Sherbrooken yliopistosta ja Simon Fraser -yliopistosta, Ilmatieteen laitokselta sekä brittiläisistä Oxfordin, Exeterin ja Leedsin yliopistoista.

Lisätietoja:

Antti-Ilari Partanen, antti-ilari.partanen@fmi.fi (Tavoitettavissa aikaeron takia parhaiten spostitse)