Ilmatieteen laitoksen ajankohtaiset artikkelit

Ilmastonmuutos esillä Heurekassa

Eeva-Kaisa Heikura — Fri, 17 Feb 2012 13:12:00 GMT

Ilmastonmuutos esillä Heurekassa

17.2.2012 15:12

Ilmatieteen laitos oli mukana suunnittelemassa tiedekeskus Heurekassa avautuneen Klima X -näyttelyn sisältöä.

Kuva: Heureka

Klima X on näyttely ilmastonmuutoksesta ja elämästä lämpenevässä maailmassa. Näyttelykokemus alkaa vaihtamalla Klima X -saappaat jalkaan ja kahlaamalla näyttelyyn, jonka ovat vallanneet sulava jää ja vesi. Klima X nostaa uudella, moniaistisella tavalla esiin ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset sekä sen, miten ilmastonmuutosta voidaan hillitä ja miten sen väistämättömiin vaikutuksiin voidaan sopeutua.

Näyttely on esillä Heurekassa 18.2.2012–27.1.2013 eli lähes vuoden. Heurekan Klima X perustuu Norjan tekniikan museossa (Norsk Teknisk Museum) joulukuusta 2007 joulukuuhun 2009 esillä olleeseen näyttelyyn, jonka konseptin on suunnitellut ruotsalainen arkkitehtitoimisto Codesign. Vuonna 2009 Klima X valittiin parhaaksi pohjoismaiseksi näyttelyksi ja sille myönnettiin kansainvälinen Roy L. Shafer Leading Edge Award -palkinto parhaasta kävijäkokemuksesta.

Heurekan asiantuntijat ovat suunnitelleet näyttelyn sisältöä yhdessä suomalaisten ilmastoasiantuntijoiden kanssa. Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat antaneet taustatietoja ja -aineistoja näyttelyn suunnitteluvaiheessa ja olleet mukana kouluttamassa näyttelyoppaita luennoin ja käytännön esimerkein itse näyttelyalueella. Lisäksi Ilmatieteen laitos on lainannut näyttelyyn historiallista meteorologista esineistöä sekä sääsatelliitin pienoismallin.

Näyttely on rakennettu 400 m²:n laajuiseen vesialtaaseen, jossa lainehtii 40 000 litraa vettä. Kävijät kahlaavat n. 10 cm syvyisessä altaassa keltaisissa saappaissa, jotka puetaan jalkaan näyttelyn sisäänkäynnin luona. Näyttelyn keskellä on 8m³:n kokoinen sulava luonnonjääkuutio, joka on peräisin Puruvedestä. Altaan vesi kuvastaa ilmaston lämpenemisen myötä kohoavaa merenpintaa ja sulava jää jäätiköiden sulamista.

Lisätietoja Heurekan sivuilta

Uusi vertailukausi 1981 - 2010 käyttöön

Eija Vallinheimo — Wed, 01 Feb 2012 08:32:00 GMT

Uusi vertailukausi 1981 - 2010 käyttöön

1.2.2012 10:32

Ilmatieteen laitos on ottanut käyttöön uuden ilmastollisen vertailukauden 1981–2010. Mitä muutos tarkoittaa ja miksi se tehdään?

Kuva: Eija Vallinheimo

Mikä on ilmastollinen vertailukausi?

Sääolot vaihtelevat vuodesta toiseen varsin paljon. Näin ollen yksittäisen vuoden sääolot eivät näin anna oikeaa kuvaa paikkakunnan ilmastosta, vaan sitä varten on tarkasteltava pitempiaikaista keskiarvoa. Ilmastotilastoja tarvitaan kuvaamaan vallitsevan ilmaston keskimääräisiä olosuhteita ja ilmaston luontaisen vaihtelun suuruutta eri vuodenaikoina.

Ilmastotilastot lasketaan kansainvälisen sopimuksen mukaan 30 vuoden jaksolta. Tämän jakson katsotaan olevan riittävän pitkä luontaisen vaihtelun kuvaamiseen, eikä tällöin yksittäisellä vuodella ei ole liian suurta painoarvoa. Toisaalta jakso on riittävän lyhyt, jotta ilmasto ei sen aikana ehdi muuttua paljoa.

Ilmastotilastoja käytetään ilmastoseurannan lisäksi erityisesti sää- ja ilmastoriippuvaisilla aloilla tutkimuksessa ja suunnittelussa ja esimerkiksi investoinneista päätettäessä.

Miksi otamme käyttöön uuden vertailukauden?

Viralliset ilmastolliset vertailukaudet päivitetään 30 vuoden välein ja nykyisin käytössä oleva virallinen kansainvälinen vertailukausi on 1961–1990. Monissa maissa ilmastotilastoja kuitenkin päivitetään 10 vuoden välein, sillä ilmasto lämpenee jatkuvasti. Tuore tilasto on tärkeä pohja säätapahtumien yleisyyden määrittämiseksi. Edellisen kerran vertailukauden muutos tehtiin vuonna 2002, jolloin Ilmatieteen laitos otti käyttöön 30-vuotisjakson, joka kattoi vuodet 1971 - 2000.

Mitä muutos käytännössä tarkoittaa?

Uudelle vertailukaudelle 1981–2010 on laskettu asemakohtaisia lämpötilan, sademäärän, suhteellisen kosteuden, lumensyvyyden, ilmapaineen ja tuulen kuukausikeskiarvoja. Uudelle vertailukaudelle on määritelty myös muun muassa termisten vuodenaikojen vaihtumisen ajankohdat sekä päivittäisen lämpötilan prosenttipisteiden arvot, joilla voidaan määrittää muun muassa lämpötilan poikkeuksellisuus eri vuodenaikoina.

Tilastollisen vertailukauden arvot on laskettu noudattaen Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n ohjeistuksia. Näin ilmastotilastot ovat vertailukelpoisia kaikkialla maailmassa.

Näkyykö ilmastonmuutos vertailukaudessa?

Koko maan vuoden keskilämpötila on uudella vertailukaudella lähes 0,4 astetta korkeampi kuin tähän saakka käytössä olleella vertailukaudella 1971–2000. Tämä on sopusoinnussa ilmastomalleihin perustuvien arvioiden kanssa ilmastonmuutoksen suuruudesta Suomessa. Havaittuja muutoksia vertailukaudesta toiseen ei voi kuitenkaan selittää vain ihmisten toiminnan aiheuttamalla ilmastonmuutoksella, sillä mukana on aina myös luontaista vaihtelua.

Ilmastoriskit muuttuvat

Ilmastonmuutos tuo ilmastoilmiöiden todennäköisyyden arviointiin uuden elementin. Toiminnan kannalta kriittisten ilmastotekijöiden todennäköisyydet muuttuvat jatkossa ilmastonmuutoksen seurauksena. Havaintoihin perustuvat tilastot eivät enää täysin kuvaa vallitsevaa ilmastoa, mutta ne ovat kuitenkin hyvä lähtökohta ilmastoriskien arvioimiseksi.

Katso lisää tietoa sivuillamme

Ilman lämpötilan mittaus vaatii tarkkuutta

Eija Vallinheimo — Fri, 20 Jan 2012 10:25:00 GMT

Ilman lämpötilan mittaus vaatii tarkkuutta

20.1.2012 12:25

Lämpötilaa mitataan Suomessa kaikilla automaattisääasemilla.

Kuva: Antonin Halas

Ilman lämpötilaa mitataan Suomessa pääsääntöisesti kahden metrin korkeudessa. Automaattinen mittaus tehdään Pt100-vastusanturilla, joka perustuu platinajohtimen vastuksen muutokseen lämpötilasta riippuen. Anturin vastus mitataan ja muunnetaan lämpötilalukemaksi sääaseman keskusyksikössä. Anturi on sijoitettuna hyvin tuulettuvan säteilysuojan sisään, joka suojaa mittausta suoralta auringon säteilyltä, mittarin omalta ulossäteilyltä ja sateelta. Aiemmin lämpötila-anturi tai manuaalisesti luettu nestelämpömittari on ollut sijoitettuna valkeaksi maalatussa puusta valmistetussa kojussa kahden metrin korkeudella. Automaattisääasemien lämpötila-anturit kalibroidaan lämpötilalaboratoriossa käytännössä noin kerran vuodessa.

Havaintopaikaksi ei kelpaa mikä tahansa, vaan paikan tulee olla mahdollisimman laajoja alueita edustava. Pääsääntöisesti havaintoaseman paikan tulee olla maastoltaan tasainen ja avoin, ilman merkittäviä esteitä. Poikkeuksena on jotakin muuta erillistä tarkoitusta varten perustetut asemat. Tällaisia ovat esimerkiksi tunturisääasemat, jotka ovat perustettu yleisen turvallisuuden sekä suuren mielenkiinnon takia, mutta yleensä pyritään välttämään erikoisia paikkoja, joissa mittaukset tuottavat esimerkiksi lämpötilaltaan laajempia alueita poikkeavampia lukemia.

Sääasemat toimivat luotettavasti ja tietoja puuttuu vain harvoin. Esimerkiksi avomerialueilla sijaitsevilta majakoilta voi tietoja puuttua silloin tällöin yhteysongelmien takia. Yksittäinen puuttuva havainto johtuu yleensä anturi- tai mittausviasta.

Mistä erot lämpötiloissa johtuvat?

Lämpötilan tarkka mittaaminen vaatii ammattitaitoa, sillä siihen liittyy monia virhelähteitä. Kotimittarin antamat lukemat voivatkin poiketa huomattavan paljon virallisesti mitatusta arvosta. Ei-ammattimaiseen mittaukseen tarkoitetun suojan mittausvirhe voi olla jopa 5-7 astetta, ilman suojaa olevalla mittarilla ero voi olla vieläkin suurempi.

Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n vaatimaa tarkkuutta ei kotikonstein saavuteta, mutta yhden asteen tarkkuuteen voidaan käytännössä päästä. Tällöin anturin tulisi sijaita esimerkiksi yksinkertaisessa suojuksessa, joka suojaa mittaria sateelta, mutta jossa ilma pääsee vapaasti vaihtumaan. Tämä suoja tulee sijoittaa mahdollisimman varjoisaan, mutta samalla mahdollisimman avoimeen paikkaan. Metsikön, puuston tai rakennusten avoin pohjoispuoli ovat soveliaita paikkoja. Anturi tulee kuitenkin sijoittaa riittävän etäälle rakennuksista. Käytännössä jo 20 cm on riittävä, mikäli seinustaan ei aurinko pääse paistamaan.

Lisäksi paikalliset erot niin pysty- kuin vaakasuunnassakin voivat olla huomattavia. Esimerkiksi vahvassa lämpötilan inversiotilanteessa 20 metrin korkeudessa (tyypillinen kerrostalon korkeus) voi olla yli 10 astetta lämpimämpää kuin 2 metrin korkeudella. Vastaavasti maastonmuodot voivat aiheuttaa vaakasuunnassa yhtä suuria eroja jo alle 100 metrin matkalla. Mittarin oma virhe on varsin pieni verrattuna esimerkiksi mittausten edustavuuteen.

Lue lisää:

http://ilmatieteenlaitos.fi/saahavainnot

Venäläinen Mars-luotain putosi ilmeisesti Tyyneenmereen

Eeva-Kaisa Heikura — Sun, 15 Jan 2012 19:41:00 GMT

Venäläinen Mars-luotain putosi ilmeisesti Tyyneenmereen

15.1.2012 21:41

Tutkijamme seurasivat Phobos-Grunt-luotaimen putoamista maahan.

Kuva: Roskosmos

Venäjän avaruushallinnon Roscosmoksen Phobos-Grunt-avaruusmissio päättyi sunnuntaina 15.1., kun marraskuussa kohti Marsia laukaistun luotaimen romu putosi alustavien tietojen mukaan Tyyneen valtamereen 19.45 Suomen aikaa. Ilmatieteen laitoksen MetNet-laskeutujan oli aikoinaan määrä lentää Marsiin Phobos-Gruntin kyydissä, mutta aie peruuntui. Ilmatieteen laitoksella ei myöskään ollut mitään instrumenttia luotaimella, mutta laitoksen asiantuntijat seurasivat aktiivisesti romukappaleiden saapumista ilmakehään. Laitos on ollut mukana Phobos-Grunt-projektin alkuvaiheissa ja tuki nyt seurantatiedoin muita viranomaisia.

Satelliittien ratoja mitataan tarkoilla tutkilla, ja mittausten perusteella voidaan tehdä ratalaskelma. Mittauksiin perustuvasta ratalaskelmasta huolimatta aluksen putoamisnopeus vaihtelee esimerkiksi ionosfäärin tiheyden vaikutuksesta. Ionosfäärin tiheys vaihtelee Auringon aktiivisuuden mukaan, ja esimerkiksi suuret avaruusmyrskyt lisäävät kitkaa satelliittien radoilla, jolloin satelliitti putoaa nopeammin. Käytännössä siis avaruusromun viimeinen ilmakehäsyöksy saattoi etukäteislaskuista huolimatta tapahtua missä tahansa tietyllä leveysastekaistaleella, jonka määrittää aluksen radan kallistuskulma päiväntasaajaan nähden (ns. inklinaatiokulma).

Avaruusromua saapuu maahan silloin tällöin, mutta se putoaa yleensä huomiota herättämättä mereen. Suurilta avaruusromuonnettomuuksilta on vältytty; myös läheltä piti -tilanteita on ollut erittäin vähän. Enemmän uhkaa avaruusromu aiheuttaa luotaimille sekä miehitetyille avaruuslennoille.

Ilmatieteen laitos mukana useassa onnistuneessa hankkeessa

Ilmatieteen laitoksen Uudet havaintomenetelmät -yksikössä tehdään monipuolista maanpinnan ja ilmakehän kaukokartoitukseen sekä Maan lähiavaruuteen ja aurinkokuntaan liittyvää tutkimusta. Yksikössä kehitetään uusia teknologioita ja mittausjärjestelmiä, havaintojen analyysimenetelmiä, numeerisia malleja sekä erilaisia sovellustuotteita.

Avaruusmissiot ovat pitkiä ja kestävät jopa 10–20 vuotta, eikä niiden onnistuminen ole tietenkään varmaa. Esimerkiksi noin joka toinen Mars-missio on epäonnistunut viimeisten kolmenkymmen vuoden aikana. Tutkimuslaitokselle onkin tärkeää hajauttaa riskejä. Kaikkia resursseja ei siis voi satsata vain yhteen missioon.

Ilmatieteen laitos on ollut mukana useassa onnistuneessa missiossa, viimeisimpänä Yhdysvaltain avaruushallinnon, NASAn, Mars Science Laboratoryssä (MSL). Se laukaistiin onnistuneesti kohti Marsia marraskuussa 2011. Ilmatieteen laitos valmisti ja toimitti MSL-mönkijään paine- ja kosteusmittausinstrumentit, joilla tutkitaan Marsin kaasukehän olosuhteita.

Myös aiemmin Ilmatieteen laitoksen valmistamia laitteita on ollut mukana useassa planeettaluotaimessa, mm. Saturnuksen Titan-kuuta tutkineessa HUYGENS-aluksessa (ESA /NASA), joka laskeutui onnistuneesti Titaniin tammikuussa 2005. Vastaavia laitteita oli mukana myös NASAn Mars Phoenix-luotaimessa vuonna 2008. Muita onnistuneita hankkeita ovat olleet esimerkiksi Mars Express ja Venus Express, joissa oli mukana Ilmatieteen laitoksen plasma- instrumentit Aspera-3 ja Aspera-4.

Lisätietoja

Yksikönpäällikkö Minna Palmroth, puh. 0405311745
Ryhmäpäällikkö Ari-Matti Harri, puh. 0503375623

Juttusarja: Sääennusteiden teossa säätyyppi ja vuodenaika vaikuttavat - TALVI

Eija Vallinheimo — Tue, 03 Jan 2012 06:40:00 GMT

Juttusarja: Sääennusteiden teossa säätyyppi ja vuodenaika vaikuttavat - TALVI

3.1.2012 8:40

Kuva: Antonin Halas

Siihen, kuinka hyvin sääennuste osuu keskimäärin oikein, vaikuttaa muun muassa sääennusteen pituus, ennustettavien ilmiöiden koko, vallitseva säätyyppi ja vuodenaika. Jokaisella vuodenajalla on omat erikoisuuteensa, jotka tekevät sääennusteiden tekemisestä haasteellisempaa. Juttusarjan toisessa osassa tutustumme talven aiheuttamiin haasteisiin.

Talvella säätä on helpointa ennustaa silloin, kun Suomi kuuluu matalapaineen alueeseen. Tällöin lämpötilan ajallinen ja paikallinen vaihtelu on pientä ja sää on yleensä pilvistä. Näissä tilanteissa meteorologi joutuu miettimään lähinnä sadealueiden tarkkaa reittiä ja ajoitusta.

Lämpötila vaihtelee paikallisesti paljon

Korkeapaine on hankalampi säätyyppi. Kesäaikaan korkeapaine tarkoittaa useimmiten aurinkoista ja poutaista. Auringon lämmitys ja laskeva liike hävittää pilvet. Talvella näin ei välttämättä käy, sillä aurinko ei lämmitä tarpeeksi, jotta pilvet häviäisivät, vaikka korkeapaineelle tyypillistä laskevaa liikettä olisikin. Jos pilvisyysennuste epäonnistuu, myös lämpötilaennuste epäonnistuu, sillä korkeapaineessa lämpötilan paikallinen vaihtelu on suurta. Talvisessa korkeapaineessa ilmamassa on kylmää, jolloin vaihtoehdot voivat olla; pilvistä ja noin 5 astetta pakkasta tai selkeää ja yli 20 astetta pakkasta.

Myös topografialla eli maastonmuodoilla on merkitystä lämpötilan vaihteluun. Erityisesti heikkotuulisessa korkeapaineessa tunturin laella on monesti useita asteita lauhempaa kuin tunturin alapuolisessa laaksossa. Tällöin laaksossa pakkasta voi olla 25 astetta, mutta tunturin laella vain 10 astetta. Toisaalta ylempänä tuulee voimakkaammin, jolloin lämpötilan ja tuulen yhteisvaikutus voi olla sama.

Pilvisyyden ja topografian lisäksi myös meren läheisyys vaikuttaa lämpötilaan. Niin kauan kuin meri on sula, se lämmittää lähialueita erityisesti, jos tuuli puhaltaa mereltä päin. Pienikin muutos tuulen suunnassa voi muuttaa lämpötilaa muutamia asteita. Lämpötilan muutos taas voi muuttaa lumisateen vesisateeksi tai päinvastoin.

Sula meri vaikuttaa sademääriin

Lämpötilan ja sateen olomuodon lisäksi sula meri vaikuttaa sademääriin. Sula meri voimistaa sateita ja lisää siten sademäärää. Jos on riittävän kylmää, että sade tulee lumena, niin myös lumen kertymä kasvaa. Tästä esimerkkinä ovat runsaat lumisateet etelärannikolla talvena marras-joulukuussa 2009. Sulan alueen ei tarvitse olla kovin laaja, jotta se saa lumikuuroja aikaiseksi, mistä lunta voi kertyä yllättävänkin paljon..

Tuulen puuskaisuus myös lisääntyy kylmässä ilmamassassa meren ollessa vielä sulana.

Matalapaineet voimistuvat myös, kun meri on lämmin. Tämä on erityisen tyypillistä syksylle ja alkutalvelle, mutta tuntuu myös myöhemmin talvella, koska Itämeri kokonaisuudessaan on hyvin harvoin jäässä.

Lue lisää:

Eri sääsuureiden ennustettavuudesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/kuinkapitkallesaatavoiennustaa
Sääennusteiden osuvuudesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennusteet-parantuvat
Sääennusteiden vaihtelusta päivästä toiseen ja kuinka se näkyy erityyppisissä ennusteissa: http://ilmatieteenlaitos.fi/saaennuste-vaihtelee-paivasta-toiseen

Yllä nähdään kaksi kuvaajaa, ylempi on lämpötila ja alempi on pilvisyys (asteikolla 0..9, 0=selkeää, 8=pilvistä, 9=pilvisyyttä ei voida määrittää). Havainnot ovat Ähtäri Myllymäen havaintoasemalta 4. tammikuuta 2011. Kuvista nähdään selvästi, kuinka pilvisyyden runsastuessa lämpötila lähtee selvään nousuun ja vastaavasti pilvisyyden vähetessä lämpötila putoaa nopeasti. Esimerkiksi noin 05 UTC (klo 8 Suomen aikaa) lämpötila oli noin -22,5 astetta ja pilvisyys oli runsasta. Tämän jälkeen pilvipeite nopeasti väheni ja sää oli pitkälti selkeää 16 UTC (klo 18 Suomen aikaa) saakka. Tuolloin lämpötila oli tippunut lähelle -28 astetta. Eli pitkälti pilvipeitteen repeämisen takia lämpötila laski 11 tunnissa noin 5,5 astetta. Tämä on melko tyypillinen esimerkki pilvisyyden vaikutuksesta. Suurempiakin eroja voi esiintyä.

Miten tulkita tuuliennusteita ja -varoituksia?

Eija Vallinheimo — Tue, 27 Dec 2011 08:29:00 GMT

Miten tulkita tuuliennusteita ja -varoituksia?

27.12.2011 10:29

Tutustu tuuliennusteista ja -varoituksista kertovaan tietopakettiin.

Kuva: Jukka Ylävuo

Sääennusteissa tuulen nopeudella tarkoitetaan kymmenen minuutin keskituulta. Mittausten mukaan puuskanopeudet merialueilla ovat noin 1,3-kertaisia ja maa-alueilla noin 1,7-kertaisia 10 minuutin keskituulen nopeuteen verrattuna. Tuulen suunnalla tarkoitetaan suuntaa, josta tuuli puhaltaa. Kun tuulen sanotaan kääntyvän puhaltamaan jostakin, se tarkoittaa, että tuuli kääntyy puhaltamaan kyseisestä suunnasta. Tulee muistaa, että tuuliolosuhteet vaihtelevat paikallisesti maastosuhteiden ja muiden esteiden myötä.

Varoituskartassa olevat merialueiden varoitukset koskevat merialueita. Paikallissääennuste ei ole tarkoitettu veneilijöille. Esimerkiksi Rauman ennuste on tehty koskemaan Rauman keskustaa. Kylmäpihlajan havaintoasema puolestaan on merellinen paikka, jolloin ennusteen ja havaintoaseman lukemat voivat poiketa huomattavasti toisistaan. Vesillä liikuttaessa tulee käyttää merisääennustetta ja tuuli- ja ilmanpaineanimaatiota, ei paikallissääennustetta.

Varoitukset tuulista

Merelle annetaan huomautuksia veneilijöille, kovan tuulen varoituksia, myrsky- ja hirmumyrskyvaroituksia. Maa-alueille annetaan vaarallisesta tuulesta varoituksia ja lisäksi sisävesillä liikkujia varoitetaan navakasta tuulesta. Merialueiden tuulivaroituksissa käytetään 10 minuutin keskituulta. Maa-alueilla varoitetaan puuskista.

Tuulivaroitus merialueille

• hirmumyrskyvaroitus: tuulennopeuden 10 minuutin keskiarvo yli 32 m/s
• myrskyvaroitus: tuulennopeuden 10 minuutin keskiarvo 21–32 m/s
• kovan tuulen varoitus: tuulennopeuden 10 minuutin keskiarvo 14–20 m/s
• huomautus veneilijöille: tuulennopeuden 10 minuutin keskiarvo 11–13 m/s tai on voimakkaita puuskia (vain kesäaikana 1.5.–31.10.)

Tuulivaroitus maa-alueille

• tuulivaroitus sisävesille (1.5.–31.10.): tuulennopeuden 10 minuutin keskiarvo vähintään 10 m/s tai tuuli on puuskaista
• tuulivaroitus maa-alueille: varoituksessa on kolme eri vaaratasoa. Varoitus annetaan, kun tuuli on puuskissa laaja-alaisesti yli 20, 25 tai 30 m/s.
• raju ukonilma: varoituksessa on kolme eri vaaratasoa. Varoitus annetaan, kun tuuli on ukkospuuskissa yli 15, 25 tai 30 m/s.

Tuulista annetaan myös ennakkovaroituksia, jotka päivitetään tarvittaessa kello 4 ja 15 mennessä.

Toimintaohjeita:
http://ilmatieteenlaitos.fi/toimintaohjeita-myrskypuuskiin

Autoilijat arvostavat käyttömukavuutta

Eeva-Kaisa Heikura — Tue, 20 Dec 2011 14:07:00 GMT

Autoilijat arvostavat käyttömukavuutta

20.12.2011 16:07

Henkilöautojen moottorilämmittimien käyttökyselyn tuloksia

Kuva: Antonin Halas

Vuosi sitten kysyimme ilmatieteenlaitos.fi-sivuilla henkilöautojen moottorilämmittimen käytöstä. Viikon aikana kertyi lähes 1400 vastausta, joista saatiin tietoa moottorilämmittimien yleisyydestä, käytöstä ja autoilijoiden käsityksiä moottorien esilämmityksen hyödyistä. Vastauksia verrattiin aiempien tutkimuksien tuloksiin. Kiitos kaikille vastanneille!

Kyselyyn vastanneista 84 prosentilla oli henkilöautossaan verkkovirralla toimiva moottorin esilämmitin (lohkolämmitin, letkulämmitin tai ns. säteilylämmitin). Polttoaineella toimiva lämmitin löytyi 11 prosentista vastanneiden autoista. Vain reilulla viidellä prosentilla vastaajista ei ollut autossaan moottorin esilämmitintä.

Moottorin esilämmittimet ovat hieman yleisempiä Pohjois- kuin Etelä-Suomessa. Tämä selittynee yksinkertaisesti Pohjois-Suomen kylmemmällä ilmastolla, jossa lämmittämisestä saadaan useammin ja enemmän hyötyä. Odotetusti lämpimässä tallissa autoaan säilyttävien keskuudesta löytyi eniten ajoneuvoja ilman esilämmitintä.

Noin kymmenen vuodentakaiseen tutkimukseen verrattuna lohkolämmittimien käyttöajat ovat hieman lyhentyneet. Tämä johtunee lämmitysjärjestelmien ajastuksen kehityksestä. Jatkuvasti tai vakiokellonaikoina virtaa syöttävät lämmitysjärjestelmät ovat vähentyneet, mikä vähentää ”turhaa lämmitystä”. Nykyisin käyttäjä voi useimmiten helpohkosti valita esilämmityksen alkamisen ja keston – jopa kauko-ohjauksella.

Kyselystä ilmeni, että useat vastaajat kytkevät esilämmityksen päälle vasta, kun lämpötila on laskenut pakkasen puolelle. Kuitenkin Motivan mukaan esilämmitys tuottaa hyötyjä jo alle +5 asteen lämpötiloissa, kun ohjeita lämmityksen kestosta seurataan.

Auton nopea lämpeneminen käyttäjille tärkeintä

Suositusten mukaisesti käytettynä henkilöautojen moottorien esilämmityksellä voidaan saavuttaa monia hyötyjä:

moottorin kuluminen vähenee
moottorin käynnistysvarmuus paranee erityisesti vanhemmilla ajoneuvoilla
polttoaineen kulutus alenee
pakokaasupäästöt vähenevät
käyttömukavuus paranee ja liikenneturvallisuuskin lisääntyy tuulilasin pysyessä helpommin auki.

Kustannuksia aiheutuu siitä, että moottorin esilämmitin ei yleensä kuulu auton vakiovarustukseen, vaan se on erikseen hankittava. Lämmittimen käyttö kuluttaa joko sähköä tai polttoainetta. Oikein asennettuna moottorilämmittimestä ei ole haittaa auton toiminnalle, mutta kuten kaikki auton osat myös moottorilämmittimet ovat alttiita vioille ja vaurioille.

Kyselyssä eniten moottorin esilämmityksen hyödyistä vastaajat arvostivat käyttömukavuuden paranemista (81 % vastaajista piti sitä ”tärkeänä” tai ”erittäin tärkeänä”). Lähes yhtä korkealle arvostettiin moottorin käynnistysvarmuuden paraneminen (79 %) ja moottorin vähäisempi kuluminen (78 %).

Vähäisemmiksi arvostettiin:

hyöty turvallisuuden lisääntymisestä (69 %)
säästö huoltokustannuksista (64 %)
säästö polttoainekuluista (62 %)
pakokaasupäästöjen vähenemisestä seuraava ilmanlaadun paraneminen (58 %).

Moottorin esilämmitystä tehokkaammin käyttömukavuutta lisää kylmällä ilmalla sisätilalämmittimen käyttö. Suuntaus käyttömukavuuden lisäämiseen näkyy selvästi sisätilalämmittimien yleistymisenä. Viime vuoden kyselyssä henkilöauton sisätilalämmitin oli noin 70 prosentilla vastaajista. Reilut kymmenen vuotta sitten sisätilalämmitin löytyi vain noin 35 prosentista autoista ja 1980-luvun alkupuolella ainoastaan joka kymmenennestä henkilöautosta. Kyselyt eivät ole täysin vertailukelpoisia, mutta ne kertovat moottorien sisätilalämmittimien yleistymisen jatkuneen.

Aiemmat tutkimukset:

Kalenoja, H. ja E. Lahti, 1999: Henkilöautojen kylmäkäynnistysten vähentäminen. Linkki 2 Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma, Julkaisu 8/1999, 76 s.

Motiva 2006: Taloudellinen ajaminen – älykäs ajotapa. 47 s.

Mäkelä, K., M. Anila ja J. Kuusola, 1993: Henkilöautojen kylmäkäyttö. VTT Tie, geo- ja liikennetekniikan laboratorio tutkimusraportti 192, 33 s.

Verkkosivujamme arvostetaan

Tuija Vuorinen — Fri, 02 Dec 2011 08:21:00 GMT

Verkkosivujamme arvostetaan

2.12.2011 10:21

Verkkopalvelumme on 3. arvostetuin verkkobrändi suomalaisten internetin käyttäjien parissa.

Kuva: Kari Österberg

Taloustutkimuksen tekemän Arvostetuimmat verkkobrändit 2011 -tutkimuksen mukaan Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelumme tuntevista 79 prosenttia antaa sille hyvän tai erittäin hyvän arvosanan. Tutkimuksen mukaan internetiä viikoittain käyttävistä suomalaisista verkkopalveluamme käyttää ainakin silloin tällöin 58 prosenttia.

Ilmatieteen laitoksen verkkobrändin tunnettuus sekä käyttäjien ja uskollisten käyttäjien määrä ovat kaikki nousseet hieman viime vuodesta. Tutkimus tehtiin kahdessa vaiheessa kesä – syyskuussa 2011.

Arvostetuimmat verkkobrändit 2011:

1. Google
2. Helmet
3. Ilmatieteen laitos
4. HSL Reittiopas
5. Internet Movie Database/ IMDb

Lähde: Arvostetuimmat verkkobrändit 2011 –tutkimus, Taloustutkimus

Omasta verkkokyselystä suuntaa kehitystyöhön

Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa lokakuussa toteutettuun asiakastyytyväisyyskyselyyn vastasi yli 2600 verkkopalvelumme käyttäjää. Kyselyyn vastanneet käyttäjät olivat tyytyväisiä verkkosivuihin ja erityisesti niiden hyödyllisyyteen, helppokäyttöisyyteen ja selkeyteen.

Kyselyn yhteydessä oli mahdollisuus antaa myös avointa palautetta. Avovastauksissa eniten palautetta saatiin säätietojen ja erityisesti tutkakuvien esitystavasta, joihin toivottiin parannuksia. Myös älypuhelinsovelluksia toivottiin monissa vastauksissa. Lisäksi muutoksia ja parannuksia toivottiin myös muun muassa havaintotietoihin, ilmastotilastoihin ja sääennusteen pituuteen. Kaikki palautteet on luettu huolella ja niitä on välitetty myös laitoksessa eteenpäin aiheista vastaaviin yksiköihin.

Palautteesta on meille paljon apua verkkopalvelumme ja sääpalvelujemme kehittämisessä. Suuri kiitos siis kaikille kyselyyn vastanneille ja palautetta lähettäneille!

Kyselyyn vastaajien kesken arvottiin kirjapalkintoja. Kirjat on jo postitettu voittajille.

Lisätiedot: verkkopäätoimittaja Tuija Vuorinen puh. (09) 1929 2234 tuija.vuorinen@fmi.fi

Kehitysyhteistyötä Himalajalla

Eeva-Kaisa Heikura — Mon, 28 Nov 2011 11:08:00 GMT

Kehitysyhteistyötä Himalajalla

28.11.2011 13:08

Itäisen Himalajan valtiot tiivistävät yhteistyötä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Kuva: Irma Ylikangas

Neljä itäisen Himalajan valtiota, Bhutan, Intia, Bangladesh ja Nepal, ovat sopineet alueellisesta yhteistyöstä turvatakseen alueen energia-, vesi- ja ruokavaroja sekä säilyttääkseen Himalajan seudun luonnon monimuotoisuuden muuttuvassa ilmastossa. Ilmatieteen laitoksella on alueella hankkeita, joilla pyritään kehittämään paikallista osaamista ja kykyä tuottaa ajantasaisia sää- ja ilmastopalveluita.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas osallistui Suomen viralliseen delegaatioon Bhutanissa pidetyssä ilmastokonferenssissa. Konferenssin tavoitteena oli parantaa itäisen Himalajan alueen maiden valmiutta sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Lopputuloksena valtiot allekirjoittivat julistuksen, joka määrittää niiden välistä vastuuta ja työnjakoa ilmastonmuutoksen tuomien huomattavien haasteiden edessä. Himalajan alueella ilmastonmuutoksen vaikutusten on ennustettu olevan merkittäviä.

Suomen valtuuskunta tapasi kokouksen yhteydessä mm. Bhutanin pääministerin. Pääjohtaja Taalas tapasi myös paikallisen ilmatieteenlaitoksen johtoa ja keskusteli mahdollisuudesta laitosten väliseen yhteistyöhön esimerkiksi ulkoministeriön rahoittaman hankkeen muodossa.

Ääreviin sääilmiöihin voidaan varautua

Suomen ulkoministeriö on rahoittanut Himalajan alueella ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtääviä ohjelmia muun muassa Ilmatieteen laitoksen kautta. Tällä hetkellä laitoksella on hankkeita menossa Intiassa ja Nepalissa ja neuvottelut Bhutanin hankkeesta ovat käynnissä.

Nepalin projektissa luodaan kehityssuunnitelmaa, jonka tavoitteena on parantaa Nepalin hydrometeorologisia palveluja ja sen myötä varautumista sään aiheuttamiin luonnonkatastrofeihin. Äärevien sääilmiöiden ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvän.

– Oikeanlaisilla sää- ja ilmastopalveluilla voidaan parantaa riskienhallintaa ja pienentää sään ääri-ilmiöiden taloudellisia ja inhimillisiä haittavaikutuksia. Osaamisen lisääminen sekä investoinnit havaintotoimintaan, tietojärjestelmiin, ennustemalleihin ja palvelujen tuottamiseen eri asiakasryhmille maksavat itsensä takaisin yhteiskunnalle tyypillisesti kymmenkertaisina, toteaa Petteri Taalas.

Nepalin säähavainnot parantuvat

Nepalin hydrologismeteorologinen mittalaiteverkosto on vaatimattomalla tasolla. Keväällä 2011, Ilmatieteen laitoksen projektin alkaessa, Nepalissa ei ollut juuri lainkaan saatavilla reaaliaikaisia säähavaintotietoja. Projektin aikana on reaaliaikaisten asemien määrä kasvanut kolmella sääasemalla.Vuoden 2012 alkupuolella havaintoverkkoon tullaan kytkemään uusi sääasema Pokharan lentokentälle.

Hanke sisältää myös datan käsittelyyn, ennustustoimintaan sekä varoitusten ja muiden sää- ja ilmastopalvelujen vaikuttavuuden kehittämiseen liittyvää Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden antamaa koulutusta ja yhteistyötä nepalilaisten kumppanien kanssa.

Lisätietoja
pääjohtaja Petteri Taalas (etunimi.sukunimi@fmi.fi)
projektipäällikkö Irma Ylikangas (etunimi.sukunimi@fmi.fi)

Yläsalamoiden metsästystä Suomessa

Tuija Vuorinen — Thu, 10 Nov 2011 10:29:00 GMT

Yläsalamoiden metsästystä Suomessa

10.11.2011 12:29

Ensimmäiset havainnot yläsalamoista saatiin Suomessa syksyllä 2009.

Valokuvaaja Ismo Luukkosen rekonstruktio Aki Taavitsaisen ja Jani Lauanteen 23.8.2010 Mikkelissä kuvaamasta viuhkasalamasta. Tähdet ja avaruus 2/2011.

Yläsalamat ovat ukkosiin liittyviä ukkospilven yläpuolisia valoilmiöitä, joista ensimmäiset Suomen lähialueiden havainnot saatiin syksyllä 2009 puolivahingossa. Tämän jälkeen yläsalamoita on pyritty havaitsemaan järjestelmällisesti tätä varten suunnitellussa FinSprite-kampanjassa.

Yläsalamat ovat seurausta voimakkaan, usein positiivisen maasalaman iskusta: jos pilven varausrakenne on sopivanlainen, ja voimakas salama neutraloi suuren määrän varausta kerralla, tämä äkillinen varausmuutos voi saada aikaan revontulenvärisiä valoilmiöitä noin 50...100 km korkeudella, siis selvästi ukkospilven huipun yläpuolella. Ilmiönä yläsalama on tuore, sillä ensimmäiset viralliset havainnot niistä saatiin vasta vuonna 1989. Tämän jälkeen niitä on jahdattu ympäri maailmaa.

Yläsalamoita voi periaatteessa havaita kaikkialla missä ukkosiakin esiintyy, siis myös Suomessa. Koska yläsalamat ovat valoisuudeltaan heikkoja, on niiden havaitseminen korkeilla leveysasteilla haastavaa: kun ukkoskausi on keskikesällä parhaimmillaan, valoisa vuodenaika estää tehokkaan havainnoinnin. Kuitenkin loppukesällä niiden havaitseminen on mahdollista, jos ukkosia vain esiintyy.

Havaintoja Suomesta lähes 30 kappaletta

Suomessa yläsalamahavaintojen teosta ovat vastanneet Ursan vapaaehtoiset tulipallo- ja myrskyharrastajat. Vapaaehtoistoiminnan seurauksena havaintoja on saatu vuodesta 2009 lähtien lähes 30 kappaletta. Kesällä 2010 havaintoja tuli runsaasti, mutta kuluneena kesänä ainoastaan yksi.

- Kesän 2010 huippulöytö viuhkasalama ja muut yläsalamaonnistumiset innoittivat meitä jahtaamaan ilmiöitä tänäkin vuonna. Jos etenkin merellä Suomenlahden tuntumassa ukkosta esiintyi, niin tutkimme heti tarkasti kuvakuvalta mahdolliset tallentuneet yläsalamat. Kesällä ukkosia oli runsaasti, mutta yläsalamat jäivät tällä kertaa 20. elokuuta tallentuneeseen yhteen otokseen. Olemme todella iloisia siitä, että uurastuksemme palkittiin ja onnistuimme kuvaamaan tämän kesän ainoat yläsalamat. Tästä on hyvä jatkaa ja tämä antaa vain lisää intoa näiden harvinaisten luonnonilmiöiden metsästykseen, riemuitsevat mikkeliläiset tähtiharrastajat Aki Taavitsainen ja Jani Lauanne.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Panu Lahtinen on myös aktiivinen rajuilmaharrastaja, ja hän kuuluu Ursan myrskybongausjaostoon. Kesää 2011 varten hän, niin kuin moni muukin projektissa mukana oleva, hankki videokameran yläsalamoiden havaitsemiseksi. Tämän lisäksi hän ohjelmoi tietokoneeseensa sovelluksen, joka poimii automaattisesti talteen mahdollisia yläsalamoita sisältäviä kuvia. - Valitettavasti tänä kesänä ei tärpännyt, vaikka ukkosista ei ollut pulaa, Lahtinen toteaa. - Joko yläsalamoita ei esiintynyt tai sitten ne vain jäivät havaitsematta. Loppukesän pilvisyys ei ainakaan helpottanut tilannetta.

Ilmatieteen laitos koordinoi kampanjan tieteellistä osuutta. - Todella mielenkiintoinen lisä “tavanomaiseen” salamatutkimukseen, toteaa tutkija Antti Mäkelä Ilmatieteen laitoksesta. - Kansainvälistäkin kiinnostusta on herännyt, sillä Suomesta tehdyt havainnot ovat pohjoisimpia koko maailmassa. Tulevina vuosina FinSprite-kampanjassa (sprite = keijusalama) pyrimme selvittämään, onko pohjoisten yläsalamoiden ominaisuuksilla ja syntymekanismeilla eroa eteläisiin serkkuihin verrattuna.

Yläsalamat jaetaan yleisesti kolmeen pääluokkaan: keijusalama, kajosalama sekä viuhkasalama. Kuva kirjasta Ukkosta ilmassa (Ursa 2009).

Lisätietoja:

Tutkija Antti Mäkelä, puh. (09) 1929 4166, antti.makela@fmi.fi
Mikkelin Ursa, Aki Taavitsainen, puh. 044 5755 290, mikkelin.ursa@ursa.fi