"Koulutus oli merkittävä askel kansallisen osaamisen vahvistamisessa ilmanlaadun seurannassa, arvioinnissa ja hallinnassa Euroopan unionin vaatimusten mukaisesti", sanoo erityisasiantuntija Jenni Latikka Ilmatieteen laitokselta.

Koulutus toteutettiin osana kahta kansainvälistä yhteistyöhanketta: EU:n rahoittamaa Twinning Moldova Air Quality and Environment -hanketta sekä Suomen ulkoministeriön rahoittamaa Ukraine–Finland Air Quality Monitoring (UFAIR) -hanketta. Molemmat hankkeet tukevat Moldovaa ja Ukrainaa niiden pyrkimyksissä yhdenmukaistaa ympäristöhallintoaan ja ilmanlaadun hallintakäytäntöjään EU-lainsäädännön kanssa.

Leviämismallinnus tukee ilmanlaadun hallintaa

Moldovan ja Ukrainan edetessä kohti Euroopan unionin jäsenyyttä molemmissa maissa toteutetaan laajoja uudistuksia ympäristölainsäädännön ja ilmanlaadun seurantajärjestelmien saattamiseksi EU-standardien mukaisiksi. Lainsäädännön kehittämisen ja mittausverkostojen laajentamisen lisäksi ilmanlaadun mallinnusosaamisen vahvistaminen on keskeistä nykyaikaisessa ilmanlaadun hallinnassa ja tietoon perustuvassa päätöksenteossa.

"Ilmanlaadun leviämismallinnus on keskeinen osa EU:n ilmanlaadun arviointikehystä. Sen avulla viranomaiset voivat arvioida päästöjen vaikutuksia ilmanlaatuun, tunnistaa saasteiden keskittymäalueita, arvioida väestön altistumista sekä tukea vaikuttavien ilmanlaadun parantamistoimien suunnittelua", Latikka kertoo.

Mallinnustuloksia hyödynnetään laajasti muun muassa ympäristölupamenettelyissä, kaupunkisuunnittelussa, ilmanlaadun arvioinneissa, päästövähennysstrategioissa sekä ilmanlaatusuunnitelmien ja seurantajärjestelmien valmistelussa.

Koulutus edisti maiden kykyä täyttää eurooppalaiset ympäristövaatimukset

Ilmatieteen laitoksen koulutusohjelma suunniteltiin käytännönläheiseksi kokonaisuudeksi, jossa osallistujat pääsivät tekemään mallinnusharjoituksia asiantuntijoiden ohjauksessa. Case-esimerkkinä käytettiin Moldovan pääkaupungin Chișinăun liikennepäästöjä, mikä tarjosi osallistujille mahdollisuuden soveltaa mallinnustyökaluja todellisiin tilanteisiin ja oppia tulosten tulkintaa päätöksenteon tueksi. Harjoituksissa hyödynnettiin Ilmatieteen laitoksen kehittämiä ilmanlaadun leviämismalleja.

"Koulutus vahvistaa teknistä osaamista ja instituutioiden valmiuksia, sekä tukee Moldovan ja Ukrainan ilmanlaadun hallintajärjestelmien pitkän aikavälin kehittämistä. Samalla se edistää maiden kykyä täyttää eurooppalaiset ympäristövaatimukset, suojella kansanterveyttä ja vahvistaa maiden välistä yhteistyötä", korostaa asiantuntija Maija Ylinen Ilmatieteen laitokselta.

Lisätietoja:

Maija Ylinen, Moldova Twinning RTA, puh. 050 408 2844, maija.ylinen@fmi.fi

Jenni Latikka, UFAIR-projektipäällikkö, puh. 050 453 2163, jenni.latikka@fmi.fi

Ilmatieteen laitos laatii ennusteet ja antaa varoitukset Suomea ympäröiville merialueille sekä Saimaalle suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Säätiedotus merenkulkijoille eli merisääennuste sisältää varoitukset ja ennusteen seuraavalle 24 tunnille. Ennusteessa kerrotaan muun muassa tuulen suunta ja nopeus sekä tietoa näkyvyydestä ja näkyvyyttä huonontavista sääilmiöistä. Se kertoo lyhyesti myös suuren mittakaavan ilmiöistä, kuten matalapaineista ja korkeapaineista sekä niiden sijainnista, jotka vaikuttavat säähän.

Merisääennuste luetaan Yle Radio Suomessa veneilykaudella kuusi kertaa vuorokaudessa. Ylen merisäätiedotusten yhteydessä ilmoitetaan myös merisäähavaintoja. Rannikkoasemilla mitataan ilman lämpötilaa ja kosteutta sekä tuulen suuntaa ja nopeutta, osalla asemista myös näkyvyyttä. Havaintorimpsut ovatkin monille tuttuja radiosta – Kotka Rankki yhdeksäntoista, länsiluode kuusi, sadekuuroja…

Lisäksi Ilmatieteen laitoksen Merisää-palvelussa verkossa voi seurata havaintoja ja ennusteita tasatunnein. Seurattavia suureita ovat tuulen nopeus, ilman lämpötila, näkyvyys, meriveden korkeus, aallokko, sade, ilmanpaine, pintaveden lämpötila ja talvikaudella jään peittävyys. Alasivuilla on tarkemmat ennusteet säästä, vedenkorkeudesta ja aallokosta.

Säävaroitukset ohjaavat toimintaa vesillä

Ilmatieteen laitos voi antaa merelle esimerkiksi tuuli- tai aallokkovaroituksia. Kesäkaudella vaaraa vesillä voivat aiheuttaa myös ukkospuuskat ja salamat. Esimerkiksi rajuilmat voivat liikkua jopa sata kilometriä tunnissa. Ilmatieteen laitoksen antamia säävaroituksia kannattaakin seurata aina vesillä liikuttaessa ja jo reittiä suunniteltaessa.

Tuulivaroitukset luokitellaan seuraavasti:

• Myrskyvaroitus annetaan, kun kymmenen minuutin keskituuli on 21 m/s tai enemmän.

• Kovan tuulen varoitus annetaan, kun keskituuli on vähintään 14 m/s, mutta enintään 20 m/s.

• Huomautus veneilijöille annetaan, kun keskituuli on vähintään 11 m/s ja enintään 13 m/s tai jos esiintyy voimakkaita ukkospuuskia.

Etenkin jos voimassa on myrskyvaroitus, pitää vesiltä hakeutua suojaan – tai pohtia vesille lähdön järkevyyttä jo ennen matkaan lähtöä. Reitti kannattaa kaikissa tilanteissa suunnitella niin, että mahdollisesti vaaraa-aiheuttavilta sääilmiöiltä on mahdollista päästä suojaan ajoissa. Ilmatieteen laitoksen varoitukset maa- ja merialueille ulottuvat viiden vuorokauden päähän.

Veneilijä tarvitsee myös vedenkorkeustietoa

Itämeren vedenkorkeus vaihtelee jatkuvasti joitakin kymmeniä senttimetrejä lähinnä tuulen ja ilmanpaineen vaihtelujen takia. Veneilijän on hyvä tietää ajantasainen vedenkorkeus ja vedenkorkeusennuste, jotta voi väistää liian matalat paikat ja mitoittaa esimerkiksi veneen sidontaköydet sopiviksi. Ilmatieteen laitos mittaa meriveden korkeutta 14 mareografilla Suomen rannikolla ja laskee sille ennusteet. Havainnot ja ennusteet näkee Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta, lisäksi havainnot luetaan Yleisradion Merisäässä.

Merivedenkorkeus esitetään Ilmatieteen laitoksen palveluissa kahdella tavalla, teoreettisen keskiveden (MW) suhteen ja N2000-korkeusjärjestelmässä. Aiemmin käytetiin vain teoreettista keskivettä, mutta kaikki Suomen merikartat ollaan muuttamassa N2000-järjestelmään, joten myös vedenkorkeustieto tarvitaan molemmissa järjestelmissä.

Veneillessä tärkeintä on käyttää samaa korkeusjärjestelmää kuin omassa merikartassa. Tällöin merikarttaan merkittyjä syvyyslukemia voi verrata suoraan vedenkorkeuslukemien kanssa. N2000-korkeusjärjestelmän mukaiset kartat tunnistaa reunan merkinnästä BSCD (N2000).

Kaikkien Suomen merikarttojen muuttaminen uuteen järjestelmään on monen vuoden työ. Kartat julkaisee Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, joka aloitti niiden päivittämisen Perämereltä vuonna 2021. Uudistus etenee sieltä rannikkoa pitkin Suomenlahden itäosaan. Tällä hetkellä kartat ovat N2000-järjestelmässä koko Pohjanlahdelta sekä pääosin Saaristomereltä, Ahvenanmereltä ja Pohjois-Itämereltä.

Ilmatieteen laitos osallistuu Meripelastusseuran valtakunnalliselle Veneilyturvallisuusviikolle, joka järjestetään ensimmäistä kertaa 1.-7.6.2026.

Lisätietoja:

• Merisää ja Itämeri

• Säätiedotus merenkulkijoille

• Merivedenkorkeus

Toinen kehitetyistä koneoppimismalleista on yleismalli kaikkiin pintalämpötiloihin. Mallia käyttämällä ennusteet paranivat 3–23 prosenttia verrattuna tiesäämallin alkuperäiseen ennusteeseen. Parannuksen suuruus riippui ennusteen pituudesta, joka oli pisimmillään 62 tuntia.

Toinen malli säädettiin toimimaan hyvin erityisesti nollan läheisissä lämpötiloissa. Sen avulla ennustetarkkuus parani 17–34 prosenttia riippuen ennusteen pituudesta, kun otettiin huomioon vain nollan läheiset lämpötilat ja korkeintaan 12 tunnin pituiset ennusteet.

Tienpintalämpötilan ennusteet lisäävät turvallisuutta

Tarkat tienpintalämpötilaennusteet ovat tärkeitä, sillä niiden avulla tiet voidaan suolata ennakoivasti niin, ettei jäätä pääse syntymään. Kun tienpintalämpötila on nollan lähellä, on pienestä kiinni, muodostuuko jäätä vai ei.

Hyvin hoidetut tiet lisäävät turvallisuutta ja ehkäisevät liikenneonnettomuuksia, joilla voi olla henkilövahinkojen lisäksi merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tarkat ennusteet myös auttavat välttämään turhia suolauksia, jolloin säästetään kustannuksissa ja vältetään ylimääräisen suolan joutumista ympäristöön.

Tiesäämallin koodista saatavilla uusi avoin versio

Ilmatieteen laitoksen tiesäämallista on aiemmin julkaistu mallin koodia sisältävä avoin koodikirjasto Fortan-ohjelmointikielellä. Nyt samansisältöinen ohjelmisto on julkaistu Python-ohjelmointikielellä, mikä helpottaa mallin käyttöönottoa ja mahdollistaa ketterän mallin testaamisen ja muokkaamisen.

Uusi Python-versio sopii erityisesti tutkimuskäyttöön, kun taas aiempi Fortran-ohjelmointikielen malli sopii tehokasta laskentaa vaativaan ennustetuotantoon.

Lisätietoja

Tutkija Virve Karsisto, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 5535

AI-kehityspäällikkö Leila Hieta, Ilmatieteen laitos

Asiantuntija Matti Kämäräinen, Ilmatieteen laitos

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.

• GitHub: Fortran tiesäämallikirjaston koodi

• GitHub: Python-tiesäämalliversion koodi

Tieteellinen julkaisu on avoimesti saatavilla Journal of Applied Climatology and Meteorology -lehdessä.

Viite: Karsisto, V., L. Hieta, and M. Kämäräinen, 2026: XGBoost-Based Corrections for Road Surface Temperature Forecasts. J. Appl. Meteor. Climatol., 65, 881–897, https://doi.org/10.1175/JAMC-D-25-0189.1.

Tutkimus osoittaa, että hellevaroittaminen ja toimintasuunnitelmat helteen terveyshaittojen ehkäisemiksi ovat tehokkaita kansanterveyden työkaluja. Kuumarasitukseen liittyvässä kuolleisuudessa havaittiin keskimäärin yli 25 prosentin vähennys sen jälkeen, kun näitä toimia oli otettu käyttöön. Se vastaa noin 1,8 vältettyä kuolemaa 100 000 asukasta kohden vuodessa, mikä merkitsee yli 14 000 pelastettua ihmishenkeä tutkimuksessa analysoiduilla Euroopan alueilla. Helsingin aineiston analyysi osoittaa keskimäärin 16 vältettyä kuolemaa vuosittain eli 2,6 vältettyä kuolemaa 100 000 asukasta kohden.

Huippuluokan ympäristöepidemiologinen mallitus, laajat aineistot ja kansainvälinen tutkimusyhteistyö

Säävaroitusten tehoa kielteisten vaikutusten ehkäisyssä on vaikea osoittaa, mutta tässä tutkimuksessa saatiin vahvaa näyttöä hellevaroittamisen ja varautumisen tehokkuudesta edistyneiden mallitusmenetelmien, laajojen aineistojen ja kansainvälisen tutkimusyhteistyön avulla.

”Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, että Suomessa hellevaroittamisella ja siihen liittyvällä tiedottamisella on pystytty ehkäisemään vuosittain kymmeniä kuolemia, kun tietoisuus helteen terveysriskeistä ja niiltä suojautumisesta on kasvanut”, sanoo tutkimukseen osallistunut Ilmatieteen laitoksen tutkija Reija Ruuhela.

Euroopan maissa on käytössä eritasoisia toimintasuunnitelmia helteisiin varautumiseksi. Niihin voi sisältyä varoitusjärjestelmiä, julkista viestintää ja erilaisia toimia haavoittuvien väestöryhmien suojelemiseksi sekä toimia terveydenhoidossa hellehaittojen ehkäisemiseksi. Suomessa Ilmatieteen laitos aloitti julkiset hellevaroitukset vuonna 2011. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman kansallisen työryhmän laatimaa toimintasuunnitelmaa helteen terveyshaittojen ehkäisemiseksi viimeistellään kesän 2026 aikana.

Eritasoisten hellevaroitusten kriteerit

Suomessa hellettä on silloin, kun päivän ylin lämpötila on vähintään 25,1 celsiusastetta. Terveysvaikutusten perusteella annettavien hellevaroitusten kriteerit ovat tätä korkeammat. Ensimmäisen tason varoitus tukalasta helteestä annetaan, kun vuorokauden ylin lämpötila on vähintään 27 °C ja vuorokauden keskilämpötila 20 °C. Toisen tason varoitus erittäin tukalasta helteestä annetaan, kun vuorokauden ylin lämpötila on vähintään 30 °C ja keskilämpötila 24 °C. Kolmannen tason varoituksia ei toistaiseksi ole annettu.

Ilmaston muuttuessa helleaallot yleistyvät ja tulevat entistä tukalimmiksi. Niinpä hellevaroittaminen ja toimintasuunnitelmat niihin varautumiseksi ovat tärkeä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista myös Suomessa.

Lisätietoja

tutkija Reija Ruuhela, Ilmatieteen laitos, p. 0500 424 533.

Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.

Tieteellinen artikkeli on avoimesti saatavilla Environmental Research Letters -julkaisussa.

Viite: Urban A, Huber V, Henry S, Plaza N P, Tušlová L, Dasgupta S, Masselot P, Cvijanovic I, Mistry M, Pascal M, De’Donato F K, Di Napoli C, Gosling S N, Kohnova S, Kysely J, Lüthi S, Pau L-F, Ragettli M S, Ruuhela R, Ryti N, Silva S P, Zemah Shamir S, Thiery W, Vicedo-Cabrera A M, Wieczorek J, Sera F, Armstrong B & Gasparrini A (2025) The effectiveness of heat prevention plans in reducing heat-related mortality across Europe. Environ. Res. Lett. 20, 124071. 10.1088/1748-9326/ae2775

Lisätietoa helteestä ja hellevaroituksista

• Helle- ja pakkasvaroitukset

• Äärilämpötilojen terveysvaikutuksia

Tulosten mukaan lumihäviöiden arviointiin yleisesti käytetty Marionin malli, johon syötetään lumensyvyys kerran vuorokaudessa, yliarvioi lumihäviöitä. Sen sijaan mallit, joissa hyödynnetään tunnin välein päivittyvää lumitietoa, paransivat ennustetarkkuutta merkittävästi. Parhaimmillaan mallivirhe pieneni noin 30 prosenttia verrattuna alkuperäiseen malliin.

Tuulen vaikutus on huomioitava malleissa

Tutkimus osoittaa, että aurinkosähkön tuotantoa voidaan mallintaa luotettavasti avoimien sääaineistojen, kuten ERA5-uusanalyysin, avulla ilman paikallisia säteily- tai lämpötilamittauksia. Tämä mahdollistaa tuotannon arvioinnin myös alueilla, joilta ei ole saatavilla mittausdataa.

Lisäksi havaittiin, että tuuli voi estää lumen kertymistä paneeleille. Tämä voi aiheuttaa virheitä malleissa, jotka perustuvat pelkästään lumisateen määrään, erityisesti silloin, kun lumensyvyys ei muutu merkittävästi sateen aikana. Tulokset korostavat tuulen huomioimista tulevassa mallikehityksessä.

Analyysi perustuu neljän vuoden mittaiseen aurinkosähkön tuotannon monitorointidataan Ilmatieteen laitoksen Sodankylän mittausasemalta. Tutkimus tehtiin Ilmatieteen laitoksen ja LUT-yliopiston yhteistyönä.

Tutkimuksen tulokset tukevat aurinkosähkön hyödyntämistä pohjoisilla alueilla ja parantavat tuotantoennusteiden luotettavuutta.

Lisätietoja:

tutkija Juha Karhu, Ilmatieteen laitos, p. 050 359 2183, JuhaA.Karhu@fmi.fi

tutkija Nashmin Hosseinpour, Aalto-yliopisto, p. 050 305 5512, Nashmin.Hosseinpour@aalto.fi

Tutkimus on julkaistu 24.3.2026 IET Renewable Power Generation-tiedelehdessä, jossa se on vapaasti luettavissa.

Tutkimusartikkelin viite: Hosseinpour, N., Karhu, J. A., Lindfors, A. V. & Lassila, J. (2026). Comparative study of snow loss models for PV systems in Nordic conditions: Townsend and Marion-based approaches. IET Renewable Power Generation, 20:e70235, https://doi.org/10.1049/rpg2.70235.

“Sivuston uudistukset liittyvät pääosin käyttäjien palautteeseen”, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Nadja Weisshaupt.

Säätutkatuotteet antavat tietoa eläinten muuttoliikkeen voimakkuudesta, lentosuunnasta ja korkeudesta, ja muuttokalenterit arvioivat eri lajien osuutta muutossa. Tuotteissa hyödynnetään Ilmatieteen laitoksen kehittämää menetelmää, jonka avulla linnut ja hyönteiset voidaan erottaa muista tutkakohteista, kuten sateesta.

type: embedded-entry-inline id: 7ea74ZQCeLUKfUIgkmD9Jy

Lintumuuttomalli puolestaan ennustaa 114 lintulajin muuttoa tunnin aikavälillä ja 10 kilometrin paikkatarkkuudella. Ennustetta voi tarkastella esimerkiksi lajikohtaisesti tai ryhmiteltynä muuttotavan mukaan, kuten päivällä tai yöllä muuttavat linnut. Lintumuuttomallissa hyödynnetään numeerisia säänennustemalleja, pitkäaikaisia havaintoaineistoja ja lajien muuttokäyttäytymistä kuvaavia tietoja.

Sään vaikutukset näkyvät lintujen liikkeissä

Kova tuuli, sade ja sumu hidastavat lintujen muuttoa ja saattavat pitää linnut paikallaan jopa useita päiviä. Linnut pyrkivät hyödyntämään myötätuulta ja osa lajeista myös nousevia ilmavirtauksia. Esimerkiksi kurjille ja haukoille ilman lämpeneminen mahdollistaa ilmavirtausten käytön, joka muistuttaa purjelentoa.

Lintujen muuttoaktiivisuuteen vaikuttavat edulliset tuuliolosuhteet, ei niinkään ilman lämpötila. Vaikka linnut muuttavat keväällä sään lämmettyä ja usein lumipeitteen sulettua, itse lentomatkan lämpötilalla ei ole niille juuri väliä. Useimmat maalinnut pysähtyvät kohdatessaan lumirajan, kun taas osa muuttavista vesilinnuista saattaa jatkaa matkaa sulia paikkoja etsien.

Lisätietoja

Tutkija Nadja Weisshaupt, Ilmatieteen laitos, p. 050 476 3526

Sähköposti on muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.

• Ilmatieteen laitoksen eläinmuuttosivusto

• Lisätietoja sään vaikutuksesta lintujen muuttoon

Ilmatieteen laitoksen Avaruustutkimus ja -teknologia -ryhmän tutkija Maria Hieta kehitti väitöstutkimuksessaan kalibrointimenetelmiä, joiden avulla suhteellista kosteutta mittaavat laitteet tuottavat tarkkoja mittaustuloksia myös Marsin äärimmäisissä olosuhteissa. Haasteita tuovat sekä hyvin ohut, hiilidioksidista koostuva kaasukehä että suuret lämpötilanvaihtelut päivän ja yön välillä. Öisin lämpötila voi laskea alle –80 °C:seen.

Tutkimuksessa suunniteltiin ja toteutettiin Nasan Perseverance-kulkijassa oleva MEDA HS -kosteusinstrumentin kalibrointi sekä analysoitiin uudelleen Curiosity-kulkijan REMS-H-instrumentin aiempi kalibrointi. Työssä tehtyjen uusien laboratoriomittausten avulla REMS-H:n vanhempia mittauksia voitiin tarkentaa ja korjata.

Tarkemmat mittaukset auttavat mallintamaan Marsin ilmastoa

Perseverance-kulkija on kerännyt havaintoja Marsin pinnalta vuodesta 2021 alkaen. Curiosity-kulkija puolestaan on tehnyt mittauksia Marsissa vuodesta 2012. Ilmatieteen laitos on osallistunut molempien kulkijoiden säämittalaitteiden kehittämiseen ja vastannut sekä kosteus- että painemittareiden toteutuksesta yhteistyössä Vaisalan kanssa.

Yhdessä nämä kahden instrumentin aineistot muodostavat kattavimman ja vertailukelpoisen kokonaisuuden Marsin pinnalta mitatusta suhteellisesta kosteudesta yli 13 vuoden ajalta. Pitkäkestoiset havainnot pinnalla sijaitsevista sääasemista parantavat merkittävästi kykyämme mallintaa ja ymmärtää planeetan ilmastoa. Eri sijaintien ansiosta voidaan ymmärtää paremmin kosteuden paikallista vaihtelua sekä seurata esimerkiksi pölymyrskyjen ja kaasukehän virtausten etenemistä.

Väitöstilaisuus järjestetään Aalto-yliopistossa 10.4.2026

DI Maria Hiedan väitöskirja “Advancing atmospheric humidity measurements on Mars through improved calibration methods” tarkastetaan Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulussa perjantaina 10.4.2026 kello 12.00 alkavassa tilaisuudessa.

Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Maarintie 8, Espoo (sali TU1). Tilaisuus on englanninkielinen.

Vastaväittäjänä toimii professori Axel Hagermann (Luleå University of Technology, Ruotsi) ja kustoksena professori Esa Kallio (Aalto-yliopisto).

Lisätietoja

tutkija Maria Hieta, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 2063

Sähköposti on muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.

Suomi pääsi maailman puhtaimpien maiden joukkoon maakohtaisessa listauksessa. Euroopan maista Suomi oli ilmanlaadultaan kolmanneksi paras – Viro ja Islanti sijoittuivat tällä kertaa paremmin. Listauksen kärjessä olivat Tyynellä valtamerellä ja Karibianmerellä sijaitsevat pienet saarivaltiot.

Listauksen perusteella kaikkein saastuneimmat maat ovat Pakistan, Bangladesh ja Tadžikistan.

Maailmanlaajuisessa kaupunkilistauksessa Utö, Muonio ja Kittilä sijoittuvat maailman puhtaimpien paikkojen joukkoon. IQAir käyttää listauksen tekemiseen mittaustulosten lisäksi satelliittipohjaista mallidataa, joka tekee vain arvion todellisista pitoisuuksista. Ilmatieteen laitoksen omien, standardoitujen ja laatuvarmistettujen mittausten perusteella kaupunkien järjestys on eri: niiden perusteella Muoniossa ja Kittilässä on puhtaampi ilmanlaatu kuin Utössa.

Laadukkailla mittauksilla tarkkaa tietoa ilman koostumuksesta ja ilmansaasteista

Ilmatieteen laitos mittaa Suomen taustailmanlaatua kaupunkien ulkopuolella, missä ilma on puhtaampaa ja mittaukset tarjoavat luotettavan perustan ilmansaasteiden pitoisuuksien pitkän aikavälin muutosten havaitsemiseen ja arviointiin laajoilla alueilla. Esimerkiksi Muoniossa, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa ilmanlaatua on mitattu 1990-luvulta asti.

"Pallaksen tutkimusasema on ainutlaatuinen arktisella alueella, ja siellä tuotetaan arvokasta tietoa pohjoisten alueiden ilmakehän tilasta. Pallaksella mitataan hyvin pieniä ilmansaasteiden pitoisuuksia", sanoo tutkija Elli Suhonen Ilmatieteen laitokselta.

Ilmatieteen laitoksella tehdään ilmanlaadun seurantatyön lisäksi ilmanlaadun tutkimusta. Yksi ryhmän vetämistä tutkimusprojekteista on pohjoismainen yhteistyöhanke, jossa tutkitaan muutoksia Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisten alueiden ilmanlaadussa.

"Venäjällä, Kuolan niemimaalla sijaitsevassa Nikkelin kaupungissa on suljettu vanhoja metallisulattoja vuonna 2020. Erityisesti rajan läheisyydessä Norjan ja Suomen puolella on havaittu ilmanlaadun mittauksissa merkittävä positiivinen muutos ilmansaasteiden pitoisuuksissa. Teollisuudelle tyypillisten ilmansaasteiden, kuten rikkidioksidin ja raskasmetallien pitoisuudet ovat selkeästi laskeneet vuodesta 2021 eteenpäin, mikä on entisestään parantanut alueen jo ennestään hyvää ilmanlaatua", Suhonen kertoo.

Hankkeen on rahoittanut Pohjoismaiden ministerineuvoston Nordic Arctic Programme. Projektin yhteistyökumppanit ovat Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto sekä norjalainen ilmasto- ja ympäristöntutkimuslaitos NILU ja ruotsalainen ympäristöntutkimuslaitos IVL.

Lisätietoja:

• Ilmanlaatu Suomessa

• Pallaksen tutkimusasema

• Pallastunturilla tehdään kansainvälistä ilmakehän huippututkimusta

Erikoistutkija Katriina Kyllönen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 352 6722, etunimi.sukunimi@fmi.fi

"Nuoret tutkijat ovat tärkeä osa Ilmatieteen laitoksen työ- ja tutkimusyhteisöä. Vuosittain jaettava palkinto on yksi tapa tuoda esiin ja kannustaa nuorten tutkijoiden työtä. Palkittaviksi ehdotetut artikkelit osoittivat jälleen, kuinka monipuolisia ja innovatiivisia Ilmatieteen laitoksen nuorten tutkijoiden työn aiheet ja tutkimusmenetelmät ovat. Arvovaltaisten ulkopuolisten professorien tekemä arviointi on meille arvokas tilaisuus tarkastella nuorten tutkijoidemme työtä akateemisen yhteisön kriteerien valossa," sanoo Ilmatieteen laitosta palkintoraadissa edustanut toimialajohtaja Jari Liski.

Palkintoraadissa olivat Jari Liskin lisäksi Helsingin yliopiston kansleri, professori Kaarle Hämeri, professori Leena Järvi Helsingin yliopistosta sekä professori Miina Rautiainen Aalto-yliopistosta.

Daan van den Broek pääsee työssään näkemään maapallon kauneimpia paikkoja

Daanin työ keskittyy sääjärjestelmien muutoksiin napa-alueilla lämpenevässä ilmastossa, erityisesti ­sään ääri-ilmiöihin ja niiden lisääntyvään pitkäkestoisuuteen. Hänen tutkimuksensa Svalbard's record-breaking Arctic summer 2024: Anomalies beyond climatological warming trends tarkastelee äärimmäistä sääilmiötä, jonka taustalla vaikuttivat pitkäkestoiset sääolosuhteet. Kiinnostus säähän ja napa-alueisiin heräsi jo lapsuudessa ja johti myöhemmin ilmakehätieteiden opintoihin Wageningenissa ja Helsingissä sekä arktisen meteorologian, klimatologian ja merentutkimuksen kursseille Huippuvuorilla.

"Jo neljävuotiaana sanoin haluavani ‘säämieheksi’. Minua kiehtoivat erityisesti talvisää ja napa-alueet… Kun ymmärsin, että sään ja ilmastodatan analysointi voisi olla ammatti, aloin tietoisesti tavoitella sitä. ... Lähes joka päivä aloitan työnteon innoissani. Kenttätöiden tekeminen ja mittausten ottaminen äärimmäisissä ja syrjäisissä paikoissa, jotka ovat mielestäni myös joitakin maapallon kauneimpia paikkoja, on toinen työni etuoikeus", Daan kertoo.

Tutkijan työn parhaita puolia on mahdollisuus tehdä päivittäin töitä omien kiinnostuksenkohteiden parissa. Kansainvälisyys ja eksoottiset kohteet tuovat myös oman mausteensa.

Tällä hetkellä Daan on mukana tutkimuksessa, jossa analysoidaan Etelämantereella Nansenin jäähyllyllä kerättyä aineistoa, jonka avulla selvitetään poikkeuksellisen voimakkaan kesäisen sulamisen syitä ja ilmakehän vaikutusta ilmiöön.

Kerttu Kouki havainnoi satelliittiaineistojen avulla ilmastonmuutoksen vaikutuksia

Kerttu yhdistää tutkimuksessaan satelliittiaineistoja muihin havaintoihin, ilmastomalleihin ja uusanalyyseihin. Väitöskirjassaan Kerttu tarkasteli lumipeitteen muutoksia pohjoisella pallonpuoliskolla sekä arvioitiin, kuinka hyvin ilmastomallit ja uusanalyysit kuvaavat näitä muutoksia. Palkitussa työssä Characterizing precipitation and soil moisture drydowns in Finland using SMAP satellite data. tutkittiin, voidaanko sademääriä arvioida satelliittipohjaisten maankosteushavaintojen avulla. Arktisilla alueilla, joilla havaintoverkko on harva, satelliitit ovat usein ainoa keino seurata ilmiöitä laajoilla alueilla.

Pitkäaikainen kiinnostus säähän johti meteorologian opintoihin ja tutkijan uralle. Tutkijana Kerttua motivoi erityisesti halu ymmärtää ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia entistä paremmin.

"Tutkijan työssä pidän erityisesti siitä, että saan jatkuvasti oppia uutta. Arvostan myös työn itsenäisyyttä, vapautta ja merkityksellisyyttä. Myös kansainvälisyys on minulle tärkeä osa tutkijan työtä, ja olikin hienoa, kun väitökseni jälkeen sain tilaisuuden viettää puoli vuotta ulkomailla vierailevana tutkijana NASA Jet Propulsion Laboratoryssa Kaliforniassa, missä myös tein osan tästä palkitusta tutkimuksesta", Kerttu sanoo.

Tällä hetkellä tutkimuksen kohteena on rain-on-snow-ilmiö, jossa vesisade osuu lumipeitteen päälle. Ilmiö voi nopeuttaa lumen sulamista, lisätä lumivyöryriskiä ja vaikeuttaa eläinten ravinnonsaantia. Tutkimuksessa kehitetään menetelmiä, joilla ilmiö voidaan havaita mahdollisimman luotettavasti satelliittiaineistoista.

Kasper Juurikkalan tutkimuksessa selvitetään yläpilvien vaikutusta ilmakehän säteilytasapainoon

Väitöskirjatutkimuksessa Prior heterogeneous ice nucleation events shape homogeneous freezing during the evolution of synoptic cirrus. selvitettiin yläpilvien eli cirrus-pilvien muodostumisprosesseja ja niiden vaikutusta ilmakehän säteilytasapainoon. Tutkimuksessa hyödynnetään Large Eddy Simulation (LES) ‑mallimenetelmää, jossa pilviä kuvataan mikrofysiikkatasolla korkearesoluutioisessa mallinnusympäristössä.

Kiinnostus säähän heräsi jo lapsuudessa, vaikka polku tutkijaksi löytyi myöhemmin:

"Olin jo lapsesta asti ollut innostunut säähän liittyvistä asioista ja kirjailin silloin päivittäisiä säähavaintoja paperille. Ajatus tutkijan töistä kuitenkin vasta alkoi konkretisoitua yliopistossa meteorologian opintojen aikana."

Kasperin mukaan kiinnostavinta tutkijan työssä on uusien ilmiöiden löytäminen ja yhteistyö muiden tutkijoiden kanssa. Käytännössä työ onnistuu kannettavan tietokoneen avulla etäyhteydellä supertietokoneeseen, muutamaa kahvikupillista unohtamatta.

Nämä kaksi määritelmää antavat saman tuloksen kuitenkin vain tietyssä yksinkertaistetussa tilanteessa. Esimerkiksi maanpinnan ja mittauskorkeuden välissä ei silloin saisi olla saman aineen lähteitä eikä nieluja, eikä aineen tulisi vaihtaa olomuotoaan. Mittaustarkkuuden on oltava myös hyvä.

Geoscientific Model Development -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että todellisessa ilmakehässä näin ei usein ole. Monet aerosolit sisältävät puolihaihtuvia yhdisteitä, kuten ilmakehässä hyvin yleistä ammoniumnitraattia. Lähellä maanpintaa ammoniumnitraatti voi muuttua kaasuksi, joka poistuu ilmasta helposti. Tämä prosessi synnyttää voimakkaan alaspäin suuntautuvan hiukkasvirran.

Tutkijat osoittivat tämän käyttämällä Ilmatieteen laitoksella kehitettyä SILAM-kemiallis-kulkeutumismallia. Malli pystyi toistamaan kenttämittauksissa havaitut hiukkasvirtaukset, vaikka hiukkasille käytettiin hyvin pieniä depositionopeuksia, jotka ovat yhteneviä tuulitunnelikokeiden kanssa.

Tutkimuksen tulokset auttavat selittämään, miksi eri kokeissa on raportoitu hyvin erilaisia depositionopeuksia. Samalla ne voivat vähentää epätarkkuuksia ilmanlaadun arvioinnissa sekä radioaktiivisten aineiden leviämisen, annosten ja laskeuman arvioinnissa onnettomuustilanteissa.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Rostislav Kouznetsov, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 4630. Sähköposti on muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.

Vapaasti luettava artikkeli on saatavilla Geoscientific Model Development -lehdessä.

Julkaisun viitetiedot:

Kouznetsov, R., Sofiev, M., Uppstu, A., and Hänninen, R.: Deposition velocity concept does not apply to fluxes of ambient aerosol, Geosci. Model Dev., 19, 1833–1847, https://doi.org/10.5194/gmd-19-1833-2026, 2026.