Avaruussään häiriöiden luokittelu

Avaruussään häiriöt voidaan jakaa syntytapansa perusteella radiohäiriöihin, hiukkasmyrskyihin ja geomagneettisiin myrskyihin. Kunkin lajin voimakkuus luokitellaan viisiportaisella asteikolla.

Häiriötyypit

NOAA (Yhdysvaltojen ilmatieteen laitos) on jakanut avaruussään häiriöt kolmeen päätyyppiin:

  • Radiohäiriöiksi (R) kutsutaan Auringon voimakkaan röntgen- ja ultraviolettisäteilyn aiheuttamaa ionosfäärin ionisoitumisasteen kasvua, joka vaikuttaa radioyhteyksiin tietyillä aallonpituusalueilla.
  • Hiukkasmyrskyiksi (S) kutsutaan Auringosta tulevia suurienergiaisten protonien purskeita, jotka kasvattavat ionisoivan hiukkassäteilyn tasoa Maan lähiavaruudessa.
  • Geomagneettisiksi myrskyiksi(G) kutsutaan ajanjaksoja, jolloin Maan magneettikehässä ja siihen kytkeytyvissä ionosfäärin sähkövirroissa esiintyy voimakkaita vaihteluja. Tähän monimutkaiseen ilmiökokonaisuuteen liittyy monia vaikutuksia, joista näkyvin ovat kirkkaat ja tavallista eteläisemmät revontulet.

Häiriöiden vaikutukset ovat osittain päällekkäisiä. Esimerkiksi radioliikennekatkoksia voivat aiheuttaa kaikki kolme häiriötyyppiä, mutta R-häiriöt aiheuttavat niitä maapallon päiväpuoliskolla, S- ja G-häiriöt puolestaan etupäässä napa-alueilla.

Voimakkuusluokat

Kunkin häiriölajin voimakkuutta luonnehditaan yhteen mittaukseen perustuvalla yksinkertaisella tunnusluvulla:

  • R: Auringon röntgenvuo
  • S: Geostationaarisella kiertoradalla mitattu protonivuo
  • G: Geomagneettinen Kp-indeksi, joka kuvaa magneettikentän muutosnopeutta maanpinnalla.

Suurin häiriön aikana mitattu tunnusluvun arvo määrää häiriön suuruusluokan, joka ilmoitetaan numerolla 1–5 häiriötyypin tunnuskirjaimen perässä. Luokittelu on kvasilogaritminen, eli luokan kasvu yhdellä numerolla merkitsee aina ilmiön voimakkuuden moninkertaistumista.

Tarkempi selostus kunkin häiriötyypin voimakkuusluokista ja vaikutuksista löytyy tämän sivun alasivuilta.