Ilmansaasteet

Nykyään ilmanlaadun seurannassa on mukana 15 ilmansaastetta, joiden pitoisuuksia säännellään raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvoilla.

Ilmanlaadun seuranta nykytekniikoilla alkoi vakiintua kaupungeissa 1980-luvun alussa, jolloin ensimmäinen seurattava yhdiste oli  energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin oleva kaasumainen rikkidioksidi (SO2). Sittemmin seurannan painopiste on siirtynyt yhä enemmän liikenteen aiheuttamiin  ilmansaasteisiin.  Myös hiukkasmaisten saasteiden mittaaminen on huomattavasti kehittynyt ‒ ns. leijuman (eli pölyn) mittauksista on siirrytty mittauksiin, joissa hiukkasmassa erotellaan eri kokoluokkiin (PM10 ja PM2.5).

Kaasut (SO2, NO2, O3, CO ja haisevat rikkiyhdisteet) sekä hiukkasmassa (PM10 ja PM2.5) mitataan jatkuvatoimisilla automaattisilla instrumenteilla ja  mittaustulokset julkaistaan reaaliajassa. Raskasmetallit ja orgaaniset yhdisteet analysoidaan kerätyistä näytteistä  laboratorioissa ja tulokset julkaistaan vuosittain. Seuraavilla sivuilla on lyhyt kuvaus kustakin säännellystä yhdisteestä sekä Suomessa esiintyvistä pitoisuuksista.

Säännellyt yhdisteet

Yhdiste Symboli
Rikkidioksidi SO2
Typpidioksidi NO2
Typen oksidit NOX   (NO2 + NO)
Hengitettävät hiukkaset PM10
Pienhiukkaset PM2.5
Lyijy Pb
Bentseeni C6H6
Hiilimonoksidi CO
Otsoni O3
Arseeni As
Kadmium Cd
Nikkeli Ni
Bentso(a)pyreeni B(a)P
Kokonaisleijuma TSP
Haisevat rikkiyhdisteet TRS