 |
|
|
|
Ilmastonmuutos | Maailmanlaajuinen ilmiö | Ilmastohistoria
Maapallon ilmastohistoriaa
Ilmasto on vaihdellut koko maapallon olemassaolon ajan. Esimerkiksi viime jääkauden kylmimpinä aikoina 20 000 vuotta sitten maapallon keskilämpötila oli noin 6°C nykyistä alhaisempi. Hirmuliskojen valtakaudella noin 80-100 miljoona vuotta sitten ilmasto taas oli tavattoman lämmin eikä jäätiköitä esiintynyt. Etelänavan lähialueitakin peitti tuolloin metsä.
Napajäätiköitten muodostuminen
Hitaimpien, miljoonien vuosien kuluessa tapahtuneitten ilmaston muutoksien alkuunpanijoina ovat yleensä olleet erilaiset geologiset muutokset, kuten mannerten hidas liikkuminen ja vuoristojen synty ja häviäminen.
Viimeisten noin 50 miljoonan vuoden aikana maapallon ilmasto on muuttunut kylmempään suuntaan. Viilentyminen on ollut erityisen voimakasta eteläisillä napa-alueilla. Mannerten liikkuminen jätti vuosimiljoonien saatossa Etelämantereen napaseudulle eristyksiin muista maa-alueista. Tällöin eteläisille merille muodostui Etelämannerta kiertävä kylmä merivirta. Merivirran kylmyys jäähdytti lämpötiloja Etelämantereella, jolloin lumipeite ei enää kesällä sulanut vaan alkoi muodostaa mannerjäätiköitä. 10-20 miljoonaa vuotta sitten vihdoin lähes koko Etelämanner jäi jään alle.
Laaja mannerjäätikkö heijastaa valtaosan siihen osuvasta auringon säteilystä takaisin avaruuteen ja täten olemassaolollaan kykenee jäähdyttämään ilmastoa yhä lisää. Merivirrat levittivät jäätiköityvien eteläisten napaseutujen kylmyyttä eri puolille maapalloa.
Himalaja söi hiilidioksidia
Myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on viimeksi kuluneitten miljoonien vuosien aikana alentunut. Suuri hiilidioksidiahmatti on ollut Tiibetin - Himalajan ylänkö, joka on koko ajan kohonnut korkeammaksi Intian ja Aasian mannerlaattojen törmätessä toisiinsa. Vuoriston kohoaminen on tuonut maan pinnalle runsaasti sellaisia mineraaleja, jotka rapautuessaan sitovat hiilidioksidia ilmakehästä.
Nykyisen kaltaisia kylmiä ilmastojaksoja, jolloin jomman kumman tai molempien napojen lähellä on ollut laajoja mannerjäätikköjä, on maapallolla esiintynyt useita kertoja aikaisemminkin. Edellisen kerran tällainen kylmä jakso, kestoltaan noin 50 miljoonaa vuotta, sattui kivihiilikaudella 300 miljoonaa vuotta sitten.
Jääkausivaihtelu
Ilmaston alati viilentyessä mannerjäätiköitä alkoi vähitellen ilmestyä pohjoiselle pallonpuoliskollekin, aluksi Grönlantiin runsaat 2 miljoonaa vuotta sitten. Pohjois-Amerikka ja Eurooppa joutuivat jääkauden kynsiin ensimmäisen kerran noin 700 000 vuotta sitten, ja siitä edespäin hyisen kylmät jääkaudet ja leudommat välivaiheet ovat seuranneet toisiaan.
Jääkausien välisiä, tyypillisesti joidenkin kymmenien tuhansien vuosien mittaisia ilmastoltaan lauhkeampia ajanjaksoja kutsutaan interglasiaaleiksi. Parhaillaan elämme yhtä tällaista jääkausien väliin sijoittuvaa lämpimämpää aikaa. Luonnollisen järjestyksen mukaan nykyisen interglasiaalikauden huippu olisi jo ohitettu 5000-7000 vuotta sitten. Ilman ihmisten kasvihuonekaasupäästöjä ilmaston pitäisi olla hitaasti viilenemässä kohti seuraavaa jääkautta, joka kuitenkin varsinaisesti vaanisi vasta kymmenien tuhansien vuosien kuluttua.
Maapallon jääpeitteen määrässä on havaittu esiintyneen selkeää jaksollisuutta. Jaksojen pituudet ovat noin 100 000, 41 000, 23 000 ja 19 000 vuotta. Laskelmat perustuvat hapen isotooppien määrien vaihteluihin, joita on voitu tutkia sekä mannerjäätiköitä että valtamerien pohjakerroksia kairaamalla.
Jääkausivaihtelun perimmäisenä syynä pidetään maan kiertoradan ja pyörimisakselin kallistuskulman vaihteluita.
Lyhytaikaisempia ilmastonvaihteluita
Lyhytkestoisempia ilmastonmuutoksia maapallolla on voinut aiheutua auringon säteilyn muutoksista. Myös tulivuorenpurkaukset häiritsevät planeettamme lämpötasapainoa. Purkauksen yhteydessä ilmaan pääsee suuria määriä rikkidioksidia, joka muodostaa ilmaan rikkihappo- ja sulfaattihiukkasia. Nämä hiukkaset jäähdyttävät maapalloa sirottamalla auringon säteilyä. Viime vuosien voimakkain, vuonna 1991 Filippiineillä sattunut Pinatubo-tulivuoren purkaus pysäytti maapallon lämpenemisen useammaksi vuodeksi.
Ilmasto voi myös jonkin verran heilahdella aivan luonnostaankin, ilman mitään ulkoista pakotetta. Tämäntyyppinen vaihtelu saa alkunsa ilmakehän, valtamerien ja jäätikköjen keskinäisestä vuorovaikutuksesta.
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|
|
|