 |
|
|
|
Ilmastonmuutos | Maailmanlaajuinen ilmiö | Maapallon ilmaston muuttuminen tulevaisuudessa
Maapallon ilmaston muuttuminen tulevaisuudessa
Tulevaisuuden ilmastoa voidaan arvioida ilmastomallilaskelmien avulla. Tässä esityksessä ilmastoennusteitten pohjana on käytetty noin 20 mallia, joitten avulla tarkastellaan ilmaston muuttumista varsinkin lähimmän sadan vuoden aikana. Valtaosin tulokset perustuvat vuonna 2007 ilmestyneen IPCC-raportin antiin.
Tutkimusten perusteella mallit näyttäisivät olevan taitavampia ennustamaan lämpötilojen kuin esimerkiksi sademäärien muutoksia. Myrskyjen ja muitten sään ääri-ilmiöitten ennustaminen on niille vieläkin vaikeampaa. Vastaavasti on helpompaa ennustaa muutoksia koko maapallon mittakaavassa kuin pienemmille alueille.
Maapallon keskilämpötila nousee
Maapallon lämpeneminen on jo lähtenyt käyntiin. Käynnistynyttä lämpötilan nousua on mahdotonta ainakaan nopeasti pysäyttää, koska valtameret toimivat ilmastojärjestelmässä valtavina lämpöpuskureina. Merien lämpeneminen seuraa siksi kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousua useamman vuosikymmenen viipeellä.
Lähivuosikymmeninä mallit ennustavat maapallon keskilämpötilan nousevan noin 0,2 asteella kymmenessä vuodessa. Tätä nousua ei voida enää estää, vaikka kasvihuonekaasujen päästöjä rajoitettaisiinkin.
Kuva 1. Ilmastonmuutosmallien tulosten keskiarvona saatuja ennustuksia maapallon keskilämpötilan muutokselle vv. 2000-2100. Ennusteet on esitetty erikseen A2- (punainen käyrä), A1B- (musta) ja B1-skenaariolle (vihreä). Kaikki lämpötila-arvot on ilmaistu muutoksina suhteessa jakson 1980-1999 keskiarvoon. Kuva perustuu IPCC:n 4. arviointiraportissa esitettyihin tuloksiin.
Lämpötilan nousu jatkuu myöhemminkin tällä vuosisadalla. Tuossa vaiheessa ilmastonmuutoksen ankaruus riippuu selvästi kasvihuonekaasujen päästöistä. Pessimistisen A2-kasvihuonekaasuskenaarion mukaan maapallon keskilämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä noin kaksi kertaa niin paljon kuin hyvin optimistisen B1-skenaarion toteutuessa. B1-skenaarion mukaan lämpötilan nousu sitä paitsi olisi jo selvästi hidastumassa vuotta 2100 lähestyttäessä, kun taas A2-skenaarion mukaan elettäessä lämpeneminen jatkuisi jyrkkänä vielä siitä eteenpäinkin.
Mallien tuloksien välillä eroja
Käytännössä eri ilmastomallit antavat toisistaan poikkeavia tuloksia vaikka malliajon pohjana olisi sama kasvihuonekaasuskenaario. A2-skenaarion mukainen lämpötilan nousu osuu eri mallien tulosten perusteella todennäköisimmin 2,0 ja 5,4 asteen välille. Vastaava epävarmuushaarukka A1B-skenaariolle on 1,7 -- 4,4 astetta ja B1-skenaariolle 1,1 -- 2,9 astetta. Nämä luvut kuvaavat maapallon keskilämpötilan nousua noin 100 vuoden aikana, siirryttäessä jaksosta 1980--1999 jaksoon 2090--2099.
Kuva 2. Mallitulosten keskiarvona laskettu vuoden keskilämpötilan nousu vv. 2080-2099, vertailukohtana kausi 1980-1999. Muutoksen maantieteelliset jakaumat on esitetty erikseen B1-, A1B- ja A2-kasvihuonekaasuskenaariolle (ylä-, keski- ja alarivin kuvat). Keltaisilla alueilla lämpötila nousee alle asteen, violeteilla alueilla yli kuusi astetta. (IPCC, 2007)
Mantereet lämpenevät nopeammin kuin merialueet
Lämpötilan nousun jakautuminen eri puolille maapalloa on esitetty kuvassa 1. Lämpötilan huomataan nousevan kaikkialla, eniten maa-alueilla ja erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon korkeilla leveysasteilla. Myös ilmastoltaan kuivat ja kaukana rannikoilta sijaitsevat alueet lämpenevät suhteellisen paljon. Vähäisintä lämpeneminen on eteläisen pallonpuoliskon valtamerillä ja Atlantin valtameren pohjoisosissa. Voimakkaan ja heikomman lämpenemisen alueet majailevat kaikissa kartoissa suunnilleen samoissa paikoissa. Lämpenemisen voimakkuus sen sijaan riippuu kasvihuonekaasujen päästöistä.
Lisääntyvätkö myrskyt?
Monet mallikokeet viittaavat siihen, että trooppiset hirmumyrskyt kävisivät ilmaston lämmetessä nykyistä voimakkaammiksi. Tämä tuntuukin varsin uskottavalta, sillä myrskyt saavat energiansa meriveden lämmöstä. Maapallon ilmaston lämmetessä myös trooppisten merien pintalämpötila kohoaa. Samalla kun myrskyt ankaroituvat niitten lukumäärä näyttäisi pienenevän, joskin tämä päätelmä on melko epävarma.
Keskileveysasteilla keskimääräinen ilmanpaine näyttäisi yleensä nousevan, napojen lähettyvillä taas laskevan. Tähän liittyen länsivirtaukset voimistuisivat molemmilla pallonpuoliskoilla. Samalla ei-trooppisten matalapaineitten esiintymisalueet siirtyvät lähemmäksi napoja. Tällöin joillakin alueilla kovat tuulet yleistyisivät, toisaalla taas harvinaistuisivat.
Veden kiertokulku voimistuu
Lämmenneeseen ilmakehään mahtuu vesihöyryä nykyistä enemmän. Siksi voidaan odottaa, että koko maapallon mitassa veden kiertokulku voimistuu, jolloin sekä haihdunta että sademäärät keskimäärin lisääntyvät.
Sateet eivät kuitenkaan lisäänny kaikkialla. Nykyistä enemmän vettä saadaan mm. korkeilla leveysasteilla, mutta subtrooppisilla manneralueilla satanee tulevaisuudessa nykyistä vähemmän. Pahiten kuivuvilla alueilla sademäärä putoaa viidenneksen verran tai enemmänkin. Entistä niukemmin sadetta saataisiin esimerkiksi Välimeren maissa, Keski-Amerikassa, eteläisimmässä Afrikassa ja osassa Australiaa. Päiväntasaajan tienoilla sademäärät puolestaan näyttävät lisääntyvän, etenkin Tyynen valtameren alueella.
Etelä- ja Itä-Aasiaa kesäiset monsuunisateet näyttäisivät kastelevan hieman nykyistä vuolaampina, mutta toisaalta talvisin tällä alueella olisi entistä kuivempaa. Sahelin alueella Afrikassa ja Amazon-joen vesistöalueella Etelä-Amerikassa eri mallien sade-ennusteet ovat varsin ristiriitaisia.
Kuva 3. Sademäärän ennustettu muutos (prosentteina) joulu-helmikuussa (vasen kuva) ja kesä-elokuussa (oikea kuva); verrattu jakson 2090-2099 sademääriä jaksoon 1980-1999. Tulos perustuu usealla eri mallilla tehtyjen ajojen keskiarvoon. Näissä malliajoissa pakotteena on käytetty A1B-skenaarion mukaisia kasvihuonekaasujen ja pienhiukkasten tulevia pitoisuuksia. Valkoisilla alueilla eri mallien tulokset poikkeavat toisistaan voimakkaasti (alle 66 % malleista tuottaa samansuuntaisen muutoksen). Rasteroiduilla alueilla muutos on samanmerkkinen yli 90 %:ssa malleista. (IPCC, 2007)
Oikullisempia sateita
Varsin monilla maailman alueilla sadeilmaston odotetaan muuttuvan nykyistä vaihtelevaisemmaksi. Kovia rankkasateita saattaa siis esiintyä tulevaisuudessa nykyistä useammin sielläkin, missä keskimääräinen sademäärä ei lisäänny. Vastaavasti pitenevät myös kuivuuskaudet.
El Niño -vaihtelu
Päiväntasaajan tienoilla meriveden pintalämpötila näyttää nousevan enemmän Tyynen valtameren keski- ja itäosissa kuin meren länsiosissa (kuva 2). Ilmakehän keskimääräiset virtausolot alkaisivat tuolla alueella muistuttaa entistä enemmän nykyistä El Niño -tilannetta. Tämä ilmenee voimakkaana sademäärien kasvuna itäisellä trooppisella Tyynellä valtamerellä (kuva 3).
Vuosienvälinen El Niño - La Niña -tyyppinen vaihtelu ei silti lopu, mutta mallitulokset ovat kovin erimielisiä siitä, onko heilahtelu tulevaisuudessa nykyistä voimakkaampaa vai heikompaa.
Pahin edessä vasta vuoden 2100 jälkeen?
Vaikka kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen ilmakehässä saataisiinkin joskus pysäytettyä, ilmaston lämpeneminen ja etenkin merenpinnan kohoaminen jatkuisivat vielä satoja vuosia. Jos kasvu saataisiin pysäytettyä vuonna 2100, maapallon keskilämpötila nousisi vielä tuon ajankohdan jälkeenkin noin puolella asteella. Suurin osa tästä lämpenemisestä toteutuisi vuoteen 2200 mennessä.
Suuri vaara kuitenkin on, että kasvihuonekaasujen määrä jatkaa kasvuaan vielä vuoden 2100 jälkeenkin. Esimerkiksi A2-skenaariossa kasvu näyttäisi jatkuvan ilman merkkejä hidastumisesta. Pahimmassa tapauksessa maapallon keskilämpötila saattaa siten nousta useita asteita lisää vielä tulevina vuosisatoinakin, kaikkine kauheine seurausvaikutuksineen.
Ihmiskunnan tuottaman hiilidioksidin täydellinen poistuminen ilmakehästä on hyvin hidasta. Näin ollen sekä tähänastiset että tulevat hiilidioksidipäästöt vaikuttavat ilmastoon ja merenpinnan korkeuteen jopa tuhansia vuosia.
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|
|
|