 |
|
|
|
Ilmastonmuutos | Muutos Suomessa | Havaitut muutokset
Havaitut ilmastonmuutokset Suomessa
Suomen keskilämpötilan vaihtelut 1840-luvulta
Ilmatieteen laitoksen ja Suomen Tiedeseuran (Finska Vetenskaps-societeten) vuonna 1846 aloittamien järjestelmällisten säähavaintojen perusteella Suomen keskilämpötilan vaihtelut tunnetaan melko tarkasti aina 1840-luvulta alkaen. Tasaiseksi muutokseksi tulkittuna vuosikeskilämpötila on kohonnut reilun asteen 150 vuoden aikana. Oheisessa kuvassa ilmaston lämpeneminen ilmenee siten, että viimeiset pylväät ovat enimmäkseen punaisia ja musta käyrä osoittaa ylöspäin.
Voimakkainta lämpeneminen on ollut kevätkuukausina (maalis-toukokuu) - noin 2 astetta. Talvet ovat lämmenneet noin asteen sekä kesät ja syksyt puolisen astetta. Jaksoon osuu myös suuria vaihteluita - kylmät talvet 1985 ja 1987 sekä lämpimiä vuosia 1990-luvulla.
1930-luvulla koettu useamman vuoden lämmin jakso näkyi erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla, ja sitä vahvempana, mitä pohjoisempana oltiin. Suhteellisesti lämpimintä oli Pohjoisella jäämerellä, Huippuvuorilla ja Grönlannin pohjoisosissa. Lämpimyys näyttäisi suurelta osin johtuneen merivirtojen luonnollisesta heilahtelusta, jonka seurauksena Atlantilta virtasi Barentsin merelle lämmintä vettä.
Suomessakin 1930-luvun lämpimyys näkyy selvemmin Lapissa kuin Etelä-Suomessa. Kuten Helsingin ja Sodankylän aikasarjakuvista havaitaan, Sodankylässä keskimääräiset lämpötilat ovat vasta nyt saavuttamassa 1930-luvun huipputason, kun Helsingissä tämä on tapahtunut jo aikaisemmin.
On tärkeää ymmärtää, että ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Paikkakuntakohtaisista, yhden havaintoaseman lämpötila-aikasarjoista näkyy ensisijaisesti ilmaston suuri luonnollinen vaihtelu. Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen todentaminen lämpötilan havaintosarjoista onnistuukin parhaiten tarkastelemalla laajojen alueiden keskilämpötiloja. Tällöin luonnollisista tekijöistä johtuva satunnainen vaihtelu tasoittuu ja taustalla vaikuttava kasvihuonekaasupitoisuuksien kohoamisesta johtuva ilmaston systemaattinen lämpeneminen nousee paremmin esille.
Ilmastonmuutos näkyy myös esimerkiksi luonnossa. Suomessa keskimääräinen keväinen lehtien puhkeaminen on vuosina 1846-2005 varhentunut noin 12 vuorokaudella.
Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeamat jakson 1971-2000 keskiarvosta [ºC], 1847-2009. Kymmenen vuoden liukuva keskiarvo on esitetty mustalla käyrällä. Suomen keskilämpötila oli noin 1,9 ºC jaksolla 1971-2000.
Vuosikeskilämpötilat Helsingin Kaisaniemessä vuosilta 1830-2009, Jyväskylästä 1884-2009 ja Sodankylästä 1908-2009. Vuotuiset arvot ovat ohuella viivalla ja kymmenen vuoden liukuva keskiarvo paksulla. Helsingin lämpötiloista mukana myös arvio siitä, miten paljon kaupungistuminen on kohottanut lämpötilaa (kymmenen vuoden liukuva keskiarvo, keskipaksu viiva).
Päivitetty 4.1.2010
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|