Arktisen alueen lämpenemisen hillitseminen kontrolloimalla Euroopan mustan hiilen emissioita (MACEB)

Aloitusvuosi: 2011
Lopetusvuosi: 2013
Yhteyshenkilö Ilmatieteen laitoksella: Heikki Lihavainen
Rahoitus: EU LIFE+
Yhteistyökumppanit: Ilmatieteen Laitos (koordinaattori), Helsingin Yliopisto, Suomen Ympäristökeskus, International Institute for Applied Systems Analysis (IIASA)
 

Arktisten alueiden lämpötila on noussut viimeisen sadan vuoden aikana lähes kaksi kertaa niin paljon kuin maapallolla keskimäärin.  Arktisen alueen lämpeneminen on tuonut mukanaan aikaistuneen ja kestoltaan pidemmän sulamiskauden sekä muutoksia Grönlannin jääpeitteessä. Sulamiskauden piteneminen vähentää maapallon heijastuskykyä, mikä edelleen lisää globaalia lämpenemistä. Arktisen alueen lämpeneminen aiheutuu pääasiassa ilmastonmuutoksesta. Siten hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on tarkoituksenmukaisin keino vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Johtuen hiilidioksidin pitkästä eliniästä ilmakehässä, nopeakaan päästöjen vähentäminen ei välttämättä auta Arktisen alueen nykyiseen sulamiseen. Sitä vastoin ilmakehän lyhytikäisten kasvihuonekomponenttien, kuten pienhiukkasissa esiintyvän mustan hiilen, vähennyksillä saatetaan hidastaa arktisen alueen lämpenemistä nopeammin ja vaikuttaa jäiden ja lumen sulamiseen. Vähentämällä lyhytikäisten kasvihuonekomponenttien päästöjä voidaan arktisen alueen saada lisäaikaa, kunnes hiilidioksidipäästöjen hillitseminen on johtanut sen pitoisuuden riittävään vähenemiseen ilmakehässä.

Useat tutkimukset ovat yhdistäneet arktisilla alueilla havaitun mustan hiilen johtuvan muilla alueilla esiintyvistä päästöistä. Euroopassa esiintyvien päästöjen on havaittu vaikuttavan pääasiassa mustan hiilen pitoisuuteen maan pinnalla, kun taas Itä-Aasian päästöt muodostavat pääosan ylätroposfäärissä esiintyvästä mustasta hiilestä. Mustasta hiilestä johtuvan ilmastonmuutoksen mallintamiseen liittyy vielä isoja epävarmuustekijöitä. Tämä vaikeuttaa selkeiden seurausten arvioimista ja mukautumisstrategioiden tekemistä. Parhaita mittaus- ja mallitusmetodeja yhdistämällä on kuitenkin mahdollista osoittaa, mitkä ovat suurimmat tiedon puutteet.  Tässä projektissa hyödynnetään mittaus- ja mallitusmetodien yhdistämistä, ja pyritään siten arvioimaan mustan hiilen pitoisuuksia ja säteilyvaikutuksia arktisilla alueilla. Lisäksi arktiset pitoisuudet pyritään yhdistämään tarkemmin eri alueiden lähteisiin. Projektissa analysoidaan erilaisten mukautumisstrategioiden hyödyt ja haitat, ja arvioidaan eri alueiden (Pohjois-Amerikka, Kiina, Eurooppa)kontribuutio mustasta hiilestä johtuvaan Arktiseen lämpenemiseen.

Projektin tavoitteet

Projektilla on kolme päätavoitetta:

1) Osoittaa viimeisimmillä menetelmillä, että mustan hiilen päästöjen vähentämisellä Euroopassa ja vastaavilla leveysasteilla voidaan hillitä arktisen alueen lämpenemistä.

2) Arvioida nykyisten ilmanlaatuun ja ilmastoon liittyvän lainsäädännön vaikutukset mustan hiilen päästöihin, sen kulkeutumisen Arktisille alueille ja vaikutukset Arktiseen ilmastoon, ja miten tämä suhtautuu hiilidioksidin aiheuttamaan lämpenemiseen.

3) Välittää tietoa ja kokemuksia yhteisöille, päättäjille ja kansalaisille EU:ssa luomalla internet-sivusto, jonka avulla voidaan arvioida erilaisien mustanhiilen päästösektoreiden, esim. puun pienpolton, vaikutuksia.

Projektissa tapahtunutta:

• Lehdistötiedote 24.1.2011
• Aloituskokous tammikuussa 2011
• Monitorointiryhmän vierailu Ilmatieteen laitoksella kesäkuussa 2011
• Projektin ensimmäinen raportti EU:lle syyskuussa 2011
• Ohjausryhmän kokous 2.11.2011
• Projektikokous ja vierailu mittausasemilla Pallastunturilla huhtikuussa 2012

Projektin esittely:

Esitelmä MACEB-projektista, pdf (Niko Karvosenoja, SYKE ja Kaarle Kupiainen, IIASA) NIAM/EC4MACS-kokous, Laxenburg Itävalta 21.–22.3.2011  

Esitelmä MACEB-projektista, Session 4, d (Niko Karvosenoja, SYKE)
TFEIP/EIONET-kokous, Tukholma 2. – 3.5.2011

Esitelmä MACEB-projektista, pdf (Antti Hyvärinen, IL)
Ilmansuojelupäivät, Lappeenranta 23.–24.8.2011