Merenpinnan nousu Suomen rannikolla

Itämeri on yhteydessä valtamereen kapeiden ja matalien Tanskan salmien kautta. Kun valtameren pinta nousee, nousu tuntuu myös Itämerellä.

Valtamerien pinta ei nouse kaikkialla yhtä nopeasti. Meriveden lämpölaajeneminen nostaa pintaa eri tavalla eri merialueilla. Myöskään mannerjäätiköiden sulamisvedet eivät jakaudu tasaisesti maailman merille. Suuren jäämassan painovoimavaikutus vetää merivettä puoleensa. Kun massa sulaa pois, vetovoima heikkenee ja merivesi pakenee pois sulavan jäämassan ympäriltä. Siksi Grönlannin mannerjäätiköstä vapautuva sulamisvesi ei juurikaan nosta merenpintaa Itämeren lähialueilla, kun taas Länsi-Antarktiksen jään sulaminen tuntuu täälläkin.

Itämeren alueella vaikuttaa jääkauden jälkeinen maankohoaminen. Vaasan seudulla maa kohoaa 90 cm vuosisadassa, ja Helsingissäkin 40 cm. Kilpajuoksu maankohoamisen ja merennousun välillä määrää sen, kumpaan suuntaan rantaviiva ajan myötä siirtyy.

Menneellä vuosisadalla maankohoaminen on ollut merennousua voimakkaampaa koko Suomen rannikolla. Viime aikoina ja erityisesti tulevaisuudessa merennousun kiihtyminen muuttaa tilannetta. Uusimpien skenaarioiden valossa näyttää siltä, että Suomen etelärannikolla keskivesi lähtee nousuun maan suhteen. Sen sijaan Pohjanlahden pohjoisosissa maankohoamisen voidaan odottaa olevan merennousua voimakkaampaa tulevaisuudessakin. Siellä uutta maata vapautuisi edelleen meren alta, tosin aiempaa hitaammin. Ennusteet ovat epävarmoja erityisesti siksi, ettei mannerjäätiköiden käyttäytymistä ilmaston lämmetessä tunneta vielä kyllin hyvin.


Skenaarioita tulevaisuuden keskivedenpinnalle Helsingissä ja Vaasassa. Laaja epävarmuusväli aiheutuu erityisesti epävarmuudesta mannerjäätiköiden tulevassa käyttäytymisessä.