Satelliittikuvat

Satelliittikuvia käytetään nykyään rutiininomaisesti sääennustustoiminnassa sekä visuaalisesti että yhdistämällä niistä saatavaa tietoa säämalleihin. Osa tiedosta kuvaa suoraan ilmakehän ominaisuuksia: pilvipeitettä, vesihöyryä, aerosoleja (kuten tulivuorituhka), jäännöskaasuja sekä tuulen nopeutta ja suuntaa. Toinen tärkeä osa satelliittikuvilta saatavasta tiedosta määrittää maapallon pintaa, sekä maa- että merialueita: pintalämpötilaa, pinta-albedoa, lumipeitettä, jäätiköitä, merijäätä, aallonkorkeutta, veden saastuneisuutta (kuten öljyläikkiä), maaperän kosteutta, biomassaa, lehtialaindeksiä, tulipaloja jne.

Ilmatieteen laitos osallistuu EUMETSATin (Euroopan sääsatelliittijärjestö) taloudellisesti tukemiin Satelliittikuvien sovellusprojekteihin CM-SAF ja H-SAF. Edellisessä keskitytään ilmastoon ja jälkimmäisessä hydrologiaan.

CM-SAF:ssa Ilmatieteen laitos on vastuussa globaalin pinta-albedotuotteen kehittämisestä polaarisatelliiteille, joissa on kauan käytössä ollut AVHRR-laite. H-SAF:ssa Ilmatieteen laitos kehittää erilaisia lumituotteita hydrologisiin ja meteorologisiin tarpeisiin. Sääennustuksen tarpeisiin kehitetty lumen peittämää alaa kuvaava tuote on päivittäin operatiivisesti saataville geostationäärisen MSG-satelliittin SEVIRI-instrumentille. Vastaava METOP-napasatelliitin AVHRR-instrumentille kehitetty lumituote on esioperatiivinen.


 

 

 

 

 

 

 

Arktisen alueen pinta-albedo elokuussa 1982 (vasemmalla) ja elokuussa 2009 (oikealla). Kirkkain alue on Grönlanti (0.8) ja tummin avovesi (0.06). Merijään albedo vaihtelee näiden ääripäiden välillä. Valkoiselta alueelta kuvan keskellä ei ole albedon laskemiseen tarvittavaa satelliittidataa.
 

21.1.2015

Lisätietoa

(englanninkieliset sivustot)

EUMETSAT

CM-SAF

H-SAF