Ukkoskausi ennätyksellisen vaisu

Vuoden 2015 osalta kesä oli ennätyksellisen vähäsalamainen: noin 30 000 havaittua maasalamaa on selvästi alle edellisen minimin, joka on vuodelta 1996 (39 000). Ukkospäivien lukumääräkin jäi alhaiseksi, muttei ollut ennätyksellinen. "Tämä tarkoittaa sitä, että ukkosia kyllä esiintyi, mutta ne tuottivat vain hyvin vähän salamoita", toteaa tutkija Antti Mäkelä. "Keski- ja Etelä-Eurooppa saivat tänä kesänä helteiset ja epävakaat ilmat, ja rajuimmat ukkoset keskittyivät sinne. Elokuun lämmin jakso ei tuonut ukkosia Suomeen, koska korkeapainevoittoinen sää ei suosi ukkospilvien kehitystä".

Vähäiset salamat jakautuivat melko tasaisesti ympäri Suomea, ja yksittäiset hiemankin runsaammat ukkostilanteet erottuvat kartalla selvästi. Kuukausisalamamääristä ainoastaan syyskuu ylsi keskimääräiseen muutaman hieman voimakkaamman ukkospäivän johdosta.

Suomessa ukkoskausi käsittää pääasiassa touko-syyskuun. Ilmatieteen laitoksella on tietoa vuosisalamamääristä vuodesta 1960 alkaen. Vuosittaisissa salamamäärissä on huomattavaa vaihtelua vuodesta toiseen, mikä onkin tyypillistä Suomen ilmastolle.

Syksylläkin voi ukkostaa

Loppuvuodesta ukkosten esiintyminen vähenee, vaikkakin koviakin ukkosia voi vielä esiintyä, jos säätyyppi sen sallii. Syksyllä ukkosten esiintyminen painottuu merialueille, koska laaja vesialue säilyttää lämpönsä pitkälle syksyyn. Syksyn pimeinä iltoina ukkoset ovatkin ehkä näyttävimmillään, ja kaukana merellä esiintyvän yöllisen ukkosen välähdykset saattavat näkyä äänettöminä elosalamoina ja kalevantulina kauaksi mantereellekin.

Lisätietoja:

Tutkija Antti Mäkelä, puh. 029 539 4166, antti.makela@fmi.fi

https://www.youtube.com/watch?v=p

http://ilmatieteenlaitos.fi/ukkonen-ja-salamat

Kuva 1: Jakson 1960–2015 keskimääräinen vuotuinen maasalamatiheys (sataa neliökilometriä kohden).

Kuva 2: Maasalamatiheys vuonna 2015. Yksikkönä on maasalamoita neliökilometrille.