Tiedote - Vallitsevat tuulet suotuisia Suomen rikkilaskeumalle
Sadeveden keruuastioita Hietajärven mittausasemalla Lieksassa. Kuva: Tuija Ruoho-Airola.
Kansainvälisen ilmansaasteiden kaukokulkeutumissopimuksen mukaisesti Euroopan maat ovat vähentäneet happamoittavia päästöjään, erityisesti rikkipäästöjä. Suomen rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet 85 % vuodesta 1981, mikä on selvästi enemmän kuin Suomen happamoittavaan laskeumaan vaikuttavissa maissa keskimäärin. Positiivinen kehitys ei kuitenkaan ole vaikuttanut pitoisuuksiin yhtä voimakkaasti johtuen siitä, että päästöjä kulkeutuu maahan Suomen rajojen ulkopuolelta. Suomen rikkilaskeumasta vajaa viidennes oli vuonna 2000 peräisin Suomen omista lähteistä, typpilaskeumasta Suomen omat päästöt aiheuttivat noin kolmanneksen. Typpipäästöt ovat alentuneet rikkipäästöjä vähemmän ja niinpä ilman kaasu- ja hiukkasmaiset nitraattiyhdisteet vähenivät vain harvoilla mittausasemilla 1990-luvulla. Emäskationit kalium, magnesium ja kalsium ovat tärkeitä tekijöitä happaman laskeuman neutraloinnissa. Niidenkin laskeuma on kuitenkin alentunut mittausaikana, erityisen jyrkkä lasku on tapahtunut maan kaakkoisosassa.
Korkeimmat Etelä- ja Keski-Suomessa mitatut rikkidioksidipitoisuudet ovat peräisin etelän ja idän välisestä sektorista, johtuen mm. läheisistä Baltian ja Pietarin päästöistä. Rikkidioksidipäästöt ovat suuret alueilla, jotka sijaitsevat Suomen etelä- ja lounaispuolella. Päästöjen väheneminen on ollut erityisesti etelässä hitaampaa kuin Suomessa, mikä on aiheuttanut sulfaattipitoisuuksien hitaamman alenemisen. Vallitseva läntinen ilmavirtaus on kuitenkin säästänyt Suomen suuremmalta rikkikuormalta. Pohjoisessa kulkeutuminen myös koillisesta ja pohjoisesta, erityisesti Kuolasta, on merkittävää ja sen suhteellinen osuus on lisääntynyt.
Suomesta tarkastellen typen oksidien päästöt ovat korkeimmat maissa, jotka sijoittuvat lounais- ja länsisektoriin. Siellä päästöjen väheneminen on ollut alhaisempaa kuin keskimäärin maissa, jotka vaikuttavat Suomen laskeumaan. Vallitseva kulkeutuminen näiltä alueilta on vaikuttanut merkittävästi Suomen pitoisuuksiin ja kertymään. Myös Suomen omat typpipäästöt ovat alentuneet vain vähän, liikenteen osuus on niissä suuri.
Fossiilisten polttoaineiden poltto ja monet teollisuusprosessit ovat tärkeimmät ihmisen toiminnasta johtuvat päästölähteet. Ilmakehässä rikin ja typen oksidit happamoituvat, kulkeutuvat ilmavirtauksien mukana ja laskeutuvat takaisin maanpinnalle sateen mukana märkälaskeumana tai hiukkasten ja kaasujen muodossa kuivalaskeumana. Rikki- ja typpilaskeuma happamoittavat maaperää ja vesistöjä.
Ruoho-Airola väittelee Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 19.3.2004 kello 12.15. Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopiston päärakennuksessa, Unioninkatu 34, Auditoriumissa XIV. Tutkimus kuuluu ympäristönsuojelun alaan.
Lisätietoja:
Erikoistutkija Tuija Ruoho-Airola, puhelin: (09)1929 3147sähköpostiosoite muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi
Väitöskirja on luettavissa Helsingin yliopiston E-thesis-palvelussa