Tiedotearkisto: 2004

Kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöt selville uudella mittalaitteistolla

15.9.2004 12:00

Ilmatieteen laitos on kehittänyt mittalaitteiston, jolla saadaan jatkuvaa tietoa kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöistä sekä niiden ajallisesta ja alueellisesta vaihtelusta. Mittausmenetelmä perustuu kasvihuonekaasujen havainnointiin tuulen aiheuttamissa maan pinnan läheisissä pyörteissä. Laitteisto mittaa tuulitietoja ja kasvihuonekaasujen pitoisuuksia kymmenen kertaa sekunnissa. Näistä tiedoista lasketaan Ilmatieteen laitoksessa kehitetyllä ohjelmistolla kasvihuonekaasupäästöt.

Ilmatieteen laitoksen kehittämä kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöjen mittalaitteisto toiminnassa YTV Jätehuollon Ämmässuon jätekeskuksessa. Tuulitietoja ja kaasupitoisuuksia mitataan muutamia metrejä maan pinnan yläpuolelta. Maston huipussa on kymmenen kertaa sekunnissa havaintoja tekevät tuulianemometri ja hiilidioksidianturi sekä ilman näytteenotto nopeaan metaanianalysaattoriin. Kuva: Tuomas Laurila.

Laitteisto on ensimmäinen suomalainen mittausjärjestelmä, jolla voidaan jatkuvasti seurata kaatopaikkojen ilmaan päässeitä metaani-, hiilidioksidi- ja typpioksiduulipäästöjä. Mittalaitteet ovat liitettävissä useisiin oheislaitteisiin ja etäkäytettävissä tietoverkkoa ja langattomia yhteyksiä hyödyntäen. Laitteistoa on testattu kenttäolosuhteissa YTV Jätehuollon Ämmässuon jätekeskuksessa ja Seutulan suljetulla kaatopaikalla sekä Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n Kiimassuon jätteenkäsittelykeskuksessa. Mittalaitteisto on kehitetty Tekesin "STREAMS - Yhdyskuntien jätevirroista liiketoimintaa" -tutkimusohjelmaan liittyvässä projektissa.

Uudella mittalaitteistolla oikeaa päästötietoa viranomaisille ja jätehuoltoyrityksille

Kehitetyllä mittausmenetelmällä saadaan kaatopaikoilta laajoilta alueilta, jatkuvin mittauksin tulosaineistoa, josta voidaan tehdä luotettavat päästöarviot viranomaisten tarpeisiin. Laitteisto havainnoi kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöjä noin 10-20 hehtaarin alueelta. Menetelmällä saadaan esiin kaatopaikan eri osien päästöjen erot, pintarakenteiden vuotokohdat ja muut suurempia päästöjä aiheuttavat kohteet. Näistä tiedoista on merkittävää hyötyä jätteiden käsittelyssä muodostuvien kasvihuonekaasupäästöjen ehkäisyssä ja vähentämisessä. Kehitetyllä mittalaitteistolla voidaan lisäksi tuottaa jätehuoltoyrityksille ja -yhteisöille oikeat arviot kaatopaikkojen kaasupäästöistä. Samalla saadaan tärkeää tietoa jätepenkereiden pintarakenteiden ja kaasun talteenottojärjestelmien suunnittelua ja rakentamista varten.

Valtioneuvoston kaatopaikkoja koskevassa päätöksessä ja Euroopan unionin kaatopaikkadirektiivissä edellytetään, että kaatopaikkakaasujen kertymistä ja purkautumista seurataan. Seuranta on toteutettava niin, että kaasujen muodostumisesta saadaan luotettavat tiedot kaatopaikan kaikista osista. Kaatopaikkakaasujen määrä, paine ja kaasun ainesosat on selvitettävä kaatopaikan käyttövaiheessa kuukausittain ja jälkihoitovaiheessa puolivuosittain. Kaatopaikkojen kaasupäästöjen mittaus on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi. Päästöjä ei ole tähän mennessä tarkkailtu valtioneuvoston päätöksen mukaisesti yhdelläkään suomalaisella kaatopaikalla.

Kaatopaikkakaasupäästöjen määrityksessä on tähän asti käytetty karkeita laskennallisia arvioita, joiden lähtötietoina ovat kaatopaikalle tuodun orgaanisen jätteen määrä, jätteen oletettu hajoamisnopeus sekä mahdollisesti talteen otetun kaasun määrä. Suomessa kaatopaikkakaasujen päästömittauksia on tehty pääasiassa erilaisilla kammiotekniikoilla, vaikka niiden on todettu olevan epäluotettavia. Menetelmä tulee myös huomattavan kalliiksi, mikäli näytteiden ja näytepisteiden määrää kasvattamalla pyritään lisäämään tulosten luotettavuutta. Kammioilla voidaan tehdä vain yksittäisiä, hetkellisiä kertamittauksia, joten jatkuvaa tietoa päästöistä ei saada.

Uuden mittausmenetelmän kehittänyt Ilmatieteen laitoksen tutkimusryhmä on osa Suomen Akatemian nimeämää huippututkimusyksikköä ja osa pohjoismaista tutkimuksen huippuyksikköä. Ryhmä on käyttänyt aiemmin kotimaisissa ja kansainvälisissä perustutkimushankkeissa nyt kehitetyn kaltaisia mittausmenetelmiä metsien, soiden ja peltomaiden kasvihuonekaasupäästöjen ja -nielujen mittauksissa ja kasvihuonekaasupäästöjen tasearvioissa.

Kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöjen mittauksilla kysyntää tulevaisuudessa

Kaatopaikkakaasujen päästömittauksilla ja jatkuvatoimisilla mittalaitteilla on jo nyt ja tulevaisuudessa kysyntää sekä Suomessa että koko Euroopassa. Ympäristömääräykset edellyttävät päästöjen seurantaa, mutta menetelmiä oikeiden päästötietojen tuottamiseen ei käytännössä tähän asti ole ollut olemassa. Kaatopaikkojen kaasupäästöjen mittaamiseen ja laitetoimituksiin liittyvien palvelujen liikevaihtoarvio saattaa lähivuosina olla Suomessa miljoonia euroja vuodessa. Euroopan mittakaavassa arviot ovat vähintään monikymmenkertaisia.

Uudella mittausmenetelmällä vaikutuksia myös Suomen ilmastopolitiikkaan

Tulevien vuosien suurin haaste koko maailman ilmansuojelussa on ilmastonmuutosta voimistavien kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Kioton ilmastokokouksessa sovittujen kasvihuonekaasujen vähentämistavoitteiden ja Euroopan unionin taakanjaon perusteella Suomen velvoitteena on palauttaa kasvihuonekaasupäästöt vuoden 1990 tasolle.

Kansallisessa ja kansainvälisessä kasvihuonekaasujen vähentämiseen tähtäävässä ilmansuojelupolitiikassa rajoittamistoimenpiteiden tulisi perustua luotettaviin päästötietoihin. Kaatopaikkakaasupäästöjen asianmukainen määrittäminen palvelee kansallisia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi. Kun kaatopaikkakaasupäästöjen todellinen määrä tunnetaan, päästöt voidaan ehkä tulevina vuosina ottaa päästökaupan piiriin. Tämä tulisi tuomaan taloudellista hyötyä jätealan yrityksille, sillä kasvihuonekaasupäästöjä voidaan kansallisella tasollakin tehokkaasti rajoittaa kaatopaikoilla tehtävillä toimenpiteillä.

Lisätietoja:

Tutkimusryhmän päällikkö Tuomas Laurila, puh. 050 367 1305

Tuomas Laurila on tavattavissa Helsingin Messukeskuksessa Ympäristö, Yhdyskunta, Vesi & Viemäri, Jäte & Kierrätys 2004 -messuilla 15.9.2004 klo 11.00-13.00. Ilmatieteen laitoksen messuosaston numero on 4 b 36.