Tiedotearkisto: 2004

Sääennustusmallin kehitys tarkentaa alueellisia ennusteita

2.11.2004 12:00

Ilmatieteen laitoksessa on otettu käyttöön uusi versio nykyisestä alueellisesta sääennustusmallista. Malli kykenee entistä parempaan paikalliseen erottelukykyyn, mikä auttaa meteorologeja tarkentamaan muun muassa Suomenlahdelle tehtäviä sääennusteita.

Kuva: Harri Manninen

Sääennustusmalli simuloi ilmakehän virtauksia. Mallin avulla voidaan jäljitellä ilmakehän toimintaa ja arvioida, kuinka sääilmiöt käyttäytyvät lähipäivien aikana. Malli toimii kolmiulotteisessa ruudukossa eli hilapisteikössä. Ilmakehän tila, tuuli-, lämpötila-, kosteus- ja ilmanpainearvot on siinä kuvattu uusimpien säähavaintojen pohjalta. Fysiikan lakeihin perustuen malli laskee tästä alkutilasta suureiden arvoja ajassa eteenpäin. Sääennustusmallissa fysiikan lait on muotoiltu yhtälöryhmäksi, joka voidaan ratkaista ainoastaan tietokoneella. Yhtälöryhmän ratkaisut ovat sääsuureiden ennustettuja arvoja, joita meteorologi käyttää ennusteensa pohjana.

Säämallien laskentapisteiden vaakaetäisyys eli hilaväli on nykyään muutamasta kilometristä muutamaan kymmeneen kilometriin. Ilmatieteen laitoksen uuden malliversion hilaväli on 9 kilometriä, kun se nykymallissa on 22 kilometriä. Käytännössä tämä tarkoittaa yhä tarkempia ennusteita etenkin Suomen pienille merialueille sekä järville, joita ei aikaisemmin ole pystytty kuvaamaan mallissa kovin tarkasti.

Kehitystyön tuloksena syntyneessä uudessa malliversiossa hilapisteitä on Itämeren alueella nyt kuusi kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Merellä tapahtuvissa onnettomuustilanteissa voidaan näin entistä tarkemmin ennustaa esimerkiksi öljyn kulkeutumista. - Merialueiden tarkentuneista ennusteista, etenkin tuuliennusteista, on hyötyä meriliikenteelle. Yllättävä sään muutos, kova tuuli tai huono näkyvyys ovat osasyitä, jotka vuosittain aiheuttavat vakavia vaaratilanteita ja pahoja onnettomuuksia, toteaa erikoistutkija Carl Fortelius.

Tiheämpi hilaväli mahdollistaa alueellisesti tarkemmat ennusteet. - Tästä on hyötyä esimerkiksi näin syksyisin, jolloin mm. rannikon ja merialueen lämpötilaerot saattavat vaihdella suuresti. Rannikkoalueillamme keväällä ja kesällä havaittavan merituuli-ilmiön ennustaminen onnistuu myös uuden mallin erotuskyvyllä. Tiheämpi hilaväli tekee mahdolliseksi myös maaston muotojen huomioon ottamisen, mikä parantaa esimerkiksi hallan esiintymisen ennustamista hallanaroilla tai alavilla mailla, Fortelius luettelee.

Sääennustusmallia kehitetään Ilmatieteen laitoksessa jatkuvasti kansainvälisenä yhteistyönä. Tämän kehitystyön ja tietokoneiden laskentatehossa tapahtuneen kasvun ansiosta sääennustusmallin erotuskykyä on voitu huomattavasti parantaa: 1990-luvun alussa hilaväli oli vielä 50 kilometrin luokkaa, nyt alitetaan ensimmäisen kerran kymmenen kilometrin raja. Tietokoneiden kasvava laskentateho on parantanut myös sääennusteiden tarkkuutta. Ennustusmenetelmien kehittäminen on keskeinen maailmanlaajuinen tutkimuskohde.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Carl Fortelius, puh. (09) 1929 4130 tai 050 525 1394,
Erikoistutkija Simo Järvenoja, puh. (09) 1929 4132