Tiedote 26.4.2006

Tiedote - Luonnon säteily on suomalaisten suurin säteilynlähde

Suomalaisten saamasta säteilyannoksesta ehdottomasti suurin osuus tulee luonnon säteilystä, jonka arvioidaan aiheuttavan muutama sata kuolemaan johtavaa syöpätapausta vuodessa. Ihminen pystyy vaikuttamaan luonnonsäteilyaltistukseensa alentamalla sisäilman radonpitoisuuksia ja käyttämänsä talousveden radioaktiivisten aineiden määrää. Muuhun luonnonsäteilyaltistukseen ihminen ei voi vaikuttaa.

Yli 80 prosenttia suomalaisten vuosittaisesta keskimääräisestä säteilyannoksesta (3,7 sievertin tuhannesosaa) on peräisin luonnon säteilystä. Loppu säteilyrasitus on peräisin lääketieteellisistä tutkimuksista, erityisesti röntgentutkimuksista. Ydinvoiman tuotannosta ja ydinjätteen käsittelystä ihminen saa merkitykseltään vähäisen määrän säteilyä. Myös Tshernobyl-onnettomuuden merkitys luonnon säteilyyn ja lääketieteelliseen säteilyn käyttöön verrattuna on pieni, alle prosentin.

Radonia sisäilmasta ja porakaivostaLuonnon säteilyn lähteistä tärkeimmät ovat radioaktiiviset alkuaineet uraani ja torium, joita pitkän puoliintumisaikansa vuoksi on maaperässä merkittäviä määriä. Niiden hajoamisketjujen aikana syntyvistä radioaktiivisista aineista osa liukenee pohjaveteen ja tulee ihmisten ravintoketjuihin juomaveden ja ravinnon kautta. Suomessa kohonneita pitoisuuksia löytyy erityisesti porakaivovesistä.

Uraanin hajoamisketjussa syntyvää kaasumaista radonia ehtii osin nousta maaperästä ilmakehään ennen hajoamistaan. Ilmakehässä radon muuntuu kiinteiksi radioaktiivisiksi aineiksi, jotka kiinnittyvät ilmassa oleviin hiukkasiin. Osa hengityksen kautta ihmisen keuhkoihin kulkevista hiukkasista jää sinne kiinni ja aiheuttaa kehon sisäistä säteilyrasitusta.

Ongelmaksi radon muodostuu asuntojen sisäilmassa, joihin sitä kertyy alla olevasta maaperästä ja rakennusmateriaaleista. Suomalaiset saavat tätä kautta yli puolet (2 mSv/vuosi) säteilyannoksestaan. Suomalaisten keskimäärin radonista saama säteilyannos on noin puolitoistakertainen maailman keskiarvoon verrattuna. Syyt ovat suomalainen rakennustapa, maa- ja kallioperän uraanipitoisuus, maaperän läpäisevyys sekä kylmä ilmasto. Tyypillisesti suuria radonpitoisuuksia löytyy soraharjuilta, joiden maaperä on erityisen läpäisevää.

Sisäilman radonpitoisuudet vaihtelevat suuresti. Suurimmat pitoisuudet ovat Etelä-Suomessa, josta on löytynyt jopa yli sata kertaa korkeampia aktiivisuuspitoisuuksia asuntojen keskiarvoon verrattuna. Sisäilman radonpitoisuutta voidaan alentaa rakennusteknisin keinoin, joilla onnistutaan parhaiten uudisrakentamisessa, mutta myös valmiissa asunnoissa.

Pieniä säteilyannoksia kaliumistaIhmiseen kertyy ravinnon mukana myös radioaktiivista kaliumia, joka on ihmiselle välttämätön hivenaine. Radioaktiivisesta kaliumista syntyvä vuotuinen säteilyannos on suomalaisilla keskimäärin 0,2 mSv.

Muita luonnon säteilyn aiheuttajia ovat avaruudesta tuleva kosminen säteily (0,32 mSv/vuosi) sekä tämän säteilyn ilmakehässä synnyttämät radioaktiiviset aineet (0,01 mSv/vuosi), joista merkittävin on radioaktiivinen hiili. Lisäksi maaperässä ja rakennusmateriaaleissa olevat radioaktiiviset aineet aiheuttavat suoralla säteilyllään ihmisille säteilyannosta (0,45 mSv/vuosi).

Luonnonsäteilystä muutama sata syöpää vuodessaSuoria, välittömästi havaittavia terveysvaikutuksia edellä mainitun alhaisilla annoksilla ei ole. Nämäkin annokset kuitenkin kasvattavat syöpäriskiä. Arvio luonnon säteilyn aiheuttamien, kuolemaan johtavien syöpien määrästä Suomessa on muutama sata vuodessa. Samanaikaisesti muiden syöpien määrä on monikymmenkertainen.

Tshernobylin vaikutuksia suomalaisiin tarkasteltiin Ympäristön radioaktiivisuus Suomessa - 20 vuotta Tshernobylista -seminaarissa Helsingissä. Seminaarin järjestäjinä olivat Ilmatieteen laitos, Helsingin yliopiston Radiokemian laboratorio, Säteilyturvakeskus sekä Luonnontieteiden Akateemisten Liiton Radiokemistien jaos.

Symposiumissa muodostettiin kokonaiskuva siitä, mikä on ympäristön säteilytilanne Suomessa ja lähialueilla ja mikä on ionisoivan säteilyn vaikutus mm. ihmisen terveyteen. Seminaariin kokoontui yli sata ympäristön radioaktiivisuuden ja stabiilien isotooppien tutkijaa ja opiskelijaa.

Lisätietoja:

Professori Jukka K. Lehto, Helsingin yliopiston radiokemian laboratorio (HYRL),puh. 044 3530 137