Tiedote 7.1.2008

Tiedote - Uusi auringonpilkkujakso alkanut

Auringonpilkkujen määrä vaihtelee auringon pinnalla noin 11 vuoden jaksoissa. Viime syksy oli auringonpilkkujen minimiaikaa, jolloin auringonpilkkuja ei havaittu usean viikon aikana lainkaan. Heikkoja merkkejä uuden jakson alkamisesta on nyt saatu. Uuden pilkkujakson myötä auringonpilkkujen määrä lähtee hiljalleen kasvamaan ja uusi huippukausi saavutettaneen 3-4 vuoden kuluttua 2011 - 2012.

Kuva: SOHO-satelliitin Auringosta ottama kuva 4. tammikuuta. Ensimmäisen pilkkujakson ensimmäinen pilkku on kuvassa rengastettuna ylhäällä vasemmalla.

Auringonpilkkuminimin jälkeen alkaa uusi pilkkujakso, jonka ensimmäisenä merkkinä on se, että pilkkunapaisuuden järjestys kääntyy vastakkaiseksi. Uudet pilkut ilmaantuvat Auringon keskileveysasteille, kun taas vanhat pilkut ovat lähellä Auringon päiväntasaajaa. Näin sekä uuden että vanhan jakson pilkkuja on Auringossa samanaikaisesti. Tällainen tilanne havaittiin Aurinkoa tarkkailevan SOHO-satelliitin ottamissa kuvissa ensimmäisen kerran 4. tammikuuta. Uusi auringonpilkkujen huippukausi saavutettaneen 3-4 vuoden kuluttua. Kun pilkkujen määrä on huipussaan Auringossa saattaa olla samanaikaisesti näkyvillä kymmeniä pilkkuja. Auringonpilkkujen huippu sattui edellisen kerran keväälle 2000.

Nyt päättynyt pilkkujakso oli kestoltaan noin 11,5 vuotta eli puolisen vuotta jaksojen keskimääräistä kestoa pitempi. Tilastollisesti pitemmän pilkkujakson jälkeinen kausi tuottaa keskimääristä vähemmän auringonpilkkuja. Viimeksi tällainen kausi sattui pilkkukaudelle 1965 - 1976.

Auringonpilkkujen määrä lisää revontuliaAuringonpilkut ovat Auringon oman magneettikentän voimakkaita keskittymiä. Auringon pintalämpötila on niiden kohdalla laskenut noin tuhannella asteella yleisestä pinnan lämpötilasta. Lämpötilaerosta johtuu, että pilkut näyttävät kaukoputkessa mustilta läiskiltä. Pilkut ovat läpimitaltaan usein kymmeniä kertoja maapallon kokoisia. Yksittäisten pilkkujen elinikä kestää muutamasta päivästä muutamiin kuukausiin.

Avaruussäähäiriöiden esiintyminen seuraa auringonpilkkujen määrien vaihtelua. Tämä johtuu siitä, että auringonpilkkujen läheisyydessä syntyy aktiivisia alueita, jotka sinkoavat avaruussäähäiriöitä aiheuttavia hiukkasia avaruuteen ja maapallolle. Myös revontulet syntyvät napa-alueille näistä Auringon hiukkaspurkauksista. Suurimmat avaruusmyrskyt aiheuttivat vuonna 2000 ja 2003 verenpunaisia revontulia aina Etelä-Eurooppaa myöten.Avaruussään suurimmat häiriöt vaikeuttavat myös satelliittien toimintaan. Satelliitteja on jopa tuhoutunut suurimpien hiukkasmyrskyjen aikana. Myös tietoliikenneyhteydet, matkapuhelinliikenne ja GPS-paikannusjärjestelmät oireilevat äärimmäisissä avaruussäämyrskyissä.

Avaruussäähäiriöiden kokonaismäärä nyt päättynyttä kautta vähäisemmäksi, sillä alkavasta jaksosta näyttää tulevan keskimääräistä heikompi.

Lisätietoja:

Tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna, puh. (09) 1929 4649, heikki.nevanlinna@fmi.fi