Ukkoskauden huippu kesäkuussa

Tänä vuonna ukkoskausi painottui vahvasti kesäkuuhun. Eniten salamoi maan länsiosissa. Elokuun loppuun mennessä Suomessa on havaittu 114000 maasalamaa, mikä on hieman alle keskiarvon (138000). Syyskuussa voi vielä esiintyä merkittäviäkin ukkosia.

Syksyn lähestyessä viilenevä sää kääntää myös ukkosten esiintymisen laskuun. Ilmatieteen laitoksen mukaan tänä vuonna runsaimpien ukkosten pääpaino sijoittui kesäkuuhun ja etenkin sen loppupuolelle. Kesäkuun huima salamamäärä, runsaat 79000, on yli kaksinkertaisesti kesäkuun pitkän jakson keskiarvon (36000). Kesäkuun ukkoset huipentuivat 27.6., jolloin Ilmatieteen laitoksen salamanpaikannin havaitsi jopa 28 000 maasalamaa (kuva 1). Määrä on suurin vuorokausiarvo 2000-luvulla.

Heinäkuu on tilastojen valossa salamarunsain kuukausi, mutta vuonna 2013 kuun salamamäärä (18500) jäi kolmasosaan keskimääräisestä (60000). Elokuussakin salamoi vain vajaa kolmanneksen (8800) kuun keskimäärästä (30000). Vuoden salamakertymä oli siis pitkälti kesäkuun ansiota.

Länsiosissa ukkostaa eniten

Kuvassa 2 on esitetty maasalamatiheys eli salamoita sadalla neliökilometrillä ajalle 1.1. - 29.8.2013. Runsaimmin salamoi maan länsiosissa sekä paikoin Hämeessä ja Pirkanmaalla. Vuonna 2013 paikallisesti suuria salamatiheyksiä esiintyi mm. Padasjoella (128 maasalamaa neliökilometrillä, Lammilla (111) sekä Kuortaneella (104).

Ukkosten painottuminen maan länsiosiin on ollut yleinen piirre 2000-luvulla, vaikkakin vuosivaihtelua esiintyy. Syynä ukkosten runsauteen on luultavasti se, että lounaasta saapuvien voimakkaiden ukkosten reitti kulkee usein näiden alueiden yli. Myös Pohjanlahdelta mantereelle kesällä puhaltava merituuli voi joissakin tapauksissa edesauttaa ukkospilvien muodostumista törmätessään vastakkaisesta suunnasta puhaltavaan perusvirtaukseen.

Syksyllä äänettömiä välähdyksiä

Syyskuussa ukkosten esiintyminen vähenee, vaikka koviakin ukkosia voi vielä esiintyä, jos säätyyppi sen sallii. Syksyllä ukkosten esiintyminen painottuu merialueille, koska laaja vesialue säilyttää lämpönsä pitkälle syksyyn. Syksyn pimeinä iltoina ukkoset ovatkin ehkä näyttävimmillään, ja kaukana merellä esiintyvän yöllisen ukkosen välähdykset saattavat näkyä äänettöminä elosalamoina ja kalevantulina kauas mantereellekin.

Lisätietoja:

Tutkija Antti Mäkelä, antti.makela@fmi.fipuh. 029 539 4166

Kuva 1: Paikannetut salamat 27.6. Värit vaihtuvat tunneittain.

Kuva 2: Maasalamatiheys 1.1.-30.8.2013. Yksikkönä on maasalamoita sadalla neliökilometrilla.