Tiedotearkisto: 2008

Satelliiteilla merkittävä rooli otsonisopimuksen seuraamisessa

16.9.2008 9:35

Satelliiteilla on nykyisin merkittävä rooli otsonitutkimuksessa. Satelliittien mittalaitteet seuraavat päivittäin koko maapallon keski- ja yläilmakehän otsonitilannetta ja samalla Montrealin sopimuksen onnistumista.

Etelämantereen otsoniaukko satelliitin kuvaamana 13.9.2008. Kuvan pohjana ovat mm. hollantilais-suomalaisen OMI-mittalaitteen havainnot. Kuva: NASA.

YK:n kansainvälistä otsonipäivää vietetään Montrealin sopimuksen vuosipäivänä 16. syyskuuta. Montrealin pöytäkirja eli sopimus, joka määrittelee otsonikerrosta tuhoavien halogeeniyhdisteiden valmistusta ja käyttöä, allekirjoitettiin 21 vuotta sitten. Sopimuksen voimaantulon jälkeen otsonia tuhoavien aineiden päästöt ovat vähentyneet voimakkaasti. Sopimusta pidetäänkin yhtenä parhaimmista esimerkeistä onnistuneesta kansainvälisestä yhteistyöstä yhteisen ympäristömme suojelemiseksi.

Myös suomalaista tutkimus- ja teknologiaosaamista on mukana useassa kansainvälisessä satelliittihankkeessa, joilla seurataan otsonikerroksen odotettua toipumista. Ilmatieteen laitoksella on johtava rooli myös satelliittihavaintoihin perustuvan UV-tiedon tuottamisessa. Tällä hetkellä kehitetään myös uusia satelliittimittausmenetelmiä, joilla voidaan seurata ja tutkia maapallonlaajuisesti ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun vaikuttavia tekijöitä kuten hiilidioksidia, metaania, typpidioksidia, pilviä ja ilman pienhiukkasia.

Otsonikerroksen toipuminen kestää vielä puoli vuosisataa
Etelämantereen yläpuolelle on jälleen kehittymässä vuosittain syntyvä otsoniaukko. Aukko on tällä hetkellä jo Pohjois-Amerikan kokoinen. Otsonikato kiihtyy ja ns. otsoniaukko syntyy noin 20 kilometrin korkeudella kun auringonsäteet alkavat valaista polaaritalven jälkeen kylmää ilmakehää. Vuosittain toistuvan otsonikadon syynä pidetään ilmakehään kertyneitä halogeeniyhdisteitä. Etelämantereen lisäksi otsonikatoa esiintyy keskileveysasteilla ja pohjoisella napakalottialueella.

Viimeisimpien asiantuntija-arvioiden mukaan otsonikerroksen odotetaan palautuvan Etelämantereen yllä vuoden 2065 paikkeilla ja muualla noin vuoteen 2050 mennessä. Viime vuosien aikana onkin saatu ensimmäisiä viitteitä keski-ilmakehän otsonikadon vähentymisestä. Myönteisen kehityksen oletetaan johtuvan otsonia tuhoavien aineiden vähentyneistä päästöistä.

Ilmastonmuutoksen ja otsonikadon linkittyminen toisiinsa voi vielä hidastaa ja monimutkaistaa otsonikerroksen toipumista. Vaikka alailmakehässä ilmastonmuutoksen vaikutus on lämmittävä, niin yläilmakehässä jo toteutunut otsonikato ja ilmastonmuutos yhdessä päinvastoin viilentävät otsonikerrosta ja luovat siten entistä otollisemmat olosuhteet otsonikadolle.

Lue lisää
Lisätietoa kesän 2008 UV-tilanteesta
NASAn otsoniaukkoa seuraava verkkosivusto englanniksi

Lisätietoja:

ryhmäpäällikkö Johanna Tamminen puh. (09) 1929 4665
tutkija Anders Lindfors puh. (09) 1929 4170