Tiedotearkisto: 2008

IPCC-ryhmän turveseminaari: Turve on tärkeä luonnonvara ja haaste ilmastonmuutoksen hillinnälle

4.12.2008 10:00

Turpeen lisääntyvä käyttö on haastavaa ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen liittyvien sopimusten kannalta, todettiin Suomen IPCC-työryhmän järjestämässä turveseminaarissa.

Kuva: Eija Vallinheimo

Suot ovat merkittävä kansallinen luonnonvararesurssi, joita on hyödynnetty erittäin voimakkaasti 50-luvulta lähtien. Viime vuosina turpeen osuus Suomen energiatuotannosta on ollut noin 5-7 prosenttia ja osuus kasvihuonekaasupäästöistä 9-13 prosenttia. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen liittyvien sopimusten kannalta turpeen lisääntyvä käyttö ei siis ole ongelmatonta.

Turpeen päästökertoimet eivät muutu
Turpeeseen on vuosituhansien aikana varastoitunut valtava hiilikertymä, joka vapautuu polton yhteydessä. Tämä on pohjana kansainvälisessä kasvihuonekaasupäästöjen raportoinnissa.

Ilmastonäkökulmasta on parasta käyttää turvetuotantoon voimakkaassa hajoamistilassa olevia turvevaroja kuten suopeltoja. Samoin turvealueiden jälkikäytöllä (metsitys/ruokohelpiviljelmät) saavutetaan ilmastohyötyjä. Näiden ilmastohyötyjen todellinen potentiaali pitäisi määrällisesti arvioida ja käsitellä selkeästi turpeen käytön energiakeskustelussa.

Asiantuntijaseminaarissa todettiin, että turvetuotantoalueiden suuntaamisen ja maankäyttöjärjestelyjen myönteiset vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin otetaan huomioon tulevien vuosien päästöraportointien yhteydessä. Näköpiirissä ei ole turpeen polton päästökertoimia muuttavia laskentamalleja, joten kansainvälisissä raportoinneissa sovellettava laskentaperusta tulisi alan tutkijoiden mukaan ottaa myös turpeen energiakäytön suunnittelun pohjaksi.

Elinkaariarviointi turpeen käytön suunnitteluavuksi
Tutkijoiden mukaan hiilitaseiden rinnalla tulisi tarkastella myös turpeen erilaisten energiatuotantoketjujen kasvihuonekaasupäästöjä. Näihin päästään käsiksi ns. elinkaariarvioinnilla, joka antaisi lähtökohtia löytää ilmaston kannalta parhaita turpeen käytön vaihtoehtoja. Elinkaariarviointien tulokset ovat kuitenkin herkkiä lähtötiedoille, mikä on johtanut mm. VTT:n ja ruotsalaisen IVL:n elinkaariarviointien tulosten erilaisuuteen.

VTT on käyttänyt tutkimuksessaan lähtötietoina Suomen turvetutkimusohjelman (2002-2005) tuottamia soiden maankäyttöön liittyviä päästöarvioita. Nämä laskelmat osoittavat, että turpeesta ei ole ilmastonmuutoksen hillitsijäksi. Turvedieselin mahdollisuudet täyttää EU:n biopolttoaineiden 35 prosentin päästövähennys fossiiliseen dieseliin nähden arvioidaan niin ikään käytännössä epärealistiseksi.

Ilmastonmuutoksen hillinnän rajut päästövähennysvaatimukset jo seuraavien vuosikymmenien aikana johtavat myös siihen, että turpeen ilmastovaikutuksia on katsottava korkeintaan 100 vuoden aikajänteellä. Tämä lyhyt aikaperspektiivi rinnastaa turpeen ilmastovaikutukset kivihiilen vaikutusten kaltaisiksi.

IVL:n tutkimukset antavat turpeelle VTT:n tutkimusta pienemmän kasvihuonevaikutuksen. IPCC-seminaarissa todettiin, että asian selvittämiseksi tulisi toteuttaa elinkaariarvioinneissa sovellettava töiden kriittinen arviointi. Siinä kolmas, riippumaton osapuoli arvioi tehtyjen töiden erot ja niiden merkityksen lopputulokseen.

Keskustelussa myös luontoarvot
Ilmastovelvoitteiden täyttämisen lisäksi soiden hyötykäytössä on otettava huomioon kansainväliset biodiversiteetin suojelusopimukset.

Turveteollisuuteen nykyisin käytetty pinta-ala (n. 100 000 ha) on vähäinen turvemaiden nykyiseen noin yhdeksän miljoonan hehtaarin kokonaispinta-alaan nähden. Soiden käyttöön liittyvää luontoarvokeskustelua kärjistää kuitenkin lisätarpeeksi ilmoitettu 70 000 hehtaarin suoala. Seminaarissa nostettiin esiin, että luontoarvomenetyksiä voidaan vähentää esimerkiksi vaihtamalla soiden omistusta ja jättämällä näin luonto- ja virkistysarvoiltaan merkittävät suot energiatuotannon ulkopuolelle.

Turpeen hiilivarasto on vähentynyt
Suoalueiden hiilivarantojen luonne on muuttunut, ja viimeisen 50 vuoden aikana se on kasvanut metsäojitusalueiden puuston ja muun kasvillisuuden kautta. Turpeen hiilivarasto on sen sijaan samana aikana vähentynyt. Tämä on tärkeä lähtökohta turpeen hyödyntämiseen ja turpeen luokitteluun liittyvään keskusteluun, seminaarissa todettiin.

Ilmastonmuutoksen hillintä voi aiheuttaa kovia paineita metsäluonnollemme. Turpeella on tärkeä merkitys Suomen metsävarantojen hyödyntämisessä. Turve on nähtävä osana kotimaista biomassaresurssia ja sen hyödyntäminen yhdessä puubiomassan kanssa voi edistää kasvihuonekaasupäästöiltään nykyistä parempien teknis-taloudellisten ratkaisujen käyttöönottoa, muistutettiin seminaarissa.

Tutkijoiden näkemyksissä ei erimielisyyksiä
Suomen IPCC-ryhmän järjestämän Turpeen ilmastovaikutukset -seminaarin (31.10.2008) tarkoituksena oli nostaa esiin turve, sen kasvihuonekaasuvaikutukset ja laskentamenetelmät sekä päästökertoimet ilmastosopimuksen raportoinnissa. Seminaariin osallistui yli 80 asiantuntijaa eri organisaatioista.

Muun muassa turpeen ja turvemaiden hyödyntämiseen liittyvät hiilivaraston muutokset ja kasvihuonekaasuvirrat Suomessa tunnetaan suhteellisen hyvin. Turvemaiden muutokset, kuten ojitettujen soiden metsänkasvu, aiheuttavat kuitenkin suuria muutoksia hiilivarastoihin. Eri maankäyttömuotojen vaikutusten tuntemiseksi tarvitaan jatkuvia mittauksia erilaisilla turvemailla. Itse menetelmistä ja tutkimuksen suuntaamisesta vallitsee tutkijoiden keskuudessa yksimielisyys.

- Muun muassa metaani- ja hiilidioksiditasemittauksia erilaisissa ekosyteemeissä tulee lisätä, jotta saisimme paremman käsityksen erilaisten turvemaiden ja niiden hyödyntämisen ilmastovaikutuksista tulevaisuudessa, toteaa Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.

Seminaarin nyt julkistettavan muistion toivotaan toimivan materiaalilähteenä myös turpeen energiakäyttöön liittyvässä päätöksenteossa.

Kaikkien esitysten materiaali on saatavilla osoitteessa ilmatieteenlaitos.fi/IPCC

Lisätietoja:

Turveseminaarin yhteenvetoraportti (pdf)

Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas, puh. (09) 1929 2200 (Seminaarin puheenjohtaja)

Professori Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 7401 708 (Seminaarin järjestäjä, yhteenveto päivän keskustelusta)

Professori Jukka Laine, Metla, puh. 010 211 4050 (Seminaarin järjestäjä, soiden käytön merkitys Suomessa)

Tutkija Annalea Lohila, Ilmatieteen laitos, puh. (09) 1929 5498 (Turvemaat kasvihuonekaasujen lähteinä ja nieluina - mitä mikrometeorologiset vuomittaukset kertovat?)

Erikoistutkija Jukka Turunen, Geologian tutkimuskeskus, puh. 020 5503 318 tai 040 7620 291 (Soiden hiilensidonta ja sen kehitys - Suomen soiden hiilitase)

Professori Ilkka Savolainen, VTT, puh. 040 595 0325 (Turve-energian ja turvedieselin elinkaaren kasvihuonevaikutuksen laskentamenetelmät - tulokset ja herkkyys oletuksille)

Yliaktuaari Tuija Lapveteläinen, Tilastokeskus, puh. (09) 1734 3528 (Turve ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan raportoinnissa)

Kehitysjohtaja Kari Mutka, Vapo Oy, puh. 020 790 5613 (Kommenttipuheenvuoro seminaarissa)