Tiedotearkisto: 2009

Itämeren lämpötila ja vedenkorkeus pysyttelivät lähellä keskiarvoja

18.9.2009 12:00

Ilmatieteen laitos vastaa merenkulkijoille tarkoitetuista erilaisista palveluista, kuten jää-, aallokko- ja vedenkorkeuspalveluista, pelastustoimelle tarkoitettujen ajelehtimisennusteiden ylläpidosta sekä Itämeren fysikaalisten ominaisuuksien, kuten jään, lämpötilan ja suolaisuuden pitkäaikaisseurannasta. Ilmatieteen laitoksen mukaan kesä oli Itämeren lämpötilan ja vedenkorkeuden osalta lähellä pitkän ajan keskiarvoja.

Kuva: Eija Vallinheimo

Itämeren pintalämpötilat olivat tänä kesänä lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Kesän korkeimmat lämpötilat saavutettiin Pohjoisella Itämerellä sijaitsevalla aaltopoijulla, missä yli 22 astetta mitattiin 8. elokuuta. Keskimäärin Suomenlahdella meriveden lämpötila nousee heinäkuun alkuun mennessä 14 - 17 asteeseen, Selkämerellä 12 - 16 asteeseen ja Perämerellä 10 - 14 asteeseen. Rannikon läheisyydessä veden lämpötila on usein selvästi avomerta korkeampi.

Aallokko pohjoisella Itämerellä oli tyypillinen vuodenaikaan nähden. Kesäkuussa ja elokuussa aallokko oli kuitenkin hieman tavanomaista kovempaa. Yli kolmen metrin merkitsevä aallonkorkeus mitattiin kolmasti kesän aikana. Suurin aallonkorkeus, 3,4 metriä, mitattiin 10. heinäkuuta 2009.

Vedenkorkeushavainnot tärkeitä ilmaston muuttuessa
Myös vedenpinta on pysytellyt koko alkuvuoden aina elokuun loppuun lähes keskimääräisellä tasolla. Ennätyksellisen korkeita lukemia ei ole tänä vuonna elokuun loppuun mennessä mitattu, mutta kesäkuun neljäntenä päivänä vedenpinta laski Pohjanlahden pohjoisosassa tavanomaista alemmas. Pietarsaaressa mitattiin ennätysalhainen kuukausiminimi, -52 cm keskiveden suhteen ja Kemissä sivuttiin aiempaa kesäkuun ennätystä -77 cm. Sen sijaan Selkämerellä, Saaristomerellä ja Suomenlahdella vedenpinta pysyi kesä-elokuussa -30 ja +43 cm välissä. Toukokuun 28. päivänä vedenpinta kävi Pohjanlahden pohjoisosassa tavanomaista korkeammalla; Kemissä mitattiin tuolloin +75 cm keskiveden suhteen. Toukokuun korkein lukema Kemissä on +89 cm.

Suomen rannikolla keskimääräinen vedenkorkeuden vuorokausivaihtelu oli vuosina 1971 - 2008 paikasta riippuen välillä 11 cm (Ahvenanmeren Föglö) - 23 cm (Hamina). Suurimmillaan vaihtelu on ollut välillä 68 cm (Föglö) -180 cm (Hamina). Elokuun loppuun mennessä vastaavat lukemat olivat 9 cm (Mäntyluoto) - 20 cm (Hamina) sekä 34 cm (Föglö) - 98 cm (Oulu).

Meriveden korkeutta mitataan Suomen rannikolla kolmellatoista mittausasemalla mareografilla. Meriveden korkeusmittauksia on tehty useimmilla asemilla 1920-luvulta alkaen. Hangossa toimiva vanhin mareografi aloitti toimintansa jo vuonna 1887. Pitkien vedenkorkeushavaintosarjojen avulla seurataan keskivedenkorkeuden muutoksia ja tehdään ennusteita niiden kehityksestä tulevaisuudessa ilmaston muuttuessa.

Lisätietoja:

Ryhmäpäällikkö Heidi Pettersson, puh. (09) 1929 6426, heidi.pettersson@fmi.fi

Itämeren vedenkorkeus-, pintalämpötila- ja aallokkotietoja

Ilmatieteen laitoksen tiedotteet ovat saatavilla myös RSS-syötteenä osoitteesta http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedotteet/rss.