NASAn GPM-satelliitti mittaa sadetta maailmanlaajuisesti
Photo: NASAYhdysvaltojen ja Japanin avaruusjärjestöjen NASAn ja JAXAn yhteistyössä kehittämä GPM (Global Precipitation Measurement) Core Observatory -satelliitti tulee kartoittamaan maailmanlaajuisesti sadetta avaruudesta käsin. Satelliitin laukaisu on tarkoitus tapahtua torstaina 27. helmikuuta klo 20.07 Suomen aikaa.
Suomalaiset kehittäneet lumisateen mittausta
Joukko suomalaisia tutkijoita on ollut mukana satelliittimittauksia hyödyntävien algoritmien kehitystyössä ja vertailutulosten keräämisessä. Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos, Aalto-yliopisto ja Suomen ympäristökeskus ovat olleet kehittämässä erityisesti lumisateen havainnoimista avaruudesta. Satelliitin mittalaitteiden korkeimmilla taajuuksilla voidaankin nyt ensimmäistä kertaa mitata myös lumisadetta.
Suomessa on kerätty myös tulosten vertailussa tärkeitä maanpintahavaintoja GPM-satelliittiprojektia varten. Tällä hetkellä satelliitin laukaisua odottaa Helsingin yliopiston SMEAR II -tutkimusaseman kentällä Juupajoen Hyytiälässä Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen, NASAn sekä USA:n energiaministeriön ilmastontutkimusyksikön maanpintahavaintolaitteita. Laiteet keräävät mittausaineistoa sateesta maan pinnalla. Sademittauksien tuottamaa tietoa kevyen sateen pisarakokojakaumasta on sovellettu myös Ilmatieteen laitoksen päivittäisessä sääpalvelussa. Näin on voitu parantaa tutkamittauksien tarkkuutta sateen osalta.
Maapallon sateet kartoitetaan kolmessa tunnissa
GPM Core Observatory -satelliitti pyrkii nimensä mukaisesti mittaamaan sadetta maailmanlaajuisesti. Kiertoradaltaan noin 407 kilometrin korkeudelta se kartoittaa yhdessä muiden samassa projektissa mukana olevien satelliittien kanssa maapallon kolmessa tunnissa päiväntasaajalta aina 65 leveysasteeseen eli noin Oulun korkeudelle saakka. Näin se kattaa suurimman osan maapallon väestöstä ja pinta-alasta.
Satelliitti on varustettu kahdella eri taajuudella toimivalla sadetutkalla ja monitaajuisella mikroaaltoradiometrillä. Tutka kartoittaa sadealueita ja sen korkeamman taajuuden herkkyys riittää mittamaan myös lumisadetta ja heikkoja sateita. Tutkan avulla voidaan muodostaa kolmiulotteinen kuva sateen rakenteesta, mistä nähdään mm. myrskyjen rakenne pilvissä ja niiden alapuolella. Radiometri on suunniteltu mittaamaan kokonaissadantaa pilvien kaikissa kerroksissa.
Havainnoista hyötyä ilmastotutkimukselle
Molempien mittalaitteiden mittausaineistoa voidaan käyttää määritettäessä sateen eri osasten kokojakaumaa ja seuratessa sadannan kehitystä ja sen vaikutusta ilmastoon. Satelliitin keräämän aineiston avulla tutkijat pystyvät tutkimaan sateen merkitystä ilmastonmuutoksessa, makean veden varantoja, tulvien ja kuivuuden esiintymistä sekä hurrikaanien muodostumista ja seurantaa. Kerättävien havaintojen odotetaan olevan erittäin merkittäviä sääennustus- ja ilmastomallien kehitykselle.
Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston tutkijat ovat Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa mallintaneet lumihiutaleiden tutkasirontaominaisuuksia eri aallonpituuksilla ja hiutaleiden sulamisen aiheuttamia muutoksia tutkan havaintoihin. Samalla on tutkittu mallinnusmenetelmien tarkkuutta ja soveltamista erimuotoisten lumihiutaleiden kuvaamisessa.
Lisätietoja:
Tutkija Jussi Leinonen, puh. puh. 050 380 2423, jussi.leinonen@fmi.fi