Tiedote 24.4.2001

Tiedote - Kansainvälinen Aurinko ja maa -avaruuspäivä

Ilmatieteen laitos osallistuu kansainväliseen Aurinko ja maa -avaruuspäivä, SOHO-tutkimus 5-vuotias -tapahtumaan järjestämällä yleisötilaisuuden geofysiikan tutkimuksen tiloissa perjantaina 27. huhtikuuta kello 13.00 - 16.00. Tilaisuudessa kuullaan esitelmiä ja videoesityksiä auringosta, avaruuden pilvistä, komeetoista ja avaruussäästä.

Eurooppalais-amerikkalaisen SOHO-aurinkotutkimusatelliitin tekemistä ensimmäisistä virallisista mittaustuloksista tulee kuluneeksi viisi vuotta huhtikuun 27. päivänä. Merkkipäivää juhlitaan Euroopan avaruusjärjestön jäsenmaissa ja NASAn johdolla Yhdysvalloissa järjestämällä yleisötilaisuuksia, joissa kerrotaan suurelle yleisölle SOHO-satelliittin tuottamasta uudesta tiedosta Auringon rakenteesta ja lähiavaruudesta.

SOHO-satelliitti on yksi menestyneimmistä tutkimussatelliiteista. Ilmatieteen laitos on osallistunut satelliittihankkeeseen menestyksekkäästi SWAN-instrumentilla, joka tutkii aurinkotuulen ja vetypilven ominaisuuksia.

Esitelmät geofysiikan tutkimuksessa perjantaina 27. huhtikuuta (Vuorikatu 15 A, 3. krs, Helsinki)

kello 13.00 Hannu Koskinen:Muuttuva kuvamme auringostakello 13.30 Erkki Kyrölä: Aurinko ja avaruuden pilvetkello 14.00 Yleisökeskustelua ja videoesityksiäkello 15.00 Teemu Mäkinen: Swan ja komeetatkello 15.30 Tuija Pulkkinen: Suomi avaruussään armoilla

Professori Hannu Koskinen kertoo esitelmässään, kuinka uusimmat mittaustulokset ovat parantamassa tietojamme muun muassa Auringon sisärakenteesta, hiukkaspurkauksista ja magnetismista. Uusi tutkimustieto auttaa meitä ymmärtämään sekä muiden tähtien ominaisuuksia että Auringon pitkä- ja lyhytkestoisten muutosten vaikutuksia Maassa ja Maan lähiympäristössä. Aurinko on ollut olemassa runsaat neljä ja puoli miljardia vuotta suurin piirtein samanlaisena taivaankappaleena, miltä se päällisin puolin näyttää tänäkin päivänä. Auringon muuttumattomuus on mahdollistanut elämän kehittymisen maapallolla sellaiseen vaiheeseen, että elolliset olennot kykenevät pohtimaan Auringon rakennetta ja toimintaa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Nykyinen tietämyksemme Auringon fysiikasta syntyi kuitenkin vasta viime vuosisadalla. Auringon energiantuotanto opittiin ymmärtämään ydinfysiikan kehityksen myötä ja atomifysiikka auttoi kartoittamaan niin Auringon magneettikenttää kuin sen ilmakehässä alati käynnissä olevia myrskyjä. Lopulta avaruustekniikka mahdollisti jatkuvat havainnot Auringosta aallonpituuksilla, jotka eivät läpäise Maan ilmakehää. Myös seismologiset menetelmät tulivat käyttöön, kun huomattiin, että Aurinko värähtelee tietyillä tunnistettavissa olevilla taajuuksilla. Tämän ansiosta opittiin luotaamaan myös Auringon sisärakennetta.

Tutkimuspäällikkö Erkki Kyrölä kertoo esitelmässään auringosta ja avaruuden pilvistä. On jo kauan tiedetty, että tähtienvälinen avaruus ei ole tyhjä vaan sisältää lukemattomia pöly- ja kaasupilviä. Melko uusi havainto sen sijaan on se, että Aurinko on pienen, muutaman valovuoden kokoisen vetypilven ympäröimä. Auringon ja pilven välinen nopeus on 25 km/s, pilven lämpötila on 7500 Kelviniä ja tiheys satatuhatta atomia kuutiometrissä. SOHO:n SWAN-mittalaitteen toiminta perustuu vetypilven heijastaman Auringon Lyman alfa-säteilyn kartoittamiseen. Mittauksista voidaan laskea aurinkotuulen jakauma ja tutkia vetypilven ominaisuuksia.

Vanhempi tutkija Teemu Mäkinen kertoo esitelmässään SWAN-instrumentilla tehtävästä komeettatutkimuksesta. Vaikka SWAN on muiden SOHO:n instrumenttien tavoin suunniteltu tutkimaan aurinkoa, se on myös ainutlaatuinen väline komeettatutkimuksessa. SWAN näkee komeetasta sen auringon ultraviolettivaloa heijastavan vetypilven, joka syntyy ytimestä purkautuvan veden hajotessa vedyksi ja hapeksi. SWAN:in kuvista on jo löytynyt yksi uusi komeetta ja nähty komeetan hajoaminen pieniksi kappaleiksi auringon läheisyydessä.

Tutkimusprofessori Tuija Pulkkinen kertoo esitelmässään avaruussään aiheuttajista, auringon pilvistä, niiden vaikutuksista maan lähiavaruuteen sekä ihmisen toiminnalle. Avaruussäällä tarkoitetaan niitä avaruuden ilmiöitä, jotka voivat olla haitallisia teknologisille systeemeille tai ihmisille, joko avaruudessa tai maassa. Avaruusmyrskyt voivat vaurioittaa satelliitteja, niiden herkkiä laitteita tai revontulivyöhykkeellä kuten Suomessa sijaitsevia voimansiirtoverkkoja. Avaruusmyrskyjen aikana paikannusjärjestelmien (GPS) toiminnassa voi esiintyä virheitä ja HF-radioliikenne voi häiriintyä. Ihminen on avaruussään armoilla avaruudessa; suurten auringon purkausten aikana avaruusaluksen ulkopuolella oleva miehistö voi saada jopa tappavia annoksia hiukkassäteilyä. Avaruussääilmiöt alkavat auringon pinnalla tapahtuvista purkauksista, joista lähtevä pilvi aiheuttaa kirkkaita revontulia muutaman päivän kuluttua.

Lisätietoja:

Projektiassistentti Ullamaija Kankainenpuh. (09) 1929 4616 ullamaija.kankainen@fmi.fi