Tiedote - Jäätyminen vaikeuttaa meteorologisia mittauksia

Kylmät ja jäätävät ilmasto-olosuhteet asettavat erityisvaatimuksia meteorologisille mittauksille. Meteorologisten antureiden jäätyminen on yksi merkittävä virhelähde mittauksille, joita tehdään kansallisten ilmatieteen laitosten sääasemilla. Jäätyminen aiheuttaa ongelmia myös tutkimuslaitosten, ilmailuviranomaisten, voimayhtiöiden sekä teleoperaattoreiden ylläpitämillä sääasemilla. Erityinen ongelma on huurteen ja jään kertyminen mittalaitteisiin tunturi- ja vuoristoalueilla. Alijäähtyneistä pilvi- tai sumupisaroista syntyvän huurteen kertyminen rakenteisiin on usein paljon voimakkaampaa kuin jäätävän sateen aiheuttama jään kertyminen.

Viime aikoina on ollut kasvava tarve saada lisätietoa huurteen, jään ja tykkyn säämittauksille aiheuttamista virheistä sekä parantaa meteorologisten mittausten tarkkuutta jäätävillä alueilla. Luotettavaa mittausaineistoa tarvitaan ilmastomallien ja sääennustusmallien lähtöarvoiksi. Toisaalta on kasvava tarve tuottaa säätietoa ihmisten ja elinkeinoelämän käyttöön kuten energia-, rakennus- ja matkailualan tarpeisiin. Myös erilaisten rakenteiden kuten voimalinjojen, linkkimastojen ja tuulivoimaloiden turvallisuuden ja taloudellisuuden suunnitteluun tarvitaan entistä luotettavampaa paikallista säätietoa alueilta joissa jäätyminen on ongelma.

Markkinoilla on useita nk. jäätymättömiä mittausantureita. Ne eivät kuitenkaan kaikki täytä Maailman Ilmatieteen järjestön, WMO:n jäätävissä oloissa tehtäville mittauksille asettamia tarkkuus- ja luotettavuusvaatimuksia, etenkin mittauspaikan ollessa vuoristossa mutta myös lentokentillä tai tiesääasemilla Pohjois-Euroopassa. Toisaalta varsinaiset jäätymättämät anturit ovat vasta nyt tulleet myös laitevalmistajien mielenkiinnon kohteeksi.

Länsi-Euroopan maiden ilmatieteen laitosten muodostama verkosto EUMETNET käynnisti elokuussa 2000 kaksi vuotta kestävän "Improvement of Severe Weather Measurements and Sensors" -projektin EUMETNET/SWS II. Projektin tavoitteena on testata ja tutkia erilaisten jäätymättömien meteorologisten mittalaitteiden, kuten kosteus-, lämpötila-, tuuli- ja säteilyantureiden, toimivuutta jäätävissä olosuhteissa sekä parantaa huurteen mittausmenetelmiä. SWS II projektin koordinaattorina toimii Ilmatieteen laitos ja partnereina ovat Ranskan ilmatieteen laitos Méteo-France ja Sveitsin ilmatieteen laitos Meteo-Swiss.

Luoston testiasema ja tutka tammikuussa 2001.

Mittalaitteiden testausta varten on projektin puitteissa perustettu toisistaan poikkeaviin mutta jäätäviin olosuhteisiin kolme testiasemaa. Testiasemat sijaitsevat Mont Aigoualilla Etelä-Ranskassa, Mont Säntisillä Sveitsissä ja Luostotunturilla Suomessa. Kahden testitalven aikana kerätyn mittausaineiston avulla suoritetaan vertailua siitä miten erilaiset jäätäviin olosuhteisiin suunnitellut meteorologiset mittarit toimivat sekä kuinka luotettavia ja tarkkoja ne ovat. Tulosten avulla pyritään antamaan sekä laitevalmistajille että käyttäjille tietoa jäätymättömille antureille asetettavista erityisvaatimuksista

Trappesissa Ranskassa järjestetään 5.-6. kesäkuun 2001 seminaari, jossa esitellään SWS-projektin tavoitteita ja ensimmäisiä tuloksia erityisesti laitevalmistajille mutta myös kansallisten ilmatieteen laitosten edustajille.

Lisätietoa EUMETNET SWS -projektista englanniksi tutkimussivuilta ja EUMETNETin Internet-sivuilta.