Tiedotearkisto: 2001

Ilmaston muutos voi vähentää lämmitysenergian tarvetta

27.8.2001 12:00

Ilmaston ennustetaan lämpenevän kasvihuoneilmiön voimistumisen seurauksena. Ilmaston lämpeneminen vähentää asuntojen lämmitystarvetta. Huolimatta ilmaston keskimääräisestä lämpenemisestä esiintynee kuitenkin myös tulevina vuosikymmeninä kylmiä jaksoja, joiden aikana lämmitysenergiaa tarvitaan runsaasti.

Lämmitysastepäivälukuja käytetään lämmitystarpeen kuvaamiseen. Lämmitysastepäiväluku lasketaan lämmityspäiville sisälämpötilan (+17°C) ja ulkoilman vuorokausikeskilämpötilan erotuksien summana halutuille jaksoille; viikoille, kuukausille tai talvikaudelle. Lämmityskauteen on katsottu tammi-kesäkuussa kuuluvaksi kaikki ne päivät, joiden keskilämpötila on alle 10 °C, ja heinä-joulukuussa kaikki ne päivät, joiden keskilämpötila on alle 12 °C.

Kasvihuoneilmiön voimistumisen aiheuttamaa ilmaston muutosta tutkitaan globaalisilla ilmakehämalleilla, joissa on kuvattuna myös merien ja ilmakehän välinen vuorovaikutus. Ilmatieteen laitoksella tehdyssä alustavassa tutkimuksessa selvitettiin ilmaston muutoksen vaikutusta lämmitysastepäivälukuihin.

Arvio ilmaston muutoksen suuruudesta saatiin kahdesta eri lähteestä: Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen yhteydessä toimivassa Hadley-keskuksessa sekä Hampurissa, Saksassa sijaitsevassa Max Planck Instituutissa tehdyistä ilmastomalliajoista. Hadley keskuksen malli tunnetaan lyhenteellä HadCM3 ja Max Planck Instituutin malli lyhenteellä ECHAM4. Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmenkymmenen vuoden mittaisia jaksoja 1961-1990, 1991-2020 ja 2021-2050. Jakson 1961-1990 olosuhteita verrattiin kahteen myöhempään jaksoon.

Mallien lämmitysastepäiväluvuille antamat arvot poikkeavat toisistaan jonkin verran, HadCM3 mallin ennustama ilmasto on systemaattisesti kylmempi kuin ECHAM4 mallin ennuste. Molemmat mallit ennustavat lämmitysastepäivälukujen pienenevän tarkasteltavilla paikkakunnilla. HadCM3 mallin mukaan muutos jaksosta 1961-1990 jaksoon 1991-2020 on hyvin pieni ja esimerkiksi Sodankylässä ei lämpenemistä juurikaan tapahtuisi. Siirryttäessä jaksoon 2021-2050 ennustavat molemmat mallit likipitäen yhtä suurta lämpenemistä.



Kuva 2. Lämmitysastepäivälukujen vuosiarvojen vaihtelu (ns. box-plot) asemittain Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Vaasassa ja Sodankylässä Hadley keskuksen (HadCM3) ja Max Planck instituutin (ECHAM4) mallien mukaan jaksoilla 1961-1990, 1991-2020 ja 2021-2050.

ECHAM4-mallin mukaan lämmitysenergian tarve Suomessa tulisi vähenemään 6-8 % verrattaessa jaksoa 1961-1990 jaksoon 1991-2020 ja 10-13 % mentäessä jaksoon 2021-2050 (Kuva 3). HadCM3 mallin mukaan muutos olisi vain 0.5-4 % jaksoon 1990-2021 (alle 1 % Sodankylässä) ja 14 % mentäessä jaksoon 2021-2050.



Kuva 3. Lämmitysenergian tarpeen väheneminen (%) jaksoon 1961-1990 verrattuna.

Tutkimuksen mukaan lämmitysenergian tarve tulisi vähenemään 10-14 % tulevien noin 50 vuoden kuluessa. Ilmastomallien antamiin tuloksiin liittyy luonnollisesti epätarkkuuksia, mutta kaiken kaikkiaan laskeva trendi lämmitysenergian tarpeessa on niin ilmeinen, että se kannattanee ottaa huomioon yhtenä tekijänä laadittaessa skenaarioita energian tuotannon tarpeesta tuleville vuosikymmenille.

Toistaiseksi on vielä tutkimatta kuinka suuri riski hyvin kylmien, esimerkiksi 1-2 viikon mittaisten jaksojen esiintymiselle tulevaisuudessa on. Tällaiset kylmät jaksot vaikuttavat siihen kuinka paljon energian tuotantokapasiteettiä tulee olla saatavilla poikkeuksellisen korkeiden kulutusjaksojen varalle. Ennustettu ilmaston muutos vaikuttanee myös vesi- ja tuulienergian saatavuuteen sekä lämpimänä vuodenaikana ilmastointiin käytettävän energian tarpeeseen.

Lisätietoja:

erikoistutkija Ari Venäläinen ari.venalainen@fmi.fi

Tutkimussivut Ilmasto ja sen muutos

Artikkeli ilmestynyt Ilmastokatsaus-lehden numerossa 7/2001