Elokuussa maapallon keskilämpötila oli 1,65 astetta korkeampi verrattuna arvioituun esiteollisen ajan (1850–1900) keskiarvoon. Maapallon keskilämpötila ylitti siis kriittisenä pidetyn 1,5 asteen rajan jälleen ja ensimmäistä kertaa marraskuun 2025 jälkeen.

Euroopassa elokuu oli kaikkien aikojen neljänneksi lämpimin elokuu. Euroopan keskilämpötila oli 20,26 astetta, joka on 1,10 astetta vuosien 1991–2020 elokuun keskiarvoa korkeampi.

Länsi-Euroopassa oli kaikkien aikojen kuumin kesä

Elokuu päätti Länsi-Euroopan mittaushistorian lämpimimmän kesän. Edellinen ennätys oli vuodelta 2003. Koko Euroopan osalta kesä 2026 oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin, vuosien 2022 ja 2024 jälkeen.

”Helle-ennätyksen rikkoutuminen Länsi-Euroopassa on merkki ilmastonmuutoksesta ja sen kasvavista haittavaikutuksista, joita ovat ennenaikaiset kuolemat, satojen menetykset sekä vesipula. Ilmastonmuutoksen torjunta on taloudellisesti sen haittavaikutuksia moninkertaisesti halvempaa. Euroopan irtautuminen fossiilisista polttoaineista lisää huoltovarmuutta ja on taloudellisesti kannattavaa. Eurooppa on ollut päästöjen vähennysten veturi, ja päästöt on saatu pudotettua alle kuuteen prosenttiin maailman päästöistä. Pariisin sopimuksen kahteen asteeseen pääseminen edellyttää kunnianhimotason nostoa etenkin kehittyviltä talouksilta, kuten BRICS-mailta”, toteaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas.

Myös merivedet olivat ennätyksellisen lämpimiä

Napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden keskimääräinen pintalämpötila oli elokuussa 21,07 astetta. Se on korkein elokuussa mitattu lämpötila ja kaikkien kuukausien vertailussa mittaushistorian korkein yhdessä maaliskuun 2024 kanssa. Trooppisella Tyynellämerellä meren pintalämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita. Alueella vallitsevan El Niño -ilmiön ennustetaan voimistuvan edelleen tulevina kuukausina. Copernicuksen mukaan siitä voi kehittyä yksi mittaushistorian voimakkaimmista El Niño -ilmiöistä.

Elokuu 2026 – keskeisiä nostoja

Maailmanlaajuinen lämpötila

Elokuu 2026 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimin elokuu. Elokuun keskilämpötila oli 16,96 °C, eli 0,85 °C korkeampi kuin vuosien 1991–2020 keskiarvo.

Elokuu oli 1,65 °C lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (1850–1900) keskiarvo, joten maapallon keskilämpötila ylitti jälleen 1,5 °C:n rajan.

Eurooppa

• Elokuun keskilämpötila Euroopassa oli 20,26 °C, eli 1,10 °C korkeampi kuin vuosien 1991–2020 keskiarvo. Elokuu oli näin ollen Euroopan mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

• Länsi-Euroopassa koettiin mittaushistorian lämpimin kesä, joka ylitti aiemman, vuonna 2003 mitatun ennätyksen. Alueella koettiin elokuussa uusia helleaaltoja, mikä jatkoi jo toukokuussa alkanutta poikkeuksellista helleaaltojen sarjaa.

Suomi

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan elokuun keskilämpötila oli lähellä tavanomaista.

Lisätietoja:

Pääjohtaja Petteri Taalas, Ilmatieteen laitos, p. 050 341 3460

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.

• Copernicus-ilmastopalvelu (englanniksi)

• Ilmatieteen laitos: ilmastollinen vertailukausi 1991–2020

Etelä-Suomessa suurin poikkeama mitattiin heinäkuussa, jolloin UV-säteilyä mitattiin 13 prosenttia keskimääräistä vähemmän. Pohjois-Suomessa hätyyteltiin elokuussa ennätysmatalia lukemia: 1990-luvulta alkavassa mittausaikasarjassa vain vuonna 1992 on mitattu alhaisempi UV-säteilyn kuukausikertymä. Pohjois-Suomessa elokuun poikkeama tavanomaisesta oli tänä vuonna peräti 18 prosenttia.

"Yksittäisinä aurinkoisina päivinä iho on kuitenkin voinut palaa, sillä auringon UV-säteilyn voimakkuus ylitti suojautumisrajan eli arvon 3 lähes kaikkina poutaisina kesäpäivinä", sanoo tutkija Kaisa Lakkala Ilmatieteen laitokselta.

UV-säteily ylsi kesän korkeimpiin lukemiin eli UV-indeksin arvoon 6 Etelä-Suomessa kesäkuun loppupuolella ja heinäkuun puolivälissä. Muutoin UV-säteilyn voimakkuus oli pilvisyyden takia tavanomaista tai tavanomaista vähäisempää. UV-indeksi saavutti arvon 6 yhteensä 13 päivänä, mikä on lähellä tavanomaista määrää – keskimäärin UV-indeksi nousee yhtä korkeaksi Suomessa 12 päivänä vuodessa.

Pohjois-Suomessa UV-indeksin voimakkuus oli kesällä tavanomainen tai tavanomaista alhaisempi pilvisen ja sateisen sään takia. Pohjoisen suurimmat arvot eli UV-indeksi 5 saavutettiin vain kaksi kertaa, kesäkuun 26. ja heinäkuun 3. päivänä. Vertailun vuoksi: viime vuonna UV-indeksin arvo 5 saavutettiin pohjoisessa 14 kertaa, ennätysvuonna 2020 jopa 22 kertaa.

Auringon UV-säteily voi yllättää vielä syyskuussakin

Vaikka kesän UV-säteilykertymät jäivät tavanomaista alhaisemmiksi, on auringon kanssa syytä olla tarkkana vielä syyskuun alussa. Etelä-Suomessa UV-indeksi voi aurinkoisena päivänä saavuttaa suojautumisrajan eli arvon 3 syyskuun puoliväliin saakka.

“Suomessa auringon UV-säteily on talvea kohti vähenemään päin, mutta UV-säteilyltä suojautuminen kannattaa pitää mielessä syksyn ja talven lomamatkoilla. Esimerkiksi syyslomien aikaan UV-indeksi on vielä selvästi suojautumisrajan yläpuolella eteläisessä Euroopassa”, Lakkala muistuttaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan UV-säteilyn määrä on kasvanut Euroopassa 5–26 prosenttia vuosien 2013 ja 2022 välillä. Pilvisyyden muutokset heijastuvat suoraan UV-säteilyn muutoksiin, ja suurin osa UV-säteilyn lisääntymisestä johtuu nimenomaan pilvisyyden vähentymisestä. Suomessa pilvisyydessä on suurta vuosien välistä vaihtelua. Tutkimuksessa mukana olleessa Sodankylän UV-aikasarjassa näkyi pidemmän aikavälin kasvua vain huhti- ja heinäkuussa.

Ilmatieteen laitos seuraa Suomessa auringon UV-säteilyn määrän kehitystä. UV-säteily vaikuttaa monin tavoin ihmisten terveyteen ja ympäröivään luontoon: liiallinen UV-altistuminen lisää muun muassa riskiä sairastua ihosyöpään ja harmaakaihiin.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Kaisa Lakkala, Ilmatieteen laitos, puh. 040 747 6792, etunimi.sukunimi@fmi.fi

• Ilmatieteen laitoksen UV-indeksin ennuste kertoo tulevien päivien UV-indeksin Suomeen sekä useisiin kohteisiin ulkomailla.

• Mitä ovat UV-säteily ja UV-indeksi?

• Suojautuminen auringolta

Satelliiteilla on seurattu kasvillisuuden laajuutta ja vihreyttä jo vuosikymmenten ajan. FLEX-satelliitti puolestaan tuottaa tietoa itse kasvien toiminnasta ja erityisesti niiden yhteyttämisaktiivisuudesta. Satelliitin FLORIS-mittalaite mittaa kasvillisuuden fluoresenssia huomattavasti aiempaa yksityiskohtaisemmin. Mittauksia täydentävät havainnot eurooppalaisesta Sentinel-3-satelliitista, joka lentää FLEX-satelliitin kanssa samalla radalla.

Ilmatieteen laitos auttaa erottamaan kasvillisuuden signaalin ilmakehän vaikutuksista

Kasvien fluoresenssin mittaaminen avaruudesta on haastavaa, sillä kasvien tuottama signaali on erittäin heikko ja ilmakehä muuttaa satelliitin havaitsemaa valoa. Myös ilmakehän tila vaihtelee.

”Tilannetta voi verrata siihen, että yrittää erottaa kaukaisen kynttilänliekin päivänvalossa: kasvien tuottama signaali on hyvin heikko kaiken auringonvalon keskellä. Tehtävämme on kuvata ilmakehän vaikutukset mahdollisimman tarkasti, jotta havainnoista voidaan johtaa luotettavaa tietoa kasvillisuudesta ja yhteyttämisaktiivisuudesta”, sanoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Neus Sabater.

Ilmatieteen laitos on useita vuosia jatkuneessa ESA-yhteistyössä kehittänyt menetelmiä, joilla ilmakehän vaikutuksia voidaan kuvata ja erottaa maanpinnalta lähtöisin olevasta signaalista. Tämä niin kutsuttu ilmakehäkorjaus on välttämätön, jotta FLEX-satelliitin havainnoista voidaan arvioida kasvillisuuden fluoresenssia ja yhteyttämisaktiivisuutta tarkasti.

Ilmatieteen laitos osallistuu myös FLEX-havaintojen varmentamiseen satelliitin toiminnan käynnistyttyä. Sodankylän supersite-mittausasemalla tehtävät riippumattomat maanpintamittaukset tarjoavat vertailuaineistoa FLEX-havaintojen laadun arviointiin. ESA ja Ilmatieteen laitos ovat kehittäneet mittausasemaa yhdessä satelliittimittausten kalibrointia ja validointia varten.

FLEX tuottaa uutta tietoa kasvillisuudesta ja hiilenkierrosta

Entistä tarkemmat havainnot kasvien yhteyttämisaktiivisuudesta voivat lisätä ymmärrystä siitä, miten kasvillisuus reagoi kuivuuteen, kuumuuteen ja muihin ympäristön muutoksiin. Havainnot ovat tärkeitä muun muassa ilmastonmuutoksen, hiilenkierron, ekosysteemien tilan ja ruoantuotannon tutkimuksessa.

FLEX voi auttaa selvittämään nykyistä tarkemmin, kuinka paljon maaekosysteemit sitovat hiiltä ilmakehästä. Satelliitin tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää myös ilmasto- ja hiilenkiertomallien kehittämisessä ja arvioinnissa. Näin voidaan ymmärtää paremmin sitä, miten kasvillisuus reagoi muuttuvaan ilmastoon ja miten kasvillisuus puolestaan vaikuttaa ilmastoon hiilenkierron kautta.

Lisätietoja

Erikoistutkija Neus Sabater (yhteydenotot englanniksi), Ilmatieteen laitos, puh. 046 922 5120, neus.sabater@fmi.fi

Erikoistutkija Pekka Kolmonen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 380 3244, pekka.kolmonen@fmi.fi

Erikoistutkija Timo Virtanen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 421 2360, timo.h.virtanen@fmi.fi

• ESA FLEX mission (englanniksi)

• ESA’s photosynthesis mission (englanniksi)

• Sodankylä Supersite (englanniksi)

Hellepäiviä oli elokuussa kolme, mikä on kuusi päivää keskimääräistä vähemmän. Hellepäiviä oli havaintoasemakohtaisesti 0–4 tavanomaista vähemmän.

Elokuun ylin lämpötila, 26,6 astetta, mitattiin Turun lentoasemalla ja Salon Kärkässä kuun 15. päivänä. Alin lämpötila, ‒6,6 astetta, mitattiin Savukosken Tulppiossa kuun 28. päivänä.

Maan pohjoisosassa satoi elokuussa runsaasti

Elokuu oli maan keskivaiheilta Etelä- ja Länsi-Lappiin ulottuvalla alueella tavanomaista sateisempi, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lounais-Lapissa jopa poikkeuksellisen sateinen. Maan etelä- ja länsiosassa sekä Itä-Lapissa oli sen sijaan monin paikoin tavanomaista vähäsateisempaa.

Eniten vettä satoi alustavien tietojen mukaan Tornio Kaakkurin havaintoasemalla, 189,2 millimetriä. Vähiten satoi Uusikaupunki Itätullin havaintoasemalla, 11,9 millimetriä. Suurin tilastoitava vuorokausisade, 107,7 millimetriä, mitattiin Seinäjoki Pelmaan havaintoasemalla elokuun 16. päivänä.

Ukkosia oli elokuussa tavanomaista vähemmän. Maasalamoita havaittiin Suomessa noin 8 400, kun niitä keskimäärin paikannetaan noin 21 000.

Auringonpaistetunteja kertyi elokuussa 120–260 tuntia. Paistetuntimäärä oli maan etelä- ja keskiosassa melko normaali, mutta pohjoisessa tavanomaista pienempi.

Kesän keskilämpötila oli lähellä tavanomaista

Koko kesä eli kesä-elokuu oli Suomessa laajalti 0–1 astetta tavanomaista lämpimämpi, eli melko lähellä tavanomaista. Koko Suomen kesän keskilämpötila oli 14,7 astetta.

Kesän ylin lämpötila, 31,1 astetta, mitattiin Pyhtään lentokentällä 12. päivä heinäkuuta. Alin lämpötila, –6,6 astetta, mitattiin Savukosken Tulppiossa 15. päivä elokuuta.

Hellettä eli yli 25 asteen lämpötiloja mitattiin touko-elokuussa jossakin päin Suomea 35 päivänä, kun ajanjakson pitkän ajan keskiarvo on 36 päivää. Havaintoasemittain hellepäiviä kertyi kuitenkin 2–8 päivää tavanomaista vähemmän.

Kesäpäiviä eli yli 20 asteen lämpötiloja mitattiin maan etelä- ja keskiosassa 2–10 päivää tavanomaista enemmän, kun taas pohjoisessa keskiarvosta jäätiin monin paikoin 2–8 päivää.

Kesän sademäärissä runsasta alueellista vaihtelua, salamoita tavanomaista vähemmän

Suomen alkukesä oli lämmin. Heinäkuussa maahan virtasi kuitenkin ajoittain viileämpää ilmaa ja säätyyppi muuttui epävakaisemmaksi. Paikoin esiintyi rankkoja tunti- ja vuorokausisateita.

Kesä-elokuu oli tavanomaista sateisempi suuressa osassa maata, etenkin maan pohjoisosassa kesä oli paikoin harvinaisen sateinen. Maan etelä- ja keskiosassa oli kuitenkin myös alueita, joissa kesän sademäärä jäi tavanomaista pienemmäksi.

Eniten kesällä satoi alustavien tietojen mukaan Pudasjärven Sarakylässä, 373,7 millimetriä. Vähiten kesällä satoi Kustavi Isokarin havaintoasemalla, 135,1 millimetriä.

Ukkosia oli kesällä tavanomaista vähemmän. Maasalamoita paikannettiin elokuun loppuun mennessä noin 29 000, kun ilmastollisen vertailukauden keskiarvo on noin 81 000 maasalamaa. Yksittäiset runsaat salamapäivät jäivät vähiin: runsaimmaksi salamapäiväksi päätyi 16. elokuuta noin 5 600 maasalamalla.

Auringonpaistetta saatiin koko maassa tavanomaista vähemmän: auringonpaistetunteja kertyi noin 510–850 tuntia.

Lisätietoja:

• Elokuun säätilastot

• Kesäsään tilastoja

• Kesän hellepäivien seuranta

• Havaintojen lataus -palvelu

Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi ilmiötä kutsutaan, kun sen esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Milloin sää on poikkeuksellinen?

Vielä perjantaina sää on laajalti aurinkoista, mutta lauantaina pilvisyys lisääntyy lännessä sadealueen lähestyessä Suomea. Sadealue saapuu lauantain ja sunnuntain välisenä yönä länsirannikolle ja Lappiin, mutta suuressa osassa maata lauantai-ilta ja -yö ovat vielä poutaisia.

Myös tuuli voi yltyä voimakkaaksi lauantaina: venetsialaisten aikaan läntisillä merialueilla ja Etelä-Suomen maa-alueilla tuuli voi yltyä vaarallisen voimakkaaksi. Lisäksi lännessä on voimassa maastopalovaroitus, mikä pitää ottaa huomioon avotulta sytytettäessä.

"Mahdolliset ilotulitteet voivat aiheuttaa maastopaloja, jotka leviävät tuulessa nopeasti. Sade voi kastella maastoa lännessä, mutta maastopalovaroitus pitää tarkistaa aina ennen avotulen sytyttämistä", muistuttaa Ilmatieteen laitoksen meteorologi Eero Hallavo.

Perjantaina ja lauantaina lämpötila on koko maassa 16–20 astetta, eli hieman ajankohdan tavanomaisia lukemia korkeampi.

Sunnuntai aloittaa epävakaisemman jakson säässä

Sunnuntaina iltapäivällä etelästä nousee näillä näkymin pienialainen matalapaine, joka aloittaa epävakaisen jakson sateineen koko maassa. Sunnuntaina lämpötila laskee hieman lauantain lukemista.

"Ensi viikon alkupuolella etelänpuoleiset ilmavirtaukset nostavat lämpötilan hieman keskimääräistä korkeammalle, eli etelässä hieman yli 19 asteen ja pohjoisessa reiluun 16 asteeseen. Myös hallanriski laskee ensi viikolla huomattavasti", Hallavo sanoo.

Lisätietoja:

• Voimassa olevat varoitukset

• Kesäsään tilastoja

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta: 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,90 e/min + pvm)

Poijujen ajelehtiessa Arandalla mitataan ajelehtimiseen vaikuttavia olosuhteita, kuten meriveden lämpötilaa ja suolaisuutta, aallokkoa ja säätä. Lisäksi Suomenlahdelle asennetuista Ilmatieteen laitoksen virtausmittareista saadaan tietoa rannikon läheisistä virtausolosuhteista matkan ajalta.

Tutkimusmatkan tavoitteena on tehdä ajelehtimiskokeita erilaisissa olosuhteissa.

“Samanaikaisten ajelehtimis- ja olosuhdemittausten avulla voidaan tutkia tarkemmin pintavirtaukseen vaikuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella voidaan selvittää ja tarkentaa ajelehtimismallien toimivuutta Itämerellä, joka poikkeaa pitkänomaisine lahtineen sekä suolaisuus- ja lämpötilaoloiltaan muista maailman merialueista”, kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Heidi Pettersson.

Matkan aikana huolletaan myös Ilmatieteen laitoksen operatiivisia laitteita ja tutkimusmittalaitteita Suomenlahdella ja Utössä.

Ajelehtimisennuste auttaa varautumaan ympäristöriskeihin

Mereen päätyneiden haitallisten aineiden, kuten öljyn ja muiden kemikaalien, kulkeutumisen ennustaminen on tärkeää, jotta ympäristöriskejä voidaan arvioida ja vahinkojen sattuessa tehostaa torjuntatoimia. Ilmatieteen laitos kehittää merellisiä ennustemalleja, joiden avulla haitallisten aineiden kulkeutumista meressä voidaan ennustaa entistä tarkemmin ja arvioida niiden mahdollisia vaikutuksia meriympäristöön.

”Yksi merkittävä riski on haitallisten aineiden, kuten öljyn tai muiden kemikaalien, päästö merellä”, sanoo Ilmatieteen laitoksen Merentutkimus-yksikön päällikkö Laura Tuomi.

Mallien kehittämiseen ja niiden epävarmuuksien arviointiin tarvitaan havaintoja todellisesta kulkeutumisesta meressä. Arandan tutkimusmatkalla kerättävät havainnot tukevat tätä kehitystyötä.

Ajelehtimiseen liittyviä epävarmuuksia tutkitaan CoWup-hankkeessa, jossa tarkastellaan Suomenlahden meriympäristöön kohdistuvia riskejä muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa. Tieteidenvälinen hanke yhdistää turvallisuustutkimuksen meren- ja ympäristöriskien tutkimukseen. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka tukee ympäristöriskeihin varautumista ja ennakoivaa päätöksentekoa.

Ilmatieteen laitoksen Merentutkimus-yksikkö tuottaa Suomenlahdelle myös ajelehtimisennusteen demopalvelua. Se antaa nopean yleiskuvan pinnalla ajelehtivan aineen tai kappaleen kulkeutumisesta Suomenlahdella seuraavan kahden vuorokauden aikana. Demopalvelu on osa ajelehtimismallin kehitystyötä.

Lisätietoja

Arandan matka: erikoistutkija Heidi Pettersson, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 6426

CoWup-hanke: yksikön päällikkö Laura Tuomi, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 6404

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.

Lisää aiheesta:

• Itämeri viestintuojana – ajelehtimismallit tukevat ympäristönsuojelua

• Esioperatiivinen ajelehtimisennuste

• CoWup -hanke

"Lauantaina sadekuurot ovat mahdollisia koko maassa, mutta paikoin on myös poutaa. Maan keskivaiheilla on varsin selkeää, muualla maassa pilvisyys on vaihtelevaa", sanoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Eevi Silvennoinen. Lauantaina illalla sateen todennäköisyys kasvaa etelästä alkaen.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Suomeen saapuu mahdollisesti etelästä matalapaine, johon voi liittyä sunnuntaina paikoin runsasta sadetta sekä voimakasta puuskaista pohjoisen ja idän välistä tuulta. Tämän hetken ennusteen mukaan matalapaineen vaikutukset painottuvat todennäköisesti maan etelä- ja itäosaan.

"Koska matalapaine alkaa kehittyä vasta perjantaina Keski-Euroopassa, sen reitti ja ajoitus voivat ennen sunnuntaita muuttua vielä huomattavasti. Mikäli matalapaine liikkuu läntisempää reittiä, sen vaikutukset voivat ulottua laajemmalle alueelle kuin itäisemmällä reitillä", Silvennoinen sanoo.

Lämpötilat ovat viikonloppuna tavanomaisia ajankohtaan nähden: lämpötila vaihtelee enimmäkseen 15:n ja 20 asteen välillä, sateen alla on hieman viileämpää. Öisin lämpötila laskee kymmenen asteen tuntumaan, selkeinä öinä huomattavasti alhaisemmaksi.

Elokuun sateet ovat osuneet erityisesti Keski- ja Pohjois-Suomeen

Viime päivinä on satanut varsinkin Pohjois-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella: esimerkiksi Vaala Pelson havaintoasemalla satoi kuluneen vuorokauden aikana lähes 55 millimetriä.

Elokuu on ollut tähän mennessä sademääriltään vaihteleva: maan eteläosassa ja paikoin lännessä vettä on satanut tavanomaista vähemmän, kun taas maan keskivaiheilta pohjoiseen on satanut tavanomaista enemmän. Eniten on tähän mennessä elokuussa satanut Siikajoki Ruukin havaintoasemalla, 174,1 millimetriä.

Maan itäosissa koko kulunut vuosi on ollut kuiva: monella idän havaintoasemalla on satanut selvästi tavanomaista vähemmän.

Suurin osa Suomen vuotuisesta sademäärästä kertyy kesäkuukausina rankkojen sade- ja ukkoskuurojen aikana.

Lisätietoja:

• Voimassa olevat varoitukset

• Sade- ja pilvialueet

• Sade-ennätyksiä

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta: 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,90 e/min + pvm)

"Etelästä nousee jo perjantaina lämmintä ilmaa maan eteläosaan, ja lauantaina lämpötila voi kohota hellelukemiin paikoin maan lounaisosassa. Yleisesti lämpötila vaihtelee lauantaina 20 asteen molemmin puolin", Ilmatieteen laitoksen meteorologi Eevi Silvennoinen sanoo. Viileintä on maan pohjoisosassa itärajan tuntumassa sekä sadekuurojen alla.

Sunnuntaina matalapaine tuo sateita lähes koko maahan. Maan etelä- ja keskiosassa voi paikoin muodostua myös ukkosta. Vaikka lämpimin ilma väistyykin matalapaineen myötä Suomen itäpuolelle, paikoin maan eteläosassa lämpötila voi yhä nousta lähelle hellelukemia.

Elokuussa on toistaiseksi ollut kaksi hellepäivää. Keskimäärin hellettä mitataan jossakin päin Suomea elokuussa yhdeksänä päivänä.

Yöt lämpenevät ja hallan todennäköisyys pienenee

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan viime yöt ovat olleet viileitä etenkin maan pohjoisosassa. Torstain vastaisena yönä hallaa mitattiin maan pohjoisosan lisäksi Pohjois-Pohjanmaalla ja paikoin maan länsiosassa. Lapissa lämpötila laski viime yönä usealla havaintoasemalla pakkaselle: alin lämpötila, –2,1 astetta, mitattiin Savukoskella Tulppiossa.

"Vähätuulinen ja selkeä sää muodostaa hallalle suotuisat olosuhteet myös perjantain vastaisena yönä. Hallaa voi esiintyä Lapissa ja paikoin maan itäosassa", Silvennoinen ennustaa. Viikonloppuna yöt ovat lämpimämpiä ja hallan todennäköisyys pienenee.

Pakkasesta puhutaan, kun lämpötila laskee kahden metrin korkeudella nollan alapuolelle. Hallaa puolestaan esiintyy kasvukaudella, kun lämpötila painuu maanpinnalla pakkasen puolelle. Halla voi vahingoittaa istutuksia ja viljelyksiä.

Lisätietoja:

Voimassa olevat varoitukset

Kesäsään tilastoja

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta: 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,90 e/min + pvm)

Entistä tarkemmat puutason tiedot tukevat metsiin liittyvää päätöksentekoa 

Tutkimuksessa käytettiin yhtä maailman ensimmäisistä useaa aallonpituutta mittaavaa laserkeilainta. Siinä, missä tavalliset laserkeilaimet mittaavat kohteesta heijastuvaa säteilyä vain yhdellä aallonpituudella, tämä laserkeilain mahdollistaa kohteiden mittaamisen usealla eri valon aallonpituudella. Näin kohteiden ominaisuuksia voidaan arvioida kolmiulotteisesti.  

Väitöskirjan tutkimuksissa pystyttiin havaitsemaan lehtivihreän määrän vaihtelu, joka kertoo puun terveydestä ja yhteyttämiskyvystä, ja tuottamaan kolmiulotteisia karttoja lehtivihreän jakautumisesta puun latvuksessa. 

Lisäksi väitöskirjassa kehitettiin drooneista kerätylle kaukokartoitusaineistolle automaattisia menetelmiä yksittäisten puiden tunnistamiseen ja luokitteluun, sekä tavanomaisten metsävaratunnusten, kuten puun pituuden, rungon läpimitan ja tilavuuden arviointiin puu- ja metsikkötasolla. 

“Metsillä on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Puutason tietoa metsistä tarvitaan ilmastotutkimuksessa ja -politiikassa, metsätaloudessa sekä metsien tarkkojen digitaalisten mallien, eli digitaalisten kaksosten rakentamisessa. Droonipohjaiset laserkeilaimet ja spektrikamerat tulevat yleistymään entisestään”, sanoo Olli Nevalainen.  

“Väitöskirja näyttää ensimmäisiä tuloksia, joita tällaisella aineistolla voidaan saavuttaa, ja antaa tietoa tulevaisuuden kaukokartoitussensorien ja -menetelmien kehitykselle.” 

Väitöskirja tarkastetaan 14. elokuuta Aalto-yliopistossa 

DI Olli Nevalaisen väitöskirja "Close-range remote sensing of trees using multiwavelength terrestrial laser scanning and drone-based photogrammetry with spectral imaging" (Puiden lähikaukokartoitus monikanavaisella laserkeilauksella sekä droonipohjaisella fotogrammetrialla ja spektrikuvantamisella) tarkastetaan Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulun Rakennetun ympäristön laitoksella perjantaina 14.8.2026 klo 12 Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella (Konetekniikka 1 sali 216, Otakaari 4). 

Vastaväittäjänä toimii professori Andreas Wieser Zürichin teknillisestä korkeakoulusta (ETH Zürich) ja kustoksena professori Raine Mäntysalo. 

Väitöskirja on elektroninen julkaisu ja luettavissa Aalto-yliopiston julkaisuarkistossa.

Lisätiedot: 

Tutkija Olli Nevalainen, Ilmatieteen laitos, p. 050 463 4885

Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi. 

Tutkimukset suoritettiin Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksessa ja väitöskirja viimeisteltiin Ilmatieteen laitoksella. Väitöskirjan tutkimus suoritettiin useassa eri Suomen Akatemian ja Business Finlandin rahoittamassa tutkimushankkeessa. 

Koko Euroopassa keskilämpötila oli heinäkuussa 2026 mittaushistorian 11. korkein: 20,49 °C. Se on 0,66 °C vertailukauden 1991–2020 heinäkuun keskiarvoa korkeampi. Verrattain matala sijoitus selittyy voimakkaalla itä-länsi-suuntaisella erolla lämpötilapoikkeamissa. Lämpötilat olivat huomattavasti keskimääräistä korkeampia Länsi-Euroopassa, erityisesti Ranskassa, Espanjassa, Englannissa ja Irlannissa, mutta suuressa osassa Itä-Eurooppaa ja Skandinaviaa keskimääräistä matalampia.

“Länsi-Euroopan poikkeukselliset helteet johtuivat laajasta korkeapaineen alueesta, joka vahvistui alueen ylle kerta toisensa jälkeen. Samalla Suomi ja muu Pohjois-Eurooppa pysyivät viileämmän sään vaikutuspiirissä. Tällainen itä-länsi-suuntainen kontrasti kesäsäässä on tyypillistä El Niño -vuosina", sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen.

Maailmanlaajuisesti heinäkuu oli mittaushistorian jaetusti toiseksi lämpimin. Maapallon keskimääräinen ilman lämpötila oli 1,47 °C korkeampi kuin arvioitu esiteollisen ajan (1850–1900) keskiarvo.

Poikkeuksellisen kuumat ja kuivat olosuhteet ruokkivat maastopaloja Euroopassa

Heinäkuussa 2026 Länsi-Euroopassa koettiin jo kolmas ja neljäs helleaalto toukokuun jälkeen. Pitkään jatkuneet poikkeuksellisen kuumat ja kuivat olosuhteet voimistivat maastopaloja ja niiden leviämistä.

Suuressa osassa Länsi-Eurooppaa touko- ja kesäkuussa havaittu kuivuus jatkui ja voimistui heinäkuussa. Ranskassa, Espanjassa, osissa Saksaa sekä Isossa-Britanniassa raportoitiin poikkeuksellisen vähäisiä sademääriä ja/tai maaperän kosteutta. Kuivuudesta kärsineillä alueilla jokien virtaamat olivat huomattavasti tavanomaista pienempiä tai jopa poikkeuksellisen pieniä. Erityisesti Seine, Rein ja Tonava kärsivät vähäisistä virtaamista, mikä vaikutti useissa maissa vesihuoltoon, kasteluun ja energiantuotantoon.

Merien pintalämpötila oli ennätyksellisen korkea heinäkuussa

Napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden pintalämpötila oli korkeampi kuin koskaan aiemmin heinäkuussa. Copernicus-ilmastopalvelun mukaan tähän vaikutti osaltaan päiväntasaajan Tyynellämerellä kehittyvä El Niño -ilmiö. Tästä johtuen merenpintalämpötilat olivat vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen korkeita laajalla alueella trooppisella Tyynellämerellä, missä vallitsevien El Niño -olosuhteiden ennustetaan voimistuvan edelleen tulevina kuukausina.

“Jo keväällä tehdyt ennusteet El Niñon voimistumisesta näyttävät toteutuvan, ja ilmiö on vahvistumassa mittaushistorian voimakkaimmaksi. Kyse on poikkeuksellisen merkittävästä tapahtumasta, jollaista ei nykyhistorian aikana ole koettu. Maailman merien pintalämpötilat tulevat olemaan ennätyskorkeita vielä useiden kuukausien ajan, ja ilmiö tulee voimistamaan tropiikin kuumuutta ja kuivuutta loppuvuoden aikana", Mika Rantanen sanoo.

Euroopassa merien pintalämpötilat nousivat ennätyksellisen korkeiksi Atlantin rannikolla ja läntisellä Välimerellä. Tähän liittyi laajoja voimakkaita tai erittäin voimakkaita merellisiä helleaaltoja.

Heinäkuu 2026 – keskeisiä nostoja

Maailmanlaajuinen lämpötila

• Heinäkuu 2026 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu ja yhtä lämmin kuin heinäkuu 2024. Mittaushistorian lämpimin heinäkuu oli vuonna 2023.

• Heinäkuun keskilämpötila oli 16,90 °C. Se oli 0,67 °C korkeampi kuin heinäkuun keskiarvo vertailukaudella 1991–2020 ja 1,47 °C korkeampi kuin arvioitu esiteollisen ajan 1850–1900 keskiarvo.

Eurooppa

• Länsi-Euroopassa koettiin kolmas ja neljäs helleaalto toukokuun jälkeen. Vaikka ne olivat kesäkuun helleaaltoa lievempiä, toukokuusta lähtien jatkunut helleaaltojen sarja on alueella poikkeuksellinen.

• Heinäkuussa, kesäkuussa, ja osittain jo toukokuussa havaitut tavanomaista kuivemmat olosuhteet jatkuivat ja voimistuivat suuressa osassa Länsi-Eurooppaa ja laajoilla alueilla Keski-Euroopassa.

Meret

• Napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden (60°S–60°N) keskimääräinen pintalämpötila oli heinäkuussa 2026 mittaushistorian korkein heinäkuussa mitattu eli 20,96 °C. Se ylitti vuonna 2023 mitatun aiemman heinäkuun ennätyksen, joka oli 20,89 °C.

• Meren pintalämpötilat pysyivät poikkeuksellisen korkeina laajalla alueella trooppisella Tyynellämerellä, missä El Niño -olosuhteiden ennustetaan voimistuvan edelleen tulevina kuukausina.

Suomi

• Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan Suomessa heinäkuun keskilämpötila oli tavanomainen. Paikoin maan länsiosassa sadetta tuli poikkeuksellisen paljon.

Lisätietoja:

Tutkija Mika Rantanen, puh. 050 475 0756 Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi@fmi.fi.

• Copernicus-ilmastopalvelu (englanniksi)

• Ilmatieteen laitos: ilmastollinen vertailukausi 1991–2020