Ilmatieteen laitoksen tiedotteet

Erittäin huono ajokeli jatkuu Uudellamaalla mahdollisesti jopa lauantai-iltaan asti

Tuija Vuorinen — Fri, 03 Feb 2012 13:12:00 GMT

Erittäin huono ajokeli jatkuu Uudellamaalla mahdollisesti jopa lauantai-iltaan asti

3.2.2012 15:12

Ihmisiä kehotetaan liikenteessä erityiseen varovaisuuteen tai mahdollisuuksien mukaan välttämään autoilua.

Lumisadealue tutkakuvassa perjantaina 3.2. klo 14.45.

Uudellamaalla on pöllyävästä pakkaslumisateesta johtuen paikoin poikkeuksellisen huono ajokeli.

Sulalta mereltä saapuvat sakeat lumisateet ulottuvat enimmillään noin kahdenkymmenen kilometrin päähän Suomenlahden rantaviivasta. Säätilanne jatkuu samankaltaisena todennäköisesti ensi yöhön, mahdollisesti jopa lauantai-iltaan saakka.

Kireät pakkaset jatkuvat koko maassa viikonlopun ajan. Lisäksi eteläisissä maakunnissa tuuli lisää pakkasen purevuutta. Kireimmillään pakkanen on lauantai- tai sunnuntaiaamuna.

Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan kylmimmillä paikoilla pakkasta voi olla maan eteläosassa reilut 30 astetta. Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja maan pohjoisosassa pakkasta voi paikoin olla yli 40 astetta. Kireimpien pakkasten jakso päättyy tuoreimpien ennusteiden mukaan alkuviikolla.

Lisätietoja

Voimassa olevat varoitukset

Sadealueanimaatio Testbed-tutkakuvassa

Lumisadealueen animaatio ja ennuste

Liikennevirasto / Etelä-Suomen kelikamerat

Pakkasen purevuus -taulukko

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)

Meteorologit seuraavat tilannetta myös Twitterissä: http://twitter.com/meteorologit

Kireitä pakkasia korkeapainesäässä

Eija Vallinheimo — Thu, 02 Feb 2012 13:33:00 GMT

Kireitä pakkasia korkeapainesäässä

2.2.2012 15:33

Sää on ollut viimeaikoina varsin kylmää koko Euroopassa. Syynä kylmään ilmaan on laaja korkeapaineen alue, joka on kierrättänyt kylmää ilmamassaa Siperiasta aina Etelä-Eurooppaa myöten.

Kuva: Eija Vallinheimo

Vaikka sää Euroopassa onkin ollut hyvin kylmää, ei meillä Suomessa ole koettu mitenkään ennätyksellisiä pakkasia. Suomen pakkasennätys on -51,5 astetta, ja se mitattiin Kittilän Pokassa 28. tammikuuta 1999. Myös 40 pakkasasteen raja on tänä talvena vielä rikkomatta. Yli 40 asteen pakkasia mitataan meillä keskimäärin kolmena talvena neljästä. Suomessa talven alin lämpötila helmikuun alkupäiviin mennessä on Kuusamon Kiutakönkään havaintoasemalla 2. helmikuuta mitattu -39,2 astetta.

Ilmanpaine on ollut tammi-helmikuun vaihteessa hyvin korkea. Ylimmillään ilmanpaine oli helmikuun 1. päivänä Kuhmossa, kun merenpinnan tasolle arvioitu ilmanpaine oli 1063 hPa. Edellisen kerran ilmanpaine on ollut näin korkea 30.1.1972 Kuusamossa. Myös tammikuussa 2008 ilmanpaine kävi monin paikoin lähellä 1060 hehtopascalia. Suomen ilmanpaine-ennätys, 1066 hPa, on Helsingistä tammikuulta 1907.

Pakkasvaroitukset käytössä ensimmäistä kertaa

Ilmatieteen laitoksen varoitusvalikoimaan ovat pian vuoden kuuluneet uudet varoitukset meriveden korkeudesta, aalloista, hellejaksoista ja pakkasesta. Varoittamisella pyritään muun muassa vähentämään pakkasen ja helteen haitallisia terveysvaikutuksia. Varoituskarttaan hellevaroitukset merkitään punaisella ja pakkasvaroitukset sinisellä lämpömittarilla.

Valikoiman laajentamisen yhteydessä Ilmatieteen laitos otti uutena palveluna käyttöön myös 24 tuntiin ulottuvia varoituksia täydentävät ennakkovaroitukset. Varoitusten avulla tiedotetaan vaarallisista tai riskiryhmille haitallisista sääilmiöistä yhdestä viiteen vuorokautta ennen muodostuvaa säätilannetta. Tavoitteena on lisätä väestölle aikaa varautua lähestyvään sääilmiöön tarvittavin keinoin.

Pakkaset jatkuvat

Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan Venäjällä oleva vahva korkeapaine vaikuttaa edelleen Suomen säähän. Sää on laajalti poutaista ja osin aurinkoista, mutta etelärannikolla voi esiintyä sakeitakin lumikuuroja. Alkuviikolla lumikuuroja esiintyy myös muualla maassa.

Lämpötila on suuressa osassa maata -20 ja -30 asteen välillä, etelärannikolla on ajoittain vähän lauhempaa. Kylmimpinä öinä lämpötila laskee idässä ja pohjoisessa -40 asteen tuntumaan. Alkuviikolla kireimmät pakkaset hellittävät.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitoksen varoitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset
Helle- ja pakkasvaroitukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-helle-ja-pakkasvaroitukset
Äärilämpötilojen terveysvaikutukset: http://ilmatieteenlaitos.fi/aarilampotilojen-terveysvaikutuksia
Helmikuun sääseuranta: http://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu

Pakkasen purevuus -taulukko: http://ilmatieteenlaitos.fi/pakkasen-purevuus-taulukko

Tietoa pakkasvaroituksesta ja pakkasen terveysvaikutuksista:
ryhmäpäällikkö Reija Ruuhela, reija.ruuhela@fmi.fi
Tietoa varoitusuudistuksesta: ryhmäpäällikkö Ari-Juhani Punkka, ari-juhani.punkka@fmi.fi

Tammikuussa talvi tuli eteläänkin

Eija Vallinheimo — Wed, 01 Feb 2012 09:50:00 GMT

Tammikuussa talvi tuli eteläänkin

1.2.2012 11:50

Tammikuu oli lämpöoloiltaan selkeästi kaksijakoinen. Kun kuukauden alkupuolisko oli vielä tavanomaista lauhempi, kuukauden loppupuolisko selvästi tavanomaista kylmempi.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan koko kuukauden keskilämpötila vaihteli Itä- ja Pohjois-Lapin vajaasta -13 asteesta rannikkoalueiden runsaaseen -5 asteeseen. Verrattuna vuosien 1981–2010 keskiarvoon suurimmassa osassa maata oli tavanomaista lauhempaa. Tammikuu oli jo 11. peräkkäinen tavanomaista lämpimämpi kuukausi. Suurin poikkeama eli runsaat 2 astetta oli Länsi-Lapissa. Vain maan länsiosassa ja Käsivarren Lapissa oli jonkin verran tavanomaista kylmempää, mutta poikkeama oli suurimmillaankin alle asteen. Kuukauden ylin lämpötila oli 6,0 astetta, ja se mitattiin Kotkan Kirkonmaalla 5. päivänä. Alin lämpötila -35,9 astetta mitattiin Kuusamon Kiutakönkäällä 31. päivänä. Kuukauden alkaessa terminen talvi ei ollut vielä alkanut etelärannikolla ja lounaissaaristossa, mutta sielläkin terminen talvi alkoi heti tammikuun alussa, mikä on noin puolitoista kuukautta tavanomaista myöhemmin.

Maan etelä- ja keskiosissa tavanomaista sateisempaa

Kuukauden sademäärä vaihteli Keski- ja Pohjois-Lapin vajaasta 30 millimetristä etelärannikon ja Ahvenanmaan runsaaseen 80 millimetriin. Vuosien 1981–2010 keskiarvoon verrattuna maan etelä- ja keskiosassa oli tavanomaista sateisempaa. Suurin poikkeama oli Ahvenanmaalla, etelärannikolla ja maan kaakkoisosassa, jossa sademäärä oli paikoin puolitoistakertainen pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna. Maan pohjoisosassa sateet jäivät tavanomaista niukemmiksi, Itä- ja Pohjois-Lapissa noin kolmannekseen tavanomaisesta. Yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Helsingin Kumpulassa, jossa sademäärä kohosi 105 millimetriin. Vähiten eli 6 mm satoi Enontekiön Näkkälässä. Suurin vuorokautinen sademäärä 17,2 mm mitattiin Tornion Aapajärvellä 12. päivänä.
Lumensyvyys oli kuukauden päättyessä lounaissaariston vajaasta 10 senttimetristä, Kainuun, Koillismaan sekä Etelä- ja Länsi-Lapin runsaaseen puoleen metriin. Eniten lunta oli Suomussalmella ja Puolangalla, jossa sitä oli 75 cm.

Tilastojen pohjana uusi vertailukausi

Tammikuun 2012 kuukausitiedotteesta lähtien Ilmatieteen laitoksen tiedotteissa käytetään vertailukautena vuosien 1981–2010 ajalta laskettuja tilastoja aikaisemman vertailukauden 1971–2000 tilastojen sijaan. Tammikuussa uuden vertailukauden keskilämpötilat ovat Lapissa 0,5-1,0 astetta ja muualla maassa alle puoli astetta edellisen vertailukauden keskilämpötiloja korkeammat. Sademäärät ovat uudella vertailukaudella suuressa osassa maata hieman edellisen vertailukauden sademääriä suurempia.

Lisätietoja:

Tammikuun tilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/tammikuu
Tiedote uudesta vertailukaudesta: http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/473902

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600
(3,98 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)

Ilmatieteen laitos ottaa käyttöön uuden ilmastollisen vertailukauden

Eija Vallinheimo — Wed, 01 Feb 2012 08:16:00 GMT

Ilmatieteen laitos ottaa käyttöön uuden ilmastollisen vertailukauden

1.2.2012 10:16

Ilmatieteen laitos on laskenut uuden ilmastollisen vertailukauden tilastot, jotka perustuvat vuosien 1981–2010 säähavaintoihin.

Kuva: Eija Vallinheimo

Tuoreet tilastot kuvaavat vallitsevan ilmaston olosuhteita ja ovat tärkeä pohja ajankohtaisten sääolosuhteiden tulkinnoille ja sääseurannalle. Ilmastotilastoja käytetään myös erityisesti sää- ja ilmastoriippuvaisilla aloilla tutkimuksessa ja päätöksenteossa.

Ilmastotilastot lasketaan maailmanlaajuisesti 30 vuoden säähavainnoista. Maailman ilmatieteen järjestön, WMO:n, asettama virallinen vertailukausi on 1961–1990. Suosituksena kuitenkin on, että tilastoja päivitettäisiin mahdollisuuksien mukaan 10 vuoden välein. Suomessa edellinen päivitys tehtiin kymmenen vuotta sitten.

Havaintoasemakohtaisia tilastoja eri säätekijöistä

Uudelle vertailukaudelle 1981–2010 on laskettu eri säätekijöiden, kuten lämpötilan ja sademäärän kuukausikeskiarvoja sekä jakaumia kymmenille säähavaintoasemille. Uudelle vertailukaudelle on lisäksi määritelty muun muassa termisten vuodenaikojen vaihtumisen ajankohdat ja lumipeiteajat.

Uuden vertailukauden 1981–2010 havaintoasemakohtaiset lämpötilan tilastoarvot ovat tyypillisesti hieman korkeammat kuin edellisellä vertailukaudella 1971–2000. Koko maan vuosikeskilämpötila on uudella vertailukaudella lähes 0,4 astetta korkeampi kuin edellisellä vertailukaudella. Havaittu lämpötilan nousu on kohtuullisen hyvin sopusoinnussa malleihin perustuvien arvioiden kanssa ilmastonmuutoksen suuruudesta Suomessa.

Sademäärässä vuosien välinen vaihtelu on suurempaa kuin lämpötilassa, joten myöskään vertailukausien väliset erot eivät ole yhtä selkeitä. Keskimäärin vuoden sademäärä on kuitenkin uudella vertailukaudella hieman suurempi kuin edellisellä vertailukaudella.

Uuden vertailukauden käyttöönotto

Uusi vertailukausi on otettu käyttöön Ilmastopalvelussa, mutta käytännössä päivitämme esimerkiksi verkkopalvelumme karttoja ja taulukoita vähitellen pitkin vuotta kulloinkin ajankohtaisille sivuille.
Uuden vertailukauden käyttöönotossa on yksi merkittävä poikkeama. Lämmitystarveluvun vertailukautena käytetään vielä toistaiseksi vuosia 1971–2000, sillä se on määritelty mm. kiinteistöjen energiatodistuksiin liittyvässä lainsäädännössä näin.

Uuden vertailukauden tilastot julkaistaan Ilmatieteen laitoksen Raportteja-sarjassa. Luonnos raportista on saatavilla ilmatieteenlaitos.fi-verkkosivuilta.

Lisätietoja:

ryhmäpäällikkö Reija Ruuhela, reija.ruuhela@fmi.fi
Ilmastopalvelu, puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastollinen-vertailukausi-1981-2010
Lisää tietoa joulukuun Ilmastokatsaus-lehdessä:
http://ilmatieteenlaitos.fi/820

Pakkasvaroitukset ensi kertaa käytössä

Eeva-Kaisa Heikura — Fri, 27 Jan 2012 11:14:00 GMT

Pakkasvaroitukset ensi kertaa käytössä

27.1.2012 13:14

Viimeisetkin Ilmatieteen laitoksen uudet säävaroitukset, pakkasvaroitukset, otettiin käyttöön viime viikolla.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitos laajensi säävaroitustensa valikoimaa huhtikuussa 2011. Valikoimasta on nyt viimeisetkin otettu käyttöön, kun kireän pakkasen ennakkovaroitus annettiin ensimmäistä kertaa keskiviikkona (25.1.) ja ensimmäinen lähivuorokauden varoitus kireästä pakkasesta annettiin perjantaina (27.1.) Pohjois-Karjalaan.

Ilmatieteen laitoksen varoitusvalikoimaan ovat pian vuoden kuuluneet uudet varoitukset meriveden korkeudesta, aalloista, hellejaksoista ja pakkasesta. Valikoiman laajentamisen yhteydessä Ilmatieteen laitos otti uutena palveluna käyttöön tavallisia, 24 tuntiin ulottuvia varoituksia täydentävät ennakkovaroitukset. Niiden avulla tiedotetaan vaarallisista tai riskiryhmille haitallisista sääilmiöistä yhdestä viiteen vuorokautta ennen muodostuvaa säätilannetta. Tavoitteena on lisätä väestölle aikaa varautua lähestyvään sääilmiöön tarvittavin keinoin.

Ennakkovaroituksia annetaan ukkospuuskista, maa- ja merialueiden kovista tuulista, aallonkorkeudesta, merivedenkorkeudesta, runsaista sateista, hellejaksoista, kireistä pakkasista tai erittäin huonosta ajokelistä.

Ennakkovaroitukset annetaan todennäköisyyksin

Ennakkovaroitukset eivät näy nk. varoituskartalla, vaan ne annetaan tekstimuotoisena. Ajan tasalla olevat varoitukset ovat Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla. Varoitukset myös luetaan mm. YLE Radio Suomen sääennusteiden yhteydessä.

Ennakkovaroitustekstien sanamuodot eroavat lähivuorokauden varoituksista. Teksteissä käytetään esiintymistodennäköisyyttä, jolla ilmiö esiintyy vaara-alueella ilmoitettuna vaara-aikana. Kuten lähivuorokauden varoituksissa, myös ennakkovaroituksissa on käytössä kolme eri vaaratasoa. Kireän pakkasen lisäksi voidaan varoittaa myös purevasta pakkasesta eli pakkasen ja tuulen yhteisvaikutuksesta.

Itä-Suomeen kireää pakkasta

Keskiviikkona 25.1. Ilmatieteen laitos antoi ensimmäisen ennakkovaroituksensa pakkasesta. Kireän pakkasen todennäköisyydeksi ennustettiin 30 % perjantaista (27.1.) alkaen. Ensimmäinen lähivuorokauden varoitus kireästä pakkasesta annettiin perjantaina keskipäivällä Pohjois-Karjalaan. Sekä ennakkovaroitus että perjantain lähivuorokauden varoitus ovat lievimmän vaaratason varoituksia. Kyseinen varoitusraja on maan eteläosassa -20 °C, keskiosassa -25 °C ja pohjoisosassa -30 °C. Pohjois-Karjalassa havaitaan tyypillisen talven aikana useita kertoja vähintään 25 pakkasasteen lukemia.

Lisätietoja

Ilmatieteen laitoksen varoitukset
Tietoa pakkasvaroituksesta ja pakkasen terveysvaikutuksista:
ryhmäpäällikkö Reija Ruuhela, reija.ruuhela@fmi.fi
Tietoa varoitusuudistuksesta: ryhmäpäällikkö Ari-Juhani Punkka, ari-juhani.punkka@fmi.fi

Muualla ilmatieteenlaitos.fi-sivuilla

Lisää tietoa ennakkovaroituksista
Toimintaohjeita äärilämpötiloihin

Uusi ajoneuvojen välinen kommunikaatiojärjestelmä kertoo kuljettajalle keliolosuhteista

Eija Vallinheimo — Wed, 25 Jan 2012 11:00:00 GMT

Uusi ajoneuvojen välinen kommunikaatiojärjestelmä kertoo kuljettajalle keliolosuhteista

25.1.2012 13:00

Parempaa liikenneturvallisuutta ajoneuvojen ja tieverkoston kommunikoinnin avulla.

Kuva: Eija Vallinheimo

VTT, Mobisoft Oy ja Ilmatieteen laitos yhteistyökumppaneineen ovat kehittäneet kommunikaatiojärjestelmän, jolla voidaan antaa kuljettajalle ajantasaista tietoa säästä, keliolosuhteista ja liikenteen tapahtumista. Vakavien liikenneonnettomuuksien ehkäisemiseen tähtäävän järjestelmän kaupallistaminen etenee seuraavien parin vuoden aikana.

Onnettomuusriski lumisella tai jäisellä tienpinnalla on 4,1-kertainen normaaliin verrattuna Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksen mukaan. VTT ja Ilmatieteen laitos yhteistyökumppaneineen ovat kehittäneet kansainvälisessä WiSafeCar-hankkeessa ajoneuvojen ja liikenteen kommunikaatio-järjestelmän, joka tähtää nykyistä parempaan liikenneturvallisuuteen. Järjestelmä ottaa huomioon sään aiheuttamat vaikeat liikenneolosuhteet Suomessa.

Ajoneuvot voivat esimerkiksi viestittää omat havaintonsa liikenteestä, keliolosuhteista ja säätilasta taustajärjestelmään, joka analysoi tiedon ja välittää sen muille liikenteessä oleville ajoneuvoille muun muassa kelitietojen kanssa. Järjestelmä varoittaa kuljettajaa välittömästä onnettomuusvaarasta.

Yhteistoiminnallinen ajaminen (cooperative traffic), jossa ajoneuvot ja tieverkoston järjestelmät kommunikoivat ja jakavat tietoa keskenään, yleistyy ja sen arvioidaan tulevan osaksi päivittäistä elämäämme vuosien 2014–2030 kuluessa. Kehitystyö on vilkasta erityisesti Euroopassa, Yhdys¬valloissa ja Japanissa. Suomalaisten organisaatioiden suunnittelema järjestelmä eroaa muista kokonaisvaltaisen lähestymistapansa ansiosta, sekä sillä, että kuljettaja saa ajantasaista tietoa säästä ja keliolosuhteista.
Hankkeessa on testattu IEEE 802.11p -standardin mukaista lyhyen kantaman tiedonsiirtotekniikkaa ja matkapuhelinverkkoon pohjautuvaa pitkän kantaman kommunikaatiolinkkiä. Hanke lienee Suomen mittakaavassa ensimmäinen molempia ajoneuvoradiotekniikoita hyödyntävä pilottihanke.

VTT:n rooli hankkeessa on kehittää yhteistoiminnallista, tilannetietoista ajoneuvoverkkoa sekä ajokelin monitorointiin liittyvää anturitekniikkaa. Mobisoft toimii hankkeen koordinaattorina sekä ajoneuvossa käytettävien sovellusten ja niiden tarvitsemien tietoliikenneratkaisujen kehittäjänä. Nämä ratkaisut toimivat osaltaan Sunit Oy:n ajoneuvotietokoneissa. Ilmatieteen laitos kehittää järjestelmän tiesääpalveluja sekä osallistuu autojen välisen tietoverkkoarkkitehtuurin suunnitteluun. Taipale Telematics Oy:n tehtävät hankkeessa liittyvät mittausmenetelmien arviointiin ja niiden yhdistämis-mahdollisuuksiin ajoneuvoihin sekä kelidatan tuottamiseen. Infotripla Oy yhdistää eri lähteistä saatavan tiedon liikenteen ajantasaiseksi tilannekuvaksi, joka välitetään auton järjestelmiin.

WiSafeCar-projektiin on osallistunut yhdeksän yritys- ja tutkimusorganisaatiota Suomesta, Luxembourgista ja Etelä-Koreasta. Hanke käynnistyi syksyllä 2009, ja se päättyy maaliskuussa 2012. Hankkeen kokonaisbudjetti on 5,9 milj. euroa. Se on yksi Eureka-CELTIC-ohjelman projekteista, jonka rahoittajana Suomessa on toiminut Tekes.

Hankkeen tuloksien kaupallinen hyödyntäminen on lähtenyt liikkeelle liikennepalvelujen muodossa ja lisää tuloksia on odotettavissa seuraavien kahden vuoden aikana. Konsortion tavoitteena on jatkaa tuloksien levittämistä uudessa CoMoSeF-hankkeessa. Yhtenä käyttöönottoa lisäävänä tavoitteena on puolittaa nykyinen ajoneuvojärjestelmän (1000–5000 euroa) hintataso.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos
Timo Sukuvaara, ryhmäpäällikkö
Puh. 040 529 4977
timo.sukuvaara@fmi.fi

VTT
Matti Kutila, erikoisasiantuntija
Puh. 020 722 3619
matti.kutila@vtt.fi

Mobisoft Oy
Pekka Eloranta, projektipäällikkö
Puh. 040 505 1818
pekka.eloranta@mobisoft.fi

Aurinkomyrskyt ravistelevat maapallon lähiavaruutta

Eija Vallinheimo — Tue, 24 Jan 2012 15:48:00 GMT

Aurinkomyrskyt ravistelevat maapallon lähiavaruutta

24.1.2012 17:48

Auringosta irronnut suuri magneettinen pilvi lähestyy Maata. Tiistai-Illan ja keskiviikkoaamun kuluessa on odotettavissa revontulia, mikäli taivas on pilvetön ja pilven magneettinen rakenne on revontulille suosiollinen.

Kuva: Jouni Jussila

Avaruusmyrsky voi vahingoittaa lähiavaruuden satelliitteja tai häiritä kommunikointia HF-taajuusalueen radioaalloilla, mutta tämänkertaisen myrskyn ei odoteta aiheuttavan haittaa sähköverkolle tai muille maanpäällisille systeemeille.

Pilven suuren korkeaenergisten hiukkasten lukumäärän ja energioiden kannalta katsottuna tätä magneettista pilveä voidaan pitää suurimpana kuuteen vuoteen. Viime vuosina Aurinko onkin ollut harvinaisen hiljainen pitkään. Yhtäjaksoisia auringonpilkuttomia päiviä on ollut vuodesta 2004 lähtien yhteensä 821.

Nyt Auringosta irronnut magneettinen pilvi etenee suurella nopeudella avaruudessa ja ensimmäiset merkit sen saapumisesta Maan lähiavaruuteen havaittiin tiistai-iltana 24.tammikuuta noin klo 17. Magneettisen pilven etenemistä seurataan avaruussääsatelliiteilla. ACE-satelliitti, joka monitoroi Auringon aktiivisuutta noin 1,5 miljoonan kilometrin etäisyydellä Maasta jatkuvasti, on jo osittain tilapäisesti sokeutunut pilven kantamien korkeaenergiaisten hiukkasten vuoksi.

Auringon aktiivisuuden vaihtelut vaikuttavat eniten maapallon ilmakehän ylimpiin kerroksiin sadan kilometrin korkeudesta ylöspäin. Auringosta purkautuvat hiukkaset sytyttävät ilmakehässä revontulia ja aiheuttavat muita avaruussäähäiriöitä. Äärimmäisissä tapauksissa niillä on haittavaikutuksia geostationaarisella radalla olevien satelliittien toimintaan ja esimerkiksi GPS-signaaleihin. Viimeksi tällaisia haittoja oli merkittävissä määrin vuonna 2003.

Auringon pilkkumaksimi vuonna 2013

Auringon aktiivisuus noudattaa noin 11 vuoden jaksollisuutta. Samassa tahdissa vaihtelee myös auringonpilkkujen määrä. Auringonpilkkujen määrän ennustetaan olevan huipussaan vuonna 2013, jolloin myös avaruussäähäiriöitä tulee olemaan eniten. Revontulien esiintymistodennäköisyyden tiedetään kohoavan erityisesti muutamina vuosina auringonpilkkumaksimin jälkeen. 1900-luvun suurimpiin pilkkuhuippuihin verrattuna edessä oleva pilkkumaksimi on todennäköisesti niitä matalampi.

Auringon aktiivisuuden 11-vuotiseen jaksollisuuteen liittyy myös maapalloa lämmittävän säteilyn yhtäaikainen vaihtelu. Maapallon pitkäaikaiseen lämpötilakehitykseen auringonpilkkujaksosta toiseen ei Auringon aktiivisuudella ole keskeistä osuutta, vaikka sen vaikutus voidaan tunnistaa pienenä ilmastovaihteluiden havaintosarjoissa.

Ilmatieteen laitos seuraa jatkuvasti avaruussään muutoksia revontulikameroilla ja magneettikentän mittalaitteilla. Ilmatieteen laitoksen aurorasnow-sivuilta (http://aurora.fmi.fi) saa tietoja käynnissä olevista avaruussäähäiriöistä ja revontulien näkymisestä.

Lisätietoja:

Noora Partamies, puh. (09)1929 4631, noora.partamies@fmi.fi
Kirsti Kauristie, puh. 050 597 8874; (09)1929 4637, kirsti.kauristie@fmi.fi
Eija Tanskanen, puh (09) 1929 4695, eija.tanskanen@fmi.fi

http://aurora.fmi.fi/public_service/
Tietoa revontulista: http://ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-revontulista

Terminen talvi on alkanut koko maassa

Eija Vallinheimo — Fri, 20 Jan 2012 12:10:00 GMT

Terminen talvi on alkanut koko maassa

20.1.2012 14:10

Terminen talvi alkoi etelärannikollakin viimein tammikuun 6.-7. päivä. Pitkän ajan keskiarvoon verrattuna terminen talvi alkoi tavanomaista myöhemmin.

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitoksen seurannan mukaan terminen talvi on alkanut koko maassa. Tarvittavan seurantajakson jälkeen voidaan todeta, että terminen talvi alkoi etelärannikollakin viimein tammikuun 6.-7. päivä. Pitkän ajan keskiarvoon verrattuna terminen talvi alkoi eri puolilla Suomea kahdesta viikosta noin kahteen kuukauteen tavanomaista myöhemmin.

Terminen talvi alkaa kun vuorokauden keskilämpötila jää pysyvämmin nollan alapuolelle. Tilapäiset suojasäät eivät kuitenkaan katkaise termistä talvea sen jo alettua. Niinpä vastaavasti terminen kevät alkaa vasta kun lämpötila kohoaa jälleen pysyvämmin nollan yläpuolelle, tyypillisesti maaliskuun lopun ja huhtikuun aikana.

Talvella 2007/2008 termisen talven määrittäminen etelärannikolla oli erityisen haastavaa. Helsingin Kaisaniemessä terminen talvi alkoi vasta maaliskuun lopulla ja kesti vaivaiset yhdeksän vuorokautta.

Lisätietoja:

Talven tilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/talvitilanne
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600
(3,98 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)

Satelliitit apuna ympäristön tilan ja turvallisuuden seurannassa

Eija Vallinheimo — Tue, 17 Jan 2012 07:07:00 GMT

Satelliitit apuna ympäristön tilan ja turvallisuuden seurannassa

17.1.2012 9:07

Kaukokartoitussatelliitit havainnoivat Maan pintaa, meriä ja ilmakehää lähes reaaliajassa. Osa satelliiteista on sääennusteita tarkentavia sääsatelliitteja, osa eri alojen tutkimussatelliitteja.

Kuva: GlobSnow-hanke

Satelliittien avulla voidaan tehostaa ympäristön alueellista ja ajallista seurantaa ja varautua näin myös luonnononnettomuuksiin ja sään ja ilmaston aiheuttamiin vaaratilanteisiin entistä tehokkaammin.

Sääsatelliitit tarkentavat sääennusteita

Ilmatieteen laitos on käyttänyt satelliittitietoja jo 40 vuotta, useiden satelliittisukupolvien ajan. Alusta lähtien sääsatelliiteissa on ollut kuvaavia instrumentteja, joiden pilvikuvista meteorologi analysoi matalapaineita ja niiden liikkeitä sekä tunnistaa sumuja tai ukkospilviä. Yhä edelleen käytetään tätä havaintotietoon perustuvaa tulkintaa ja siihen perustuvaa lähihetkiennustamista. Nykyisin kuitenkin mittalaitteet ovat kehittyneet tarkemmiksi, ja kuvia saadaan usein jopa viiden minuutin välein ja ne havaitsevat monilla aallonpituuskanavilla. Näin pystytään korostamaan erilaisia sääilmiöitä.

Viime aikoina on keskitytty uusiin instrumentteihin, jotka suunnitellaan käytettäväksi numeerisissa säänennustusmalleissa. Informaatio menee bitteinä laskentamalliin. Satelliitti-informaatio on nykyisin kiistatta yksi tärkeimmistä mallien syöttötiedoista. Tuoreimpia tällä alalla on eurooppalainen IASI (Michelson Interferometri, infrapuna luotain lämpötilan, vesihöyryn ja otsonin monitorointiin)

Satelliittien avulla tietoa ilmakehän tilasta

Sääilmiöiden ja maanpinnan havainnoinnin lisäksi satelliiteilla voidaan havaita ilmakehän koostumusta. Satelliittien avulla saadaan tietoa siitä, minkälaisia kaasuja ja pienhiukkasia ilmakehä sisältää, kuinka paljon niitä on ja jopa sen, millä korkeudella ne sijaitsevat. Mittausmenetelmät ja mittaustarkkuudet ovat parantuneet viime aikoina selvästi ja satelliittihavaintojen merkitys tutkimuksessa ja sovellutuksissa kasvaa koko ajan. Tärkeimpiä sovelluskohteita ovat ilmastonmuutokseen vaikuttavien kaasujen ja hiukkasten havainnointi, ilmanlaadun havainnointi ja otsonikerroksen seuraaminen. Esimerkiksi vuonna 2011 satelliittimittauksilla oli suuri rooli, kun Islannin Grimsvötn-tulivuoren tuhkapilven leviämistä seurattiin ja sen liikkeitä ennustettiin. Satelliitit näyttelivät myös pääosaa viime keväänä, jolloin havaittiin poikkeuksellisen suuri arktinen otsonikato.

Lumipeitteen laajuuden ja määrän kehitys pohjoisella pallonpuoliskolla

Lumipeitteen laajuus ja lumen määrä riippuvat kulloinkin vallitsevista lämpötila- ja sadeolosuhteista. Lumipeitteen mittaaminen globaalissa mittakaavassa onnistuu luotettavasti vain satelliittikaukokartoitusmenetelmien avulla. Niillä voidaan kerätä päivittäistä tietoa maapallon laajuisesti.

Ilmatieteen laitoksen työn tuloksena on aikaansaatu ensimmäinen luotettava kolmenkymmenen vuoden mittainen aikasarja lumipeitteen massasta ja laajuudesta pohjoisella pallonpuoliskolla. Kehitetty menetelmä ja päivittäinen 30-vuoden aikasarja perustuvat satelliittien mittamaan tietoon, jota on yhdistetty maanpintahavaintoihin. ¬”Mitatun aikasarjan perusteella voidaan todeta, että lumipeitteen laajuus ja lumen määrä ovat laskeneet selkeästi pitkällä aikavälillä, vaikka niiden vuotuinen vaihtelu onkin suurta”, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kari Luojus kertoo.

Sodankylästä tulossa merkittävä arktisten alueiden satelliittiaineistojen tutkimuskeskus

Ilmatieteen laitoksen Lapin ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa toimivaa satelliittidatakeskusta on kehitetty viime vuosien aikana globaalisti keskeiseksi arktisten ja pohjoisten alueiden satelliittiaineistojen tutkimusalueeksi. Tähän liittyy maapalloa havainnoivien polaarisatelliittien kuvien vastaanotto sekä tiedon jalostus reaaliaikaisena toimintana eri käyttäjille. Kansalliseen ja kansainväliseen loppukäyttöön lukeutuu ympäristön tilan seuranta, sääpalvelu, jääpalvelu sekä varoitusjärjestelmät esimerkiksi tulvaennusteisiin.
” Viime vuosina tehdyissä investoinneissa on rakennettu uusi satelliittivastaanottojärjestelmä sekä aineistojen prosessointi- ja arkistointikeskus. Tutkimuskeskuksesta on muodostumassa arktisen ja pohjoisten alueiden johtava satelliittiaineistojen tutkimusalue, mihin liittyy laajat pintahavaintojärjestelmät satelliittimittausten varmentamiseksi”, tutkimusprofessori Jouni Pulliainen toteaa.

Keskuksessa tehdään mm. aerosoli-, otsoni- ja uv-tutkimusta ja mitataan lumipeitteen vaikutusta ilmastoon. Tutkimukset ja kerättävät aineistot liittyvät etenkin satelliittien hyödyntämiseen hiilen ja veden kierron seurannassa; ja sitä kautta tuovat uutta tietoa ilmastonmuutostukimusta varten.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Pirkko Pylkkö, Meteorologinen tutkimus / Sääsatelliitti- ja tutkasovellukset,
puh. 050 340 1328, pirkko.pylkko@fmi.fi
Ryhmäpäällikkö Johanna Tamminen Uudet havaintomenetelmät / Ilmakehän kaukokartoitus, puh. 040 737 8733, johanna.tamminen@fmi.fi
Erikoisutkija Kari Luojus / Arktinen tutkimus, puh. 040 505 8417, kari.luojus@fmi.fi
Tutkimusprofessori Jouni Pulliainen / Arktinen tutkimus, puh. 050 589 5821, jouni.pulliainen@fmi.fi

Maan pinnan kaukokartoitus: http://ilmatieteenlaitos.fi/maan-pinnan-kaukokartoitus
Ilmakehän kaukokaroitus: http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmakehan-kaukokartoitus
Globsnow-hanke: http://www.globsnow.info/
Lapin ilmatieteellinen tutkimuskeskus: http://ilmatieteenlaitos.fi/lapin-ilmatieteellinen-tutkimuskeskus?doAsUserLanguageId=fi_FI

Liukastumisten ja kaatumisten kustannukset vakuutuskorvauksineen yli 600 miljoonaa euroa vuodessa

Eija Vallinheimo — Wed, 11 Jan 2012 11:21:00 GMT

Liukastumisten ja kaatumisten kustannukset vakuutuskorvauksineen yli 600 miljoonaa euroa vuodessa

11.1.2012 13:21

Ilmatieteen laitos varoittaa erittäin liukkaista jalankulkukeleistä. Silloin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jalkineiden valintaan ja käyttää liukuesteitä.

Talviaikaisista liukastumisista ja kaatumisista aiheutuu jopa yli 600 miljoonan euron kustannuksetLukuun sisältyvät työtapaturmavakuutuksesta maksettavien korvausten lisäksi vapaaehtoisesta tapaturmavakuutuksesta, erilaisista vastuuvakuutuksista sekä yhteiskunnallisista menetyksistä aiheutuvat kulut ja korvaukset.

Kokonaisuudesta arviolta puolen miljardin euron menetykset syntyvät vuosittain sairaanhoitokuluista sekä työpanoksen ja hyvinvoinnin menetyksistä. Lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta maksettiin vuonna 2010 korvauksia liukastumis-, kaatumis- ja putoamistapaturmista 135,6 miljoonalla eurolla. Tästä valtaosa on talviaikaisia liukastumisia.

Tuoreet kustannustiedot liukastumisista ja kaatumisista osoittavat, että kaatumiset ovat suomalainen kansantauti.
"Yleensä hyvin pieni osa tapaturmista aiheuttaa suuren osan korvauksista. Valtaosa tapaturmista on lieviä ja kustannusvaikutuksiltaan melko pieniä", kertoi Tapaturmavakuutuslaitosten liiton työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho Pysy pystyssä -kampanjan talvijalankulkuseminaarissa Helsingissä tänään.

Sysi-Ahon mukaan korvaussuorituksia voidaan maksaa vielä hyvinkin pitkän ajan kuluttua tapaturman sattumisesta.

Tarpeettomia kärsimyksiä ja kustannuksia vähennettävä ponnekkaasti

Yksi kaatumistapaturma maksaa keskimäärin 6 000 euroa. Tutkimusten mukaan joka kolmas suomalainen liukastuu talviaikaan ja jopa puolet kaatujista on alle 30-vuotiaita.
Kaatumisten takia hakeutuu ensiapuun jopa 80 000 suomalaista vuosittain. Liukastumiset, kaatumiset ja putoamiset ovat syynä myös noin 30 prosenttiin kaikista ilmoitetuista työtapaturmista.

"Tarvitsemme yhteiskunnassa monipuolisia keinoja liukastumisten ja kaatumisten torjunnassa. Jalankulkusään seuraaminen, kelinmukaiset jalkineet liukuesteineen, tasapainokyvyn ylläpito sekä ulkoalueiden talvikunnossapito ovat parhaat jokamiehen lääkkeet liukastumistapaturmien ehkäisemiseksi", korosti Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi seminaarin avauspuheessaan.

Ilmatieteen laitos varoittaa erittäin liukkaista jalankulkukeleistä. Silloin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jalkineiden valintaan ja käyttää liukuesteitä. Ilmatieteen laitoksen verkkosivujen lisäksi tietoa saa myös YLE:n teksti-tv:n sivulta 408 ja YLEn maakuntaradioista.Tiedotteessa kerrotaan maakunnittain liukkauden syy ja ajankohta.

Helsingissä järjestetyssä Pysy pystyssä -seminaarissa käsiteltiin talvijalankulun turvallisuuden viimeisimpiä tutkimustuloksia, hankkeita liukastumisten ehkäisemiseksi sekä erityisesti kustannuksia tuoreimpien tilastotietojen valossa.

Lisätiedot:

Ylimeteorologi Sari Hartonen, puh. (09) 1929 3444, sari.hartonen@fmi.fi
Jalankulkusää: http://ilmatieteenlaitos.fi/jalankulkusaa
Varoitukset: ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset

http://www.kotitapaturma.fi

Työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, puh 0404 504232
Viestintäpäällikkö Joona Vuorenpää, Pysy pystyssä -kampanjan puheenjohtaja, Finanssialan Keskusliitto, puh 050 5987 063

Pysy pystyssä -kampanja edistää talvijalankulun turvallisuutta. Kampanjan taustalla ovat Kotitapaturmien ehkäisykampanjan toimijat: Finanssialan Keskusliitto, Maanpuolustus-koulutus, Punainen Risti, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Terveyden edistämisen keskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Aivovammaliitto, Ilmatieteen laitos, Invalidiliitto, liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenneturva, Taitavat suutarit ry, Työterveyslaitos, Työturvallisuuskeskus ja UKK-instituutti.