 |
|
|
|
Tutkimus | Yhteiskunta ja ilmakehä | Vapaa-aika ja harrastukset - Virkistyskalastus
Säästä virkistyskalastajalle
Kalat toivovat elinympäristöltään sopivaa veden lämpötilaa, riittävän hapekasta vettä, suojaa vihollisilta ja riittävästi ravintoa. Nämä kalan viihtyvyyden perustekijät vaihtelevat jonkin verran kalalajista toiseen; esimerkiksi kuha pitää lämpimämmästä vedestä kuin lohi.
On vaikeaa löytää yksiselitteistä sääntöä sille milloin on hyvä ja milloin huono kalastussää. Lähes aina voi mennä kalaan, mutta kalastuspaikka, kalastusvälineet ja pyydettävä kalalaji täytyy valita sään mukaan.
Kalojen liikkumisen ja ruokahalun riippuvuutta säästä, veden lämpötilasta ja muista ympäristötekijöistä voidaan osittain selvittää. Kaikesta huolimatta kalastamiseen liittyy aina ennalta arvaamattomia tekijöitä, joiden seurauksena kalasaalis on aina epävarma. Tähän kalastuksen viehätys suurelta osin perustuukin.
Vaikka kalastus on mitä mukaansatempaavin harrastus, varmistaa kalastaja luonnollisesti ennen vesille lähtöä veneilijän sääennusteesta sen, että veneellä on turvallista liikkua kalamatkalla odotettavissa olevissa tuulioloissa.
Tuuli jäähdyttää tai lämmittää pintavettä
Kesällä, lämpimän veden aikaan, maatuuli kuljettaa pinnalla olevan lämmenneen veden rannalta ulapalle, jolloin rannan lähellä kumpuaa syvemmältä viileää vettä pintaan. Tällöin lämpimässä vedessä viihtyvät kalat kaikkoavat rannan läheisyydestä, samoin niitä seuraavat viileämmän veden petokalat. Usein pohjois- ja itätuulia pidetäänkin kesällä Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolla huonoina kalatuulina.
Ulapalta rantaan puhaltava merituuli tuo kesällä puolestaan lämmintä pintavettä lähelle rantaa. Tuuli voi tällöin sekoittaa rantavettä, mikä lisää kalojen viihtyvyyttä. Lämpimät etelän ja lännenpuoleiset tuulet voivat myös saada hyönteiset liikkeelle, minkä seurauksena perhokalastajan mahdollisuudet saaliiseen voivat parantua.
Varhain keväällä ja myöhään syksyllä pintavesi on pohjavettä kylmempää. Tällöin maatuuli kuljettaa kylmää vettä pois rannalta ja tilalle kohoaa lämpimämpää vettä. Tällöin maatuuli on "hyvä" kalatuuli.
Kesällä lyhyen sateen katsotaan parantavan kalan saantimahdollisuuksia. Myös sateen jälkeen kalan syönnin uskotaan olevan hyvä.
Sade vähentää valoisuutta ja rikkoo vedenpinnan, jolloin kalat kokevat olevansa turvassa saalistajilta. Sade myös sekoittaa pintaveteen happea ilmasta.
Ukkosta pidetään huonona kalastussäänä. On hyvä muistaa, että onki ja heittovavoissa on usein hiilikuitua, joka on hyvä sähkönjohdin. Tästä syystä tällaisten vapojen kanssa ei saa mennä kalaan ukonilman uhatessa.
Sumun uskotaan huonontavan kalansyöntiä, mutta esimerkiksi sumuinen aamu järvellä voi olla erinomainen hauenuistelukeli.
Lumisateen katsotaan usein parantavan pilkkisaaliita. Etenkin mateiden uskotaan liikkuvan paremmin pyryllä kuin selkeällä pakkassäällä.
Sitä miten lumisade vaikuttaa paksun lumi- ja jääpeitteen läpi on vaikea selittää. Ehkä vaikutukset liittyvät yleiseen säätilan muutokseen. Pitkään samanlaisena jatkuneen sään uskotaan vähentävän kalojen liikkumista ja ruokahalua. Sään muuttuessa lähtevät kalat jälleen liikkeelle.
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|
|
|
| 
Syyskuinen uistelijan haukisaalis |
|
|
|