Tutkimusta kolmella toimialalla

Meteorologian ja meritieteen tutkimusohjelmassa tehdään meteorologista, ilmakehätieteellistä ja fysikaalista meritieteellistä perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuskohteina ovat muun muassa eri aikaskaalojen ennustemallit, tutkimusaloihin liittyvät tieteelliset sovellukset ja kaukokartoitushavainnot sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen.
 
Ilmastontutkimusohjelmassa tehdään ilmastojärjestelmän eri osiin liittyvää perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuksen kohteina on erityisesti mennyt, nykyinen ja tuleva ilmasto sekä ilmakehän koostumus ja sen vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun. Osa ohjelman työntekijöistä työskentelee Kuopion toimipisteessä.
 
Avaruus- ja kaukokartoituskeskus vastaa polaarialueiden ja lähiavaruuden tutkimuksesta ja toimintaan liittyvästä teknologian kehittämisestä. Tutkimuksen kohteina ovat erityisesti arktinen tutkimus sekä kaukokartoitus, uudet havaintomenetelmät ja avaruus. Avaruus- ja kaukokartoituskeskukseen kuuluvat Arktinen avaruuskeskus ja Sodankylän toimipiste.

Tiedeuutiset

Vuosittain julkaisemme noin 300 kansainvälisesti ennakkotarkastettua julkaisua.

Tiedeuutisissa kertomme Ilmatieteen laitoksen tutkimuksista ja niiden tärkeimmistä tuloksista kansantajuisesti.

« Takaisin

Kenttämatka Jäämerelle tuotti uutta tietoa merijään liikkeestä

Kenttämatka Jäämerelle tuotti uutta tietoa merijään liikkeestä

Tammikuussa 2015 käynnistyi norjalaisen tutkimusalus R/V Lancen lähes puolen vuoden mittainen tutkimusmatka Jäämerelle. Matkalle osallistui myös Ilmatieteen laitoksen tutkijoita, joiden päätutkimusaiheena oli merijään dynamiikka. Nyt matkalla kerättyyn aineistoon pohjautuvia tuloksia on julkaistu kahdessa tieteellisessä artikkelissa.

Norjan Polaari-instituutin tutkimuslaiva R/V Lance ajelehti merijäähän ankkuroituneena Huippuvuorten pohjoispuolella tammikuusta kesäkuuhun. Matkan aikana jääkentän liikettä seurattiin eri menetelmin, kuten laivatutkan, jäälle asennettujen ajelehtivien poijujen ja satelliittikuvien avulla.

Laivatutkan avulla voitiin tutkia hyvin tarkasti jääkentän liikettä laivan läheisyydessä. Laivatutkan tuottamia kuvia tallennettiin minuutin välein, ja tästä kuvasarjasta jään liike pystyttiin määrittämään huomattavasti pienemmällä aika-askeleella kuin muiden menetelmien avulla. Laivatutka kattaa kuitenkin vain alle kymmenen kilometrin päähän ulottuvan alueen laivan ympäristöä. Muita menetelmiä tarvittiinkin laajemman mittakaavan jäänliikkeen määrittämiseksi. Matkan aikana asennettiin kaikkiaan noin 30 poijua Lancen ympäristöön, kauimmaiset jopa lähes 100 kilometrin päähän laivasta. Nämä jään mukana ajelehtivat poijut lähettivät sijaintitietonsa tunnin välein.


Laajalti aineistoa merijääkentän liikkeestä ja deformoitumisesta

Tuulen ja merivirtojen aiheuttama jääkentän liike on hyvin oleellista merijään kokonaismäärän kannalta. Koko jääkenttä ei liiku yhtenäisesti, vaan jään nopeus ja suunta on erilainen eri osissa jääkenttää, mistä johtuen jääkenttä rikkoutuu, siihen avautuu railoja sekä muodostuu jäävalleja. Näitä liikkeestä johtuvia tapahtumia kutsutaan jääkentän deformaatioksi ja niillä on suuri vaikutus jäämassaan. Kylmissä oloissa railoissa muodostuu nopeasti uutta jäätä, sillä jään kasvunopeus on sitä suurempi, mitä ohuempaa jää on. Kaikkein paksuin ja laivaliikenteelle haastavin jäätyyppi on puolestaan puristavassa tilanteessa muodostuvat jäävallit.

Kenttäkampanja kesti kylmästä, pimeästä talvesta aina kesän sulamiskauteen saakka. Matkan aikana koettiin useita myrskyjä, osa poikkeuksellisen voimakkaita etenkin talvikuukausille. Lance ajelehti jääkentän mukana välillä syvällä jääkentässä, välillä puolestaan aivan avoimen meren tuntumassa. Kaiken kaikkiaan aineistoa kerättiin hyvin laajasti erilaisista olosuhteista, minkä ansiosta useiden eri tekijöiden vaikutusta merijääkentän liikkeeseen ja deformoitumiseen voitiin tutkia.

Jääkentässä tapahtuvien deformaatioiden havaittiin olevan voimakkaimpia lähellä jääkentän reunaa avoveden läheisyydessä ja riippumatta tuulen nopeudesta. Syvemmällä jääkentässä voimakasta avautumista, hiertymistä ja valliintumista tapahtui ainoastaan kovatuulisten jaksojen aikana. Jääkenttään syntyvät railot ja halkeamat jäätyvät umpeen sitä nopeammin, mitä kylmempää on ja kylmien jaksojen aikana deformaatiot olivatkin keskimäärin heikompia kuin lämpiminä jaksoina. Saadut tulokset korostavat myös jääkentän aiempien vaurioiden merkitystä jään käyttäytymisessä, sillä jopa kylmimmän talvikauden aikana deformaatiotapahtumat saivat aina alkunsa jo aiemmin vaurioituneista alueista.

Lisätietoja:


Annu Oikkonen, annu.oikkonen@fmi.fi

Jari Haapala, jari.haapala@fmi.fi

Oikkonen, A., J. Haapala, M. Lensu, J. Karvonen and P. Itkin (2017). Small scale sea ice deformation during N-ICE2015: From compact pack ice to marginal ice zone, Journal of Geophysical Research – Oceans, doi: 10.1002/2016JC012387.

Itkin, P., G. Spreen, B. Cheng, M.Doble, F. Girard-Ardhuin, J. Haapala, S. Hudson, N. Hughes, L. Kaleschke, M. Nicolaus and J. Wilkinson (2017), Thin ice and storms: Sea ice deformation from buoy arrays deployed during N-ICE2015, Journal of Geophysical Research – Oceans, doi:10.1002/2016JC012403.


Lisää tiedeuutisia arkistossamme

Yhteyshenkilöt

Tieteellinen johtaja Ari Laaksonen
puh. 029539 5530

Meteorologia ja meritiede:
Toimialajohtaja Sami Niemelä
puh. 029 539 4172

Ilmastontutkimus:
Toimialajohtaja Hannele Korhonen
puh. 029 539 2135

Avaruus- ja kaukokartoitus:
Toimialajohtaja Jouni Pulliainen
puh. 029 539 4701

Tiedeuutiset:
viestintäasiantuntija Eija Vallinheimo
puh. 029 539 2231