Tutkimusta kolmella toimialalla

Meteorologian ja meritieteen tutkimusohjelmassa tehdään meteorologista, ilmakehätieteellistä ja fysikaalista meritieteellistä perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuskohteina ovat muun muassa eri aikaskaalojen ennustemallit, tutkimusaloihin liittyvät tieteelliset sovellukset ja kaukokartoitushavainnot sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen.
 
Ilmastontutkimusohjelmassa tehdään ilmastojärjestelmän eri osiin liittyvää perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuksen kohteina on erityisesti mennyt, nykyinen ja tuleva ilmasto sekä ilmakehän koostumus ja sen vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun. Osa ohjelman työntekijöistä työskentelee Kuopion toimipisteessä.
 
Avaruus- ja kaukokartoituskeskus vastaa polaarialueiden ja lähiavaruuden tutkimuksesta ja toimintaan liittyvästä teknologian kehittämisestä. Tutkimuksen kohteina ovat erityisesti arktinen tutkimus sekä kaukokartoitus, uudet havaintomenetelmät ja avaruus. Avaruus- ja kaukokartoituskeskukseen kuuluvat Arktinen avaruuskeskus ja Sodankylän toimipiste.

Tiedeuutiset

Vuosittain julkaisemme noin 300 kansainvälisesti ennakkotarkastettua julkaisua.

Tiedeuutisissa kertomme Ilmatieteen laitoksen tutkimuksista ja niiden tärkeimmistä tuloksista kansantajuisesti.

« Takaisin

Suon kehityshistoriasta voidaan päätellä ilmastonmuutoksen vaikutuksia

Suon kehityshistoriasta voidaan päätellä ilmastonmuutoksen vaikutuksia

Eteläsuomalaisen suon kehitystä ja ilmastovaikutuksia tutkittiin sen synnystä alkaen ja havaittiin, että metaanipäästöjen ja metsäpalojen vapauttaman hiilidioksidin vuoksi suo lämmitti ilmastoa 7000 vuoden ajan. Vasta suotyypin muuttuminen sarasuosta kohosuoksi muutti ilmastovaikutuksen viilentäväksi.

Suokasvillisuus sitoo ilmakehän hiilidioksidia muodostaen turvetta. Pohjoiset suot ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä hiilivarastoja, jotka ovat kertyneet viimeisimmän jääkauden jälkeen yli 10000 vuoden aikana. Hiilidioksidi on pitkäikäinen kasvihuonekaasu, joten ilmakehän hiilidioksidin sitoutuminen turpeeseen pienentää sen ilmastoa lämmittävää vaikutusta. Toisaalta soista vapautuu metaania, joka lämmittää ilmakehää tehokkaasti.

Ilmatieteen laitos selvitti yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa, kuinka eräs eteläsuomalainen suo on kehityshistoriansa aikana vaikuttanut ilmastoon. Kyseinen suo – Lopen Kalevansuo – on kuivattu metsätalouskäyttöön ja sen nykyiset kasvihuonekaasutaseet on mitattu aikaisemmin. Uudessa tutkimuksessa selvitettiin turvekairauksien ja radiohiiliajoitusten avulla suon historiaa: kasvillisuuden vaihtelua, turpeen kertymisnopeutta ja suon alueellista laajenemista. Näistä voitiin epäsuorasti päätellä suon kasvihuonekaasutaseen kehitys eli hiilidioksidin sitoutumisnopeus ja suon metaanipäästöt aina jääkauden lopusta näihin päiviin asti. Ilmatieteen laitoksen tutkijat arvioivat näiden kaasutaseiden aiheuttaman säteilypakotteen, joka ilmaisee koko ilmakehään kohdistuvan lämmitys- tai viilennysvaikutuksen.

Soiden kehityshistorian tutkimus on osoittautunut tärkeäksi tietolähteeksi myös nykyisen ilmastonmuutoksen luontovaikutuksia arvioitaessa. Menneisyyden ilmasto on muovannut kasvillisuuden kehitystä, josta on tallentunut jälkiä tuhansia vuosia vanhoihin turvekerrostumiin. Yleistäen voidaan sanoa, että viileät ajanjaksot ovat suosineet pohjoisen pallonpuoliskon soiden laajuuskasvua, kun taas lämpimämmät ajanjaksot näkyvät suokerrostumissa esimerkiksi maastopalojen yleistymisenä ja kasvillisuuden muutoksina. 

Kalevansuo aiheutti lämmittävän ilmastopakotteen 7000 vuoden ajan, kun turvetta alkoi kertyä n. 10500 vuotta sitten. Vaikka suon pinta-ala kasvoi melko tasaisesti, hiilen kertymänopeudet olivat pienempiä kuin muualla on havaittu. Tämän pääteltiin johtuvan toistuvista maastopaloista, joiden aikana suon pintakerros paloi ja kertynyt hiili vapautui takaisin ilmakehään. Palot jättävät turvekerrokseen selvän merkin hiilikerroksen ja mustuneiden kasvijäännösten muodossa. Näiden jäämien syntyajat saadaan selville radiohiiliajoituksin. 

Kalevansuon ilmakehää viilentävä vaikutus alkoi samaan aikaan kuin muutos märästä sarasuosta kuivemmaksi koho- eli keidassuoksi. Näiden suotyyppien selvin ero on ravinteiden alkuperä: sarasuon kasvit saavat ravinteita ympäröiviltä kivennäismailta valumaveden mukana, kun taas kohosuolla ravinteet ovat sadeveden varassa. Tämä ero heijastuu voimakkaasti kasvillisuuden koostumuksessa, mikä oli selvästi nähtävissä myös Kalevansuon kairanäytteissä, joista pisimmät kattoivat n. 3 m paksun turvekerroksen. Näiden lisäksi alueelta otettiin useita pohjakerrosnäytteitä iänmääritystä ja suon laajentumisnopeuden selvitystä varten. Kohosuovaiheeseen siirtymisen jälkeen Kalevansuon hiilensidonta kiihtyi, mikä vahvisti suon viilennysvaikutusta.

Lisätietoja:

Tutkija Annalea Lohila,  puh. 050 366 3242, annalea.lohila@fmi.fi

Mathijssen P. J. H., Kähkölä N., Tuovinen J.-P., Lohila A., Minkkinen K., Laurila T. and Väliranta M., 2017. Lateral expansion and carbon exchange of a boreal peatland in Finland resulting in 7000 years of positive radiative forcing. Journal of Geophysical Research – Biogeosciences, DOI: 10.1002/2016JG003749

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/2016JG003749/abstract

 


Lisää tiedeuutisia arkistossamme

Yhteyshenkilöt

Tieteellinen johtaja Ari Laaksonen
puh. 029539 5530

Meteorologia ja meritiede:
Toimialajohtaja Sami Niemelä
puh. 029 539 4172

Ilmastontutkimus:
Toimialajohtaja Hannele Korhonen
puh. 029 539 2135

Avaruus- ja kaukokartoitus:
Toimialajohtaja Jouni Pulliainen
puh. 029 539 4701

Tiedeuutiset:
viestintäasiantuntija Eija Vallinheimo
puh. 029 539 2231