Aaltomittaukset

Aallokkoa voidaan mitata usealla erityyppisellä mittalaitteella, kuten esimerkiksi poijuilla, tutkilla, satelliiteilla, akustisilla mittareilla tai painemittareilla.

Aaltopoiju, kuva Heidi Pettersson

Pysyviin mittausasemiin on sijoitettu ankkuroitu, halkaisijaltaan 0,9 m tai 0,7 m aaltopoiju siten, että niiden liike seuraa vapaasti aaltojen liikettä. Aaltopoiju (Directional Waverider ® ) mittaa aallokkoa kolmen kiihtyvyysanturin ja kompassin avulla. Yksi antureista mittaa poijun kiihtyvyyttä pystysuorassa suunnassa ja kaksi muuta vaakatasossa. Näin saadaan aallokon korkeus, periodi ja aallokon suunta mitattua. Lisäksi poiju mittaa myös pintaveden lämpötilaa. Poijun tiedot lähetetään mantereelle joko HF-radiolinkin tai Argos-satelliittijärjestelmän kautta.

Lisäksi Ilmatieteen laitoksella on GPS-tekniikkaan perustuvia pienikokoisia DWR-G4 aaltopoijuja. Poijuja voidaan käyttää tilapäisissä mittauksissa vapaasti kelluvina tai lyhytaikaisesti ankkuroituna.
Tutkimusalus Arandalta aaltomittauksia tehdään kapasitiivisilla lankamittareilla, aaltotutkalla ja ilmakuvauksella.

Merkitsevä aallonkorkeus Hs

Aallonkorkeudella tarkoitetaan aallon pohjan ja huipun välistä korkeuseroa.

Epäsäännöllistä aallokon korkeutta kuvataan merkitsevällä aallonkorkeudella, joka vastaa likipitäen silmin havaittavaa aallonkorkeutta tai syvässä vedessä aaltojen korkeimman kolmanneksen keskiarvoa. Aaltomittauksista merkitsevä aallonkorkeus saadaan kertomalla aallokon energiaspektristä lasketun varianssin neliöjuuri neljällä.

Vaikka määritelmät kuulostavat hankalilta, vastaa merkitsevä aallonkorkeus hyvin merenkulkijoiden kokemaa aallokon korkeutta. Kannattaa kuitenkin muistaa että korkein yksittäinen aalto on liki kaksinkertainen merkitsevään aallonkorkeuteen nähden. Arvio korkeimmasta yksittäisestä aallosta ei perustu suoraan mittaukseen yksittäisestä aallosta, vaan se lasketaan merkitsevästä aallonkorkeudesta.