Säätutkalla mitataan myös lumisateen määrää

Tutkalla mitatun satavan lumen määrän vertailu ilmakehämalleihin ja sademittarihavaintoihin paljasti suuria eroja eri aineistojen välillä. "Lumisadetta on vaikeampi mitata kuin vesisadetta, koska lumihiutaleet ovat keveitä, kulkevat pitkiä matkoja tuulen mukana ja niiden muoto vaihtelee neulasista levyihin, tähtiin ja palleroihin", tutkija Elena Saltikoff kertoo. Ilmatieteen laitos ja SYKE ovat kehittäneet tämän vuoksi menetelmän, jolla korjataan sademittarilla mitattua lumisateen määrää sen mukaan, paljonko tuuli kuljettaa lumihiutaleita sademittarin suuaukon ohi. Siinä käytetään hyväksi tietoja lämpötilasta, tuulen nopeudesta ja sademittarin ympäristön tuuliolosuhteista. Erilaisilla korjausmenetelmillä erot saatiin pienenemään merkittävästi.

Tietoa lumisateen määrästä tarvitaan kevättulvien ja lumivyöryjen ennakointiin ja moniin sääennusteisiin etenkin talvikunnossapitoa varten. Lumisateen määrää voidaan arvioida myös käyttämällä säätutkilla mitattua mikroaaltojen sirontaa. Watteina mitatun sirontatehon muuntamiseksi millimetreinä ilmaistavaksi sademääräksi on vuosien varrella kehitetty useita eri menetelmiä. "Tutkan käyttäminen kiinnostaa, koska sillä saadaan mittauksia laajoilta alueilta noin kilometrin välein, ja voidaan näin tutkia pieniäkin paikallisia eroja", Saltikoff tähdentää.

Tutkamittausten laadun arviointi on aiemmin ollut hankalaa, koska ei ole ollut luotettavaa tieto siitä, mikä olisi ollut "oikea vastaus". Nyt Ilmatieteen laitos on verrannut suomalaista menetelmää useisiin ulkomaalaisiin, käyttäen vertailuaineistoina sekä korjattuja ja korjaamattomia sademittarihavaintoja että ilmakehämalleja, joista saatiin käsitys sateen alueellisesta vaihtelusta. Suomessa kehitetyt menetelmät tuovat eri laitteiden mittaukset keskimäärin lähemmäs toisiaan kuin ennen, mutta tapauskohtaisia eroja jää edelleen.

Lisätietoja:Tutkija Elena Saltikoff, elena.saltikoff@fmi.fi