Tiedote - Ilman otsonipitoisuudet ylittävät pitkän ajan tavoitteet Suomessa
Ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelua koskevat tavoitearvot vuodelle 2010 sen sijaan alittuvat kaikkialla Suomessa. Otsonin varoituskynnyksen ei ole havaittu Suomessa ylittyneen koskaan ja tiedotuskynnyksen ylityksiäkin on havaittu ainoastaan kahdesti vuonna 1996. Otsonipitoisuudet ovat suurimmillaan Suomen etelärannikolla pienentyen selvästi pohjoiseen mentäessä. Etelä-Suomeen otsonia kaukokulkeutuu Euroopan teollistuneilta alueilta ja myös kotimaisten päästöjen vaikutus on merkittävintä eteläisimmässä Suomessa.
Otsonia ei vapaudu ulkoilmaan suoraan päästönä, vaan sitä muodostuu ilmakehässä auringon valon vaikutuksesta otsonia muodostavista yhdisteistä, joista tärkeimpiä ovat haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja typen oksidit. Otsonia muodostavien yhdisteiden päästöt ovat vähentyneet selvästi 1990-luvulla. Liikenne aiheuttaa yli puolet Suomen typenoksidipäästöistä ja lähes puolet haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöistä. Liikenne ja muut paikalliset päästölähteet myös kuluttavat otsonia, jolloin otsonipitoisuudet pienenevät päästölähteiden lähistöllä esim. kaupunkialueilla.
Ilmatieteen laitos teki alustavan arvioinnin otsonipitoisuuksien tasoista Suomessa ympäristöministeriön toimeksiannosta. Otsonipitoisuuksia verrataan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin alailmakehän otsonista sisältämiin ihmisten terveyden ja kasvillisuuden suojelemiseksi annettuihin pitkän ajan tavoitteisiin ja tavoitearvoihin vuodelle 2010. Pitkän ajan tavoitteet ovat huomattavasti tiukemmat kuin vuoden 2010 tavoitearvot. Niille ei ole tässä vaiheessa asetettu määräaikaa, mihin mennessä tavoitteet olisi saavutettava. Pitkän ajan tavoitteita käytetään muun muassa ilmanlaadun seurantavaatimusten määrittämisessä. EU:n direktiivi on pantu täytäntöön Suomessa valtioneuvoston 4.9.2003 hyväksymällä asetuksella.
Korkeat otsonipitoisuudet aiheuttavat terveyshaittoja erityisesti hengityselinsairaille ja allergikoille. Tyypillisiä otsonioireita ovat silmien, nenän ja limakalvojen ärsytys. Korkeilla otsonipitoisuuksilla on myös haitallisia kasvillisuusvaikutuksia. Otsoni aiheuttaa lehti- ja neulasvaurioita ja voi mm. heikentää metsien kasvua ja aiheuttaa satotappioita.
Otsonin AOT40-pitoisuudet (touko-heinäkuu) vuonna 1999 tausta-asemien mittausten perusteella.
.
Lisätietoja:
Ilmatieteen laitos, tutkimusryhmän päällikkö Harri Pietarila, puh. (09) 1929 5432, 050 337 8224, harri.pietarila@fmi.fiYmpäristöministeriö, hallitussihteeri Oili Rahnasto, puh. (09) 160 39492 (asetus alailmakehän otsonista)