Suomen ilmanlaatumittausten laatutaso on parantunut

Ilmanlaadun mittaustoiminta on Suomessa toteutettu hajautetusti eli noin 30 eri mittausverkkoa vastaavat ilmanlaadun mittauksista 60 kunnan alueella yhteensä noin sadan mittausaseman voimin. Mittausverkkojen toiminnan laajuus ja resurssit vaihtelevat paljon: yhden mittausaseman mittausverkoista yli 10 aseman mittausverkkoihin, jotka ulottuvat useiden kuntien alueille. Mittausverkkojen erilaisista lähtökohdista huolimatta ilmanlaadun mittaustoiminta on Suomessa hoidettu pääsääntöisesti hyvin ja laatu on parantunut viimeisten 15 vuoden aikana. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen ilmanlaatumittausten laatutaso on melko hyvä ja pääosin mittaukset täyttävät vähimmäislaatuvaatimukset, mutta käytännöt vaihtelevat mittausverkoittain.

Yhteenveto Suomen ilmanlaadun mittaustoiminnan laadusta ja vaatimustenmukaisuudesta perustuu aikaisemmin tehtyihin ilmanlaadun mittausten vertailumittaustutkimuksiin. Ilmanlaadun kansallisena vertailulaboratoriona toimiva Ilmatieteen laitos on tehnyt vuosina 2003, 2006 ja 2011 maanlaajuisia vertailumittauksia ja kenttäauditointeja. Yhteenvedossa auditointien tulokset on koottu yhteen. Lisäksi selvityksessä huomioitiin viime vuosina tapahtunut edistys mm. laatujärjestelmien ja laadunvarmennustoimien kehityksessä.

Valtaosa kustannuksista muodostuu henkilöstökuluista

Ilmanlaadun seurannan kustannuksia arvioitiin ilmanlaadun mittaajille lähetetyn kyselyn perusteella. Kyselyllä tiedusteltiin vuosittaisten kustannusten lisäksi mm. kokemuksia ilmanlaadun seurannan tärkeydestä ja kalleudesta sekä näkemyksiä säästömahdollisuuksista. Tulosten mukaan yhden mittausaseman vuosittaiset kustannukset olivat keskimäärin 21 000 euroa.

"Valtaosa kustannuksista muodostuu henkilökuluista. Mittaustoiminnan ylläpitoon käytettiin keskimäärin 20 prosenttia määrärahoista ja investointeihin 15 prosenttia", Ilmatieteen laitoksen tutkija Birgitta Komppula tiivistää.

Useimmissa mittausverkoissa ilmanlaadun seuranta hoidetaan yhteistarkkailuna: kunnan osuus rahoituksesta on keskimäärin 46 % ja teollisuuden sekä energiantuotannon osuus on 54 %. Merkittävimpänä keinona kustannustehokkuuden parantamiseksi nähtiin alueellinen yhteistyö. Mittausverkkojen yhdistäminen voisi kustannussäästöjen lisäksi myös parantaa laatua mittauskäytäntöjen yhtenäistyessä.

Selvityksen rahoittivat ympäristöministeriö ja Ilmatieteen laitos. Työ on jatkoa vuonna 2014 valmistuneelle Ilmanlaadun seurantatarpeen arviointi -raportille, jossa kartoitettiin Suomen nykyinen ilmanlaatutilanne, tarkasteltiin ilmanlaadun mittausverkoston laajuutta ja alueellista jakautumista sekä arvioitiin ilmanlaadun seurantatarvetta eri ilmanlaadun seuranta-alueilla.

Lisätietoja:

Ilmanlaadun seurantojen laatu ja kustannukset ja  Ilmanlaadun seurantatarpeen arviointi -raportit löytyvät Ilmanlaatuportaalista:http://www.ilmanlaatu.fi/ilmansaasteet/julkaisu/julkaisu.php

Tutkija Birgitta Komppula, etunimi.sukunimi@fmi.fi, puh. 050 919 5459

Erikoistutkija, Jari Waldén, etunimi.sukunimi@fmi.fi, puh. 050 591 4615