Tiedote - Aurinkomyrskyn aiheuttama otsonituho havaittu satelliittimittauksista

Aurinkomyrskyjen ja talviaikaisen pitkään kestävän otsonin vähentymisen yhteys pystyttiin todistamaan, kun otsonia tuhoavan typpidioksidin havaittiin lisääntyneen satoja prosentteja loka-marraskuussa 2003 tapahtuneen voimakkaan auringon hiukkasmyrskyjakson seurauksena. - Samanaikaisesti otsonikerroksen yläpuolella havaittiin useita viikkoja kestänyt otsonin määrän väheneminen kymmenillä prosenteilla, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Annika Seppälä.

SOHO-satelliitin ottama kuva Auringon roihupurkauksesta. Kirkkaan valkoisena näkyvä roihupurkaus aloitti suuren hiukkasmyrskyjakson 28.10.2003. Kuva: ESA/NASA.

Toisin kuin otsonikerroksessa esiintyvä otsoniaukko, hiukkasmyrskyjen aiheuttama otsonikato liittyy satunnaisesti Auringossa tapahtuviin voimakkaisiin purkauksiin, ei ihmisen ilmakehään päästämiin haitallisiin kaasuihin. Aurinkomyrskyjen yhteydessä tapahtuva otsonin väheneminen keskittyy otsonikerroksen yläpuoliseen ilmakehään, koska suurin osa myrskyjen yhteydessä auringosta tulevista hiukkasista ei pääse otsonikerrokseen saakka.

Auringossa tapahtuvien suurten purkausten seurauksena Maan ilmakehään pääsevien korkeaenergisten hiukkasten määrä saattaa kasvaa huomattavasti normaalista, mistä seurauksena on hiukkasmyrsky. Ilmakehään pääsevät varatut hiukkaset vaikuttavat ilmakehän kemiaan erityisesti napa-alueilla, jossa Maan magneettikentän suoja on vähäisin. Tämän seurauksena ilmakehän otsonia hävittävien typen ja vedyn oksidien määrä kasvaa. Viimeisin voimakas aurinkomyrsky havaittiin perjantaina 21. tammikuuta 2005. - Myös tämän myrskyn vaikutukset otsonikerroksen yläpuoliseen tilanteeseen kiinnostavat tutkijoita, Annika Seppälä sanoo.

Aiemmat tiedot napa-alueen hiukkasmyrskyä seuraavasta pitkäaikaisesta otsonikadosta ovat perustuneet yksinomaan teoreettisiin mallilaskelmiin. Nyt tämä ilmiö nähtiin GOMOS-mittalaitteella, joka tekee havaintoja 10-100 kilometrin korkeudessa. GOMOS on suomalais-ranskalainen otsonimittalaite Euroopan avaruusjärjestön, ESAn suuressa ympäristösatelliitissa Envisatissa. GOMOSin tähtiokkultaatioon perustuva mittausmenetelmä mahdollistaa mittausten tekemisen ilmakehän yöpuolella, jolloin mittauksia on mahdollista tehdä myös napa-alueiden polaariyön aikana.

Ilmatieteen laitos on ollut merkittävällä osuudella mukana GOMOSin suunnittelussa ja mittaushavaintojen prosessoinnissa tutkimuskäyttöön. GOMOS-instrumentin mittaukset käsitellään Ilmatieteen laitoksen Lapin ilmatieteellisen tutkimuskeskuksen yhteydessä sijaitsevassa FIN-CoPAC-keskuksessa.

GOMOS-instrumentin mittama otsoni 46 kilometrin korkeudella 30.11.2003 eli kuukausi lokakuun aurinkomyrskyn jälkeen. Kartan plus- ja miinusmerkit vastaavat GOMOS-mittauspisteitä. Pohjoisella napa-alueella näkyy sinisellä suuri otsonin minimialue.

Lue lisääEnvisat-satelliitista ja GOMOS-instrumentista ESAn Envisat-sivut englanniksi

Lisätietoja:

Tutkija Annika Seppälä, puh. (09) 1929 4108Tutkija Pekka Verronen, puh. (09) 1929 4642Tutkimuspäällikkö Erkki Kyrölä, puh. 050 339 7041