Tiedote - Lapissa ensimmäisiä merkkejä otsonikadosta

Kuva: Eija Vallinheimo

Ilmatieteen laitoksen Lapin ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa Sodankylässä tehdyissä otsoniluotauksissa on jo havaittu ensimmäisiä huolestuttavia merkkejä otsonikadosta. Arktisen stratosfäärin tila on kuluneen viikon aikana kehittynyt erittäin huolestuttavaan suuntaan. Pohjoinen stratosfääri on ollut tänä talvena erittäin kylmä. Tämän seurauksena ennätysmäisen laajat alueet pohjoisen kalottialueen stratosfääristä ovat olleet helmiäispilvimassan peitossa suuren osan talvea, osa jo marraskuusta lähtien. Viime päivinä on mitattu jopa 10 kilometrin paksuisia pilvikerroksia 15-25 kilometrin korkeudella.

Pilvimassat ovat häirinneet yläilmakehässä vesihöyryn jakaumaa, mikä on erittäin harvinaista arktisessa stratosfäärissä, mutta tavallista ennen otsonikatoa Antarktiksella. Pilvihiukkasissa tapahtuu ihmistoiminnasta peräisin olevista CFC-yhdisteistä aiheutuvia kemiallisia reaktioita. Nämä reaktiot tekevät ilmamassan suotuisaksi otsonikadolle. Itse otsonituho on kuitenkin auringon valon käynnistämä valokemiallinen prosessi. Kaamoksen takia arktinen otsonikerros on toistaiseksi pelastunut laajalta otsonikadolta.

Otsonikadon suuruutta vielä vaikea ennustaa- Yläilmakehän sääennusteet eivät ulotu normaaleja sääennusteita pidemmälle, joten tilanteen kehittymistä helmikuussa ja maaliskuussa on mahdotonta arvioida tässä vaiheessa. Jos yläilmakehä alkaa lämmetä, mittavan otsonikadon uhka poistuu, tutkimusprofessori Esko Kyrö Ilmatieteen laitoksesta toteaa.

Pohjoisen kalottialueen keväinen otsonikato vaihtelee vuosittain stratosfäärin säätilan mukaan. Montrealin päästösopimuksen positiivisista vaikutuksista huolimatta CFC-yhdisteiden pitoisuudet ilmakehässä ovat yhä niin korkeita, että kylmää talvea seuraa aina otsonikato. Edellinen lähes tähän talveen verrattava tilanne oli talvi-kevätkautena 1999-2000, jolloin maaliskuuhun mennessä todettiin otsonista tuhoutuneen jopa 70 prosenttia tietyillä korkeuksilla.

Otsonikerros suojaa maanpintaa liialliselta ultraviolettisäteilyltä, joten ultraviolettisäteilyn määrää maanpinnalla kohoaa otsonikadon aikana. Ilmatieteen laitos seuraa UV-säteilyn määrää viidellä mittausasemalla ympäri Suomea ja tiedottaa tarpeen mukaan poikkeuksellisista tilanteista. Otsoniluotauksia tehdään Ilmatieteen laitoksen Sodankylän ja Jokioisten tutkimusasemilla.

Ilmatieteen laitos osallistuu myös useisiin kansainvälisiin satelliittiohjelmiin, joissa seurataan otsonikerroksen ja UV-säteilyn tilannetta. Otsonikerroksen ja ilmastonmuutoksen yhteyksiä tutkitaan muun muassa viime vuoden maaliskuussa käynnistyneessä EU:n SCOUT-projektissa, jota koordinoi Cambridgen yliopisto ja johon osallistuu 59 eurooppalaista tutkimuslaitosta. Ilmatieteen laitos osallistuu projektin UV-tutkimukseen ja arktisen otsonikerroksen tutkimukseen.

Lisätietoja:

Tutkimusprofessori Esko Kyrö, puh. (016) 619 612 gsm 040 552 7438Ryhmäpäällikkö Rigel Kivi, puh. (016) 619 624