Kasvihuonekaasupitoisuudet jatkavat nousuaan
WMO:n mukaan teollisen ajan alusta, eli vuoden 1750 jälkeen, ilmakehään on päässyt noin 375 miljardia tonnia hiiltä hiilidioksidin muodossa. Suurin osa siitä on peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Noin puolet tästä hiilidioksidista on edelleen ilmakehässä ja loppuosa on sitoutunut valtameriin ja maanpäälliseen biosfääriin.
Tästä luvusta puuttuvat vielä metsien tuhoamisesta aiheutuvat päästöt, jotka ovat noin 180 miljardia tonnia. Yhteensä puhutaan siis yli 500 miljardista tonnista. 1000 miljardia tonnia on pidetty rajana, jolloin ylitetään YK:n määrittelemä raja vaaralliselle kahden asteen ilmaston lämpenemiselle.
”Nämä miljardit ylimääräiset hiilidioksiditonnit säilyvät ilmakehässämme vuosisatojen ajan. Ne lisäävät planeettamme lämpenemistä ja vaikuttavat kaikkeen maanpäälliseen elämään”, WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud sanoi. ”Tulevat päästöt pahentavat tilannetta entisestään.”
”Tähän saakka hiilinielut ovat sitoneet lähes puolet ihmisten ilmakehään päästämästä hiilidioksidista, mutta näin ei välttämättä jatku tulevaisuudessa. Olemme jo saaneet nähdä, että hiilidioksidin sitoutuminen happamoittaa valtameriä. Tästä on mahdollisesti seurauksia vedenalaiselle ravintoketjulle ja koralliriutoille. Kasvihuonekaasujen, maan biosfäärin ja valtamerten välillä on paljon vuorovaikutusta, ja meidän on tehostettava seurantamenetelmiämme ja tieteellistä tietämystämme, jotta ymmärtäisimme näitä ilmiöitä paremmin”, pääsihteeri Jarraud lisäsi tiedotteessa.
Suomessakin kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousua havaittu
WMO:n Global Atmosphere Watch -verkosto (GAW) kattaa yli 50 maata ja tuottaa tarkkoja mittaustuloksia, jotka luovat pohjan sille, kuinka ymmärrämme kasvihuonekaasujen pitoisuuksia sekä niiden lukuisia lähteitä, nieluja ja ilmakehässä tapahtuvia kemiallisia muutoksia.
Ilmatieteen laitos on osallistunut GAW-ohjelmaan vuodesta 1994 lähtien. Ilmatieteen laitoksen ylläpitämä GAW-mittausasema sijaitsee Sammaltunturin laella Ylläs-Pallas-tunturin kansallispuistossa. Vastaavia mittauksia tehdään tällä hetkellä myös Siperian Tiksiin perustetulla asemalla.
Hiilidioksidipitoisuuksien kasvu näkyy myös Ilmatieteen laitoksen Pallaksella tekemissä mittauksissa, jossa nousua on 2,0 ppm (parts per million) vuodessa. ”Kasvu jatkui myös viime vuonna. Mittauksissa erottuu myös selkeästi vuodenaikaisvaihtelu, sillä kasvukaudella metsät toimivat voimakkaana hiilinieluna, mutta syksyllä ja talvella vuorostaan maaperä hiilen lähteenä”, kertoo yksikön päällikkö Ari Laaksonen.
Hiilidioksidi on tärkein pitkäikäisistä kasvihuonekaasuista. Kaasuja kutsutaan tällä nimellä, koska ne estävät lämpösäteilyä karkaamasta maan ilmakehästä ja nostavat sen lämpötilaa. Ihmistoiminnan ilmakehään tuottama hiilidioksidi on pääasiassa peräisin fossiilisten polttoaineiden palamisesta ja maankäytön muutoksista, kuten trooppisten metsien hävittämisestä. Muita pitkäikäisiä kasvihuonekaasuja ovat metaani ja dityppioksidi. Kasvihuonekaasujen lisääntyvät pitoisuudet ilmakehässä kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Pitoisuudet edustavat sitä osuutta kasvihuonekaasuista, joka jää ilmakehään biosfäärin ja valtamerten sidottua osan päästöistä. GAW-asemat raportoivat kasvihuonekaasujen pitoisuuksista ilmakehässä, ei niiden päästöistä.
Tavoitteena sitova ilmastosopimus
Dohassa 26. marraskuuta alkava COP18-ilmastokokous on YK:n alaisen ilmastosopimuksen osapuolikokouksen 18. istunto. Osapuolikokouksia (Conference of the Parties, COP) on järjestetty vuosittain vuodesta 1995 alkaen. Kokouksissa arvioidaan ilmastonmuutoksen vastaisten toimien etenemistä.
YK:n ilmastosopimus UNFCCC (United Nations Framework Convention on Climate Change) luo puitteet kansainväliselle yhteistyölle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mukana on 195 osapuolta eli lähes kaikki maailman valtiot. Dohassa käytävissä neuvotteluissa pyritään saamaan aikaan sitova kansainvälinen sopimus, joka kattaa kaikki maat. Dohassa jatketaan siitä, mihin viime vuoden ilmastokokouksessa Etelä-Afrikan Durbanissa jäätiin. Kokouksessa haetaan edistystä muun muassa pitkän aikavälin ilmastorahoituksen turvaamiseen ja kansainvälisen ilmastosopimuksen jatkoaskeleista sopimiseen. Viime vuonna Durbanissa käytyjen keskustelujen mukaan tällainen sopimus pyritään saamaan aikaan vuoteen 2015 mennessä, jotta se saataisiin voimaan vuonna 2020.
Lisätietoja:
Yksikön päällikkö Ari Laaksonen, puh. 040 513 7900, ari.laaksonen@fmi.fi
WMO:n tiedote kokonaisuudessaan:http://www.wmo.int/pages/mediacentre/press