Tutkimusta kolmella toimialalla

Meteorologian ja meritieteen tutkimusohjelmassa tehdään meteorologista, ilmakehätieteellistä ja fysikaalista meritieteellistä perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuskohteina ovat muun muassa eri aikaskaalojen ennustemallit, tutkimusaloihin liittyvät tieteelliset sovellukset ja kaukokartoitushavainnot sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen.
 
Ilmastontutkimusohjelmassa tehdään ilmastojärjestelmän eri osiin liittyvää perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuksen kohteina on erityisesti mennyt, nykyinen ja tuleva ilmasto sekä ilmakehän koostumus ja sen vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun. Osa ohjelman työntekijöistä työskentelee Kuopion toimipisteessä.
 
Avaruus- ja kaukokartoituskeskus vastaa polaarialueiden ja lähiavaruuden tutkimuksesta ja toimintaan liittyvästä teknologian kehittämisestä. Tutkimuksen kohteina ovat erityisesti arktinen tutkimus sekä kaukokartoitus, uudet havaintomenetelmät ja avaruus. Avaruus- ja kaukokartoituskeskukseen kuuluvat Arktinen avaruuskeskus ja Sodankylän toimipiste.

Tiedeuutiset

Vuosittain julkaisemme noin 350 kansainvälisesti ennakkotarkastettua julkaisua.

Tiedeuutisissa kerromme Ilmatieteen laitoksen tutkimuksista ja niiden tärkeimmistä tuloksista kansantajuisesti.

« Takaisin

Arvio: Ilmakehän otsonikerroksen suojelua koskeva sopimus hillitsee myös ilmastonmuutosta

Arvio: Ilmakehän otsonikerroksen suojelua koskeva sopimus hillitsee myös ilmastonmuutosta

Nature-tiedelehti on julkaissut artikkelin, jonka mukaan Montrealin pöytäkirja jarruttaa ilmastonmuutosta enemmän kuin mikään muu toimenpide. Sopimus on onnistunut myös alkuperäisessä tehtävässään pysäyttää ilmakehän otsonikato.

Nature-tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan Wienin yleissopimus ja Montrealin pöytäkirja ovat pysäyttäneet ilmakehän otsonikadon ja mahdollistaneet otsonikerroksen elpymisen. Sen lisäksi sopimus on onnekkaasti jarruttanut ilmastonmuutosta enemmän kuin mikään muu ihmisten toiminta tähän mennessä. Montrealin pöytäkirjaan vuonna 2016 tehty Kigalin muutos on laajentanut ja vahvistanut ilmakehän otsonikerroksen suojelemiseksi laaditun sopimuksen vaikutusta entisestään.

Tutkimuksen mukaan ilman otsonikerroksen suojelemiseen tähtääviä kansainvälisiä sopimuksia suuressa osassa maapallon asuttuja alueita UV-indeksit nousisivat vuonna 2065 tyypillisesti lukemaan 20. Suomessa korkein mitattu UV-indeksin lukema on 29.6.2011 mitattu lukema 7. Lukemaa 11 suuremmat UV-indeksin arvot merkitsevät jo äärimmäisen voimakasta UV-säteilyä.

Tutkimuksessa esitettyihin skenaarioihin on yhdistetty arvioita siitä, miten paljon sopimukset ovat estäneet ihosyöpiä.

"On arvioitu, että 280 miljoonaa ihosyöpätapausta ja 1,6 miljoonaa ihosyöpäkuolemaa on vältetty pelkästään Yhdysvalloissa vuosina 1890–2100 syntyneiden ja syntyvien keskuudessa", kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Anu Heikkilä.

Yläilmakehän otsoni, UV-säteily ja ilmasto kytkeytyvät toisiinsa

Artikkelissa tutkijat selventävät yläilmakehän otsonin, ilmaston ja ilmastonmuutoksen sekä UV-säteilyn välillä ilmeneviä suoria ja epäsuoria kytköksiä. Samalla he arvioivat otsonikerroksen suojelemiseksi ja otsonia tuhoavien yhdisteiden kontrolloimiseksi laadittujen kansainvälisten sopimusten vaikuttavuutta.

Otsonikerroksen suojelemiseksi tehdyillä toimenpiteillä on vaikutusta myös ilmastonmuutokseen. Yläilmakehän otsonilla, UV-säteilyllä ja ilmastolla on keskinäisiä kytköksiä, joten yhdessä tapahtuva muutos heijastuu kahteen muuhun. 

"Ilman Montrealin pöytäkirjan mukaisia toimenpiteitä keskilämpötila maapallolla olisi noussut arviolta enemmän kuin 2 astetta vuoteen 2070 mennessä otsonia tuhoavien ainesosien lämmittävästä vaikutuksesta", huomauttaa Anu Heikkilä.

Kigalin muutos Montrealin pöytäkirjaan vuodelta 2016 rajoittaa CFC-yhdisteiden korvaajiksi tarkoitettujen HFC-yhdisteiden tuotantoa ja käyttöä. HFC-yhdisteet eivät tuhoa otsonikerrosta, mutta ovat ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja. Näiden yhdisteiden rajoittaminen voi jarruttaa lämpötilan nousua puolella asteella vuosisadan loppuun mennessä.

Artikkelin ovat kirjoittaneet YK:n ympäristöohjelman arviointipaneelin EEAP:n (Environmental Effects Assessment Panel) jäsenet. EEAP on yksi kolmesta Montrealin pöytäkirjaa tukevista YK:n ympäristöohjelman arviointipaneeleista. Paneelissa on 30 vakituista täysjäsentä ja vaihtuva määrä asiantuntijoita. Anu Heikkilä on toiminut paneelissa kauden 2015–2016 WMO:n edustajana ja vuodesta 2016 lähtien täysjäsenenä.

Lisätietoja:

tutkija Anu Heikkilä, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 4151, anu.heikkila@fmi.fi

Barnes, P.W., Williamson, C.E., Lucas, R.M., Robinson, S.A., Madronich, S., Paul, N.D., Bornman, J.F., Bais, A.F., Sulzberger, B., Wilson, S.R., Andrady, A.L., McKenzie, R.L., Neale, P.J., Austin, A.T., Bernhard, G.H., Solomon, K.R., Neale, R.E., Young, P.J., Norval, M., Rhodes, L.E., Hylander, S., Rose, K.C., Longstreth, J., Aucamp, P.J., Ballaré, C.L., Cory, R.M., Flint, S.D., de Gruijl, F.R., Häder, D., Heikkilä, A.M., Jansen, M.A.K., Pandey, K.K., Robson, T.M., Sinclair, C.A., Wängberg, S., Worrest, R.C., Yazar, S., Young, A.R. & Zepp, R.G. 2019, "Ozone depletion, ultraviolet radiation, climate change and prospects for a sustainable future", Nature Sustainability, 24 June 2019, doi: 10.1038/s41893-019-0314-2

https://www.nature.com/articles/s41893-019-0314-2


Lisää tiedeuutisia arkistossamme