Tutkimusta kolmella toimialalla

Meteorologian ja meritieteen tutkimusohjelmassa tehdään meteorologista, ilmakehätieteellistä ja fysikaalista meritieteellistä perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuskohteina ovat muun muassa eri aikaskaalojen ennustemallit, tutkimusaloihin liittyvät tieteelliset sovellukset ja kaukokartoitushavainnot sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen.
 
Ilmastontutkimusohjelmassa tehdään ilmastojärjestelmän eri osiin liittyvää perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuksen kohteina on erityisesti mennyt, nykyinen ja tuleva ilmasto sekä ilmakehän koostumus ja sen vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun. Osa ohjelman työntekijöistä työskentelee Kuopion toimipisteessä.
 
Avaruus- ja kaukokartoituskeskus vastaa polaarialueiden ja lähiavaruuden tutkimuksesta ja toimintaan liittyvästä teknologian kehittämisestä. Tutkimuksen kohteina ovat erityisesti arktinen tutkimus sekä kaukokartoitus, uudet havaintomenetelmät ja avaruus. Avaruus- ja kaukokartoituskeskukseen kuuluvat Arktinen avaruuskeskus ja Sodankylän toimipiste.

Tiedeuutiset

Vuosittain julkaisemme noin 300 kansainvälisesti ennakkotarkastettua julkaisua.

Tiedeuutisissa kerromme Ilmatieteen laitoksen tutkimuksista ja niiden tärkeimmistä tuloksista kansantajuisesti.

« Takaisin

Satelliiteista mitatun merijään paksuus vaihtelee alueittain menetelmästä riippuen

Satelliiteista mitatun merijään paksuus vaihtelee alueittain menetelmästä riippuen

Merijään paksuus on tärkeä indikaattori arktisen alueen muutoksista, mutta paksuuden laskeminen satelliittien tekemillä mittauksilla ei ole yksiselitteistä. Tutkimuksessa selvisi, että eri tahojen tuottamassa datassa on merkittäviä paikallisia eroja merijään paksuudessa.

Tutkijat kokosivat ensimmäistä kertaa merijäätuotteiden yksityiskohdat vertailtavaan muotoon ja kävivät systemaattisesti läpi niiden heikkouksia ja vahvuuksia. Tutkimus osoitti odotetusti, että saman satelliitin mittauksiin perustuvat tuotteet ovat samankaltaisia, mutta niissäkin paljastuu yllättävän suuria eroja, etenkin aivan keskeisimmän Arktiksen ulkopuolella.

CryoSat-2-satelliitiin tuotteet vaikuttavat parhailta 0,5–4 metriä paksulle jäälle, kun taas CryoSat-2- ja  SMOS-satelliittien yhdistelmä toimii näiden lisäksi myös ohuemmalle jäälle, samoin AVHRR-satelliitin tuottama data. Näistä jälkimmäinen vaikuttaa toimivan huonommin paksulle jäälle.

Vertailu paljasti alueita, joilla datasettien tarjoamat paksuudet erosivat merkittävästi toisistaan. Näihin alueisiin lukeutuu muun muassa Koillisväylä, jonka kautta kulkee huomattava määrä rahtialuksia. Näiden lisäksi esimerkiksi turistialuksilla, ilmastomalleissa ja riskien torjunnassa voidaan käyttää satelliittiperäistä merijäädataa. Koska eri käyttökohteilla on erilaiset vaatimukset datalle, on hyvä tarjota käyttäjille tietoa vaihtoehdoista mahdollisimman vertailukelpoisesti.

Ilmatieteen laitoksen ja Yhdysvaltain kansallisen ilmakehä- ja merentutkimusjärjestön (National Oceanic and Atmospheric Association, NOAA) tutkijat vertailivat kuutta eri satelliittimittauksiin perustuvaa Arktisen alueen merijään paksuutta kuvaavaa datasettiä. Neljä pohjautui Euroopan Avaruusjärjestön CryoSat-2-satelliitin mittauksiin, yksi CryoSat-2- ja SMOS-satelliitin yhdistelmään ja yksi NOAAn AVHRR-satelliittiin.

Tutkimuksessa vertailtiin tuotteiden tarjoamia merijään paksuuksia koko CryoSat-2-satelliitin mittausajanjaksolta syksystä 2010 alkaen sekä Arktiksen trendien, että alueellisten erojen osalta. Tuotteita verrattiin myös saatavilla oleviin muihin, alueellisesti rajallisempiin, datasetteihin, kuten Arktikselle asennettujen mittauspoijujen tai NASAn lentämällä tekemiin paksuusmittauksiin.

Lisätietoja:

tutkija Heidi Sallila, Ilmatieteen laitos, +358 5045 25541, heidi.sallila@fmi.fi

Sallila, H., Farrell, S. L., McCurry, J., and Rinne, E.: Assessment of contemporary satellite sea ice thickness products for Arctic sea ice, The Cryosphere, 13, 1187-1213, https://doi.org/10.5194/tc-13-1187-2019, 2019.

https://www.the-cryosphere.net/13/1187/2019/


Lisää tiedeuutisia arkistossamme