Tutkimusta kolmella toimialalla

Meteorologian ja meritieteen tutkimusohjelmassa tehdään meteorologista, ilmakehätieteellistä ja fysikaalista meritieteellistä perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuskohteina ovat muun muassa eri aikaskaalojen ennustemallit, tutkimusaloihin liittyvät tieteelliset sovellukset ja kaukokartoitushavainnot sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen.
 
Ilmastontutkimusohjelmassa tehdään ilmastojärjestelmän eri osiin liittyvää perus- ja soveltavaa tutkimusta. Tutkimuksen kohteina on erityisesti mennyt, nykyinen ja tuleva ilmasto sekä ilmakehän koostumus ja sen vaikutukset ilmastonmuutokseen ja ilmanlaatuun. Osa ohjelman työntekijöistä työskentelee Kuopion toimipisteessä.
 
Avaruus- ja kaukokartoituskeskus vastaa polaarialueiden ja lähiavaruuden tutkimuksesta ja toimintaan liittyvästä teknologian kehittämisestä. Tutkimuksen kohteina ovat erityisesti arktinen tutkimus sekä kaukokartoitus, uudet havaintomenetelmät ja avaruus. Avaruus- ja kaukokartoituskeskukseen kuuluvat Arktinen avaruuskeskus ja Sodankylän toimipiste.

Tiedeuutiset

Vuosittain julkaisemme noin 300 kansainvälisesti ennakkotarkastettua julkaisua.

Tiedeuutisissa kertomme Ilmatieteen laitoksen tutkimuksista ja niiden tärkeimmistä tuloksista kansantajuisesti.

« Takaisin

Uusi meritulvariskien arviointimenetelmä huomioi aallokon ja vedenkorkeuden yhteisvaikutuksen

Uusi meritulvariskien arviointimenetelmä huomioi aallokon ja vedenkorkeuden yhteisvaikutuksen

Meritulvien todennäköisyyksiä voidaan arvioida entistä tarkemmin uuden menetelmän avulla. Tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi, kun kaupunkien rannikoiden maankäyttöä suunnitellaan.

Tiheästi asutetut ja rakenteiltaan jatkuvasti muuttuvat rannikkoalueet ovat erityisen haavoittuvia ilmastonmuutokselle ja merenpinnan korkeuden ääri-ilmiöille. Uudella menetelmällä meritulvien riskejä voidaan arvioida entistä paremmin. Menetelmä ottaa huomioon kolmen eri tekijän yhteisvaikutuksen rannikolla. Näitä ovat keskimääräinen merenpinnan nousu, lyhytaikaiset vedenkorkeusvaihtelut ja paikallinen aallokko. Nyt ilmestyneessä julkaisussa esitetty menetelmä pohjautuu näiden kolmen tekijän todennäköisyysjakaumien yhdistämiseen.

"Menetelmällä päästään kiinni meritulvien tarkempiin paikkakohtaisiin todennäköisyyksiin. Tietoa voidaan hyödyntää tulviin varautumisessa, maankäytön suunnittelussa sekä rakentamiskorkeussuosituksissa pitkällä aikavälillä", kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Ulpu Leijala.

Yhtenäisen veden nousukorkeutta (sininen kiinteä viiva) rannikolla voidaan arvioida: 1) keskimääräisen merenpinnan muutoksen, 2) lyhytaikaisten vedenkorkeusvaihteluiden sekä 3) tuulen kehittämän aallokon yhteisvaikutuksen avulla. Jyrkällä rannalla aallokko voi olla osittain tai kokonaan heijastunutta (sininen katkoviiva).
 

Paikallisella aallokolla tärkeä rooli tulvariskiarvioissa

Menetelmää sovellettiin Helsingin rannikkoalueella, kahdessa aallokko-olosuhteiltaan erilaisessa paikassa. Tulosten mukaan paikalliset aallokko-olosuhteet vaikuttavat huomattavasti tulvariskien suuruuteen.

"Meritulvariskit ovat aallokolta suojaisessa, rannikon läheisessä paikassa selvästi pienempiä verrattuna ulkosaaristossa sijaitsevaan avomeren olosuhteille alttiiseen paikkaan, missä aallokko ei pääse vaimentumaan ennen kuin yhtenäinen vesimassa törmää rantarakenteisiin", täsmentää Leijala.

Tutkimuksessa selvisi, että pääasiassa ilmastonmuutoksen aiheuttama valtamerten pinnannousu ja siihen liittyvä epävarmuus näkyvät Helsingin rannikon tulvariskiarvioissa erityisesti kuluvan vuosisadan lopulla. Tämä johtuu Suomenlahden keskimääräisen merenpinnan kohoamisesta sekä epävarmuuksien kasvamisesta.

"Erityisesti mannerjäätiköiden käyttäytymistä tulevaisuuden ilmastossa on vielä vaikea arvioida, mikä lisää epävarmuutta pitkän aikavälin arvioihin meritulvista", toteaa Leijala.

Tutkimuksessa käytetyt keskimääräisen merenpinnan nousun arviot perustuvat uusimpiin skenaarioihin valtamerten pinnannoususta, ja sen alueellisesta vaikutuksesta Suomen rannikolla. Lyhytaikaisten vedenkorkeusvaihteluiden laajuutta arvioitiin hyödyntämällä Helsingin mareografin havaintoja viimeisten 46 vuoden ajalta. Lyhytaikaisia vaihteluita vedenkorkeuteen aiheuttavat pääasiassa meteorologiset tekijät, kuten ilmanpaine ja tuuli. Tuulen kehittämää aallokkoa arvioitiin Helsingin edustalla tehtyjen aaltopoijumittausten avulla.  

Menetelmää käytettiin "Turvalliset rakentamiskorkeudet Helsingin rannoilla vuosina 2020, 2050 ja 2100" -hankkeessa, joka toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.

Lisätietoja:

tutkija Ulpu Leijala, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 6568, ulpu.leijala@fmi.fi

Leijala, U., Björkqvist, J.-V., Johansson, M. M., Pellikka, H., Laakso, L., and Kahma, K. K., 2018: Combining probability distributions of sea level variations and wave run-up to evaluate coastal flooding risks, Nat. Hazards Earth Syst. Sci., 18, 2785-2799. https://doi.org/10.5194/nhess-18-2785-2018

Kahma, K.K., Björkqvist, J.-V., Johansson, M., Jokinen, H., Leijala, U., Särkkä, J., Tikka, K., ja Tuomi, L., 2016. Turvalliset rakentamiskorkeudet Helsingin rannoilla vuosina 2020, 2050 ja 2100. Loppuraportti 13.1.2016, Helsingin kaupunki, Kiinteistövirasto, Geoteknisen osaston julkaisu 96. https://www.hel.fi/static/kv/turvalliset-rakentamiskorkeudet.pdf


Lisää tiedeuutisia arkistossamme