Ikiroudassa sitoutuneena olevan metaanin vapautuminen ilmakehään suuri huoli
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaan hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on noussut enemmän kuin 20 % sitten vuoden 1958, jolloin systemaattiset mittaukset aloitettiin. Kasvu on pääasiallisesti ihmisen toiminnan seurausta fossiilisten polttoaineiden poltosta ja metsien tuhoamisesta. Myös toisen tärkeän kasvihuonekaasun, metaanin, pitoisuudet ovat nousseet ilmakehässä 150 % vuodesta 1750 vuoteen 2011.
Metaani on kasvihuonekaasuna selvästi hiilidioksidia voimakkaampi, mutta toisaalta sen määrä ilmakehässä on paljon pienempi ja elinikä lyhyt. Hiilidioksidin ja metaanin pitoisuudet ilmakehässä vaikuttavat voimakkaimmin ilmastonmuutokseen. Mittaustiedon perusteella voidaan kehittää ilmastonmuutosennusteita ja ymmärtää paremmin ilmastonmuutoksen paikallisia ja globaaleja vaikutuksia.
Metaania syntyy siellä, missä eloperäistä ainesta hajoaa hapettomissa oloissa: riisipelloilla, märehtijöitten suolistossa ja kaatopaikoilla sekä luonnossa kosteikoilla, soilla ja vesistöjen pohjakerroksissa. Arviolta 2/3 metaanipäästöistä on ihmiskunnan aikaansaannosta ja loput 1/3 luonnollista perua. Tämän lisäksi merien pohjakerroksissa ja ikirouta-alueitten maaperässä on suuria määriä metaania sitoutuneena kiinteään olomuotoon, ns. metaanihydraatteina. Mikäli lämpötila nousee riittävän paljon, hydraatit voivat hajota. Tällöin sitoutunutta metaania voi vapautua ilmakehään. Jos metaania pääsisi ilmakehään todella suuria määriä, maapallon ilmasto lämpenee reilusti odotettua enemmän.
Ilmatieteen laitoksessa tutkitaan kasvihuonekaasujen vaihtoa ilmakehän ja eri ekosysteemien välillä sekä kaasupitoisuuksien kehittymistä ilmakehässä. Tutkimus perustuu sekä mittauksiin että mallitukseen. ”Meitä kiinnostaa mm., kiihdyttääkö laajojen Siperian alueiden lämpeneminen itse itseään kasvattamalla lämmittävien kaasujen päästöjä. Siperian Tiksiin perustetulla mittausasemalla mitataan suoraan observatoriota ympäröivän tundra-alueen metaani- ja hiilidioksidipäästöjä. Tundran metaanipäästöt keskittyvät loppukesään ja syksyyn. Merialueilta suurimmat pitoisuudet ovat tulleet jäiden lähdön ja jääpeitteen muodostumisen aikoina. Suuri kysymyshän on se, kiihdyttääkö ilmastonmuutos merenpohjassa hydraattina esiintyvän metaanin purkautumista ilmakehään. Mielenkiintoa näissä mittauksissa herättääkin erityisesti se, tulevatko suurimmat päästöt tundralta vai Jäämerestä, Tuomas Laurila sanoo.
Eurooppalainen kasvihuonekaasujen seurantajärjestelmän ICOSin päämaja on perustettu Suomeen. ICOS on eurooppalaisten tutkijoiden, tutkimusasemien, mittalaitteiden ja mittausaineiston verkosto, jonka tehtävänä on seurata kasvihuonekaasujen pitoisuuksia, vapautumista ja sitoutumista. ICOSin muodostavat kansalliset mittausasemat sekä niitä koordinoiva katto-organisaatio. Päämajan toiminta on käynnistymässä parhaillaan Suomessa. Ilmatieteen laitoksen Pallaksen ja Tiksin mittausasemat ovat osa ICOS-verkostoa.
Katso kaikki IPCC-raporttiin pohjautuvat infografiikat Ilmasto-oppaassa.
Lisätietoja:
ryhmäpäällikkö Tuomas Laurila, puh. 029 539 5510, tuomas.laurila@fmi.fi