Tulevaisuuden ilmasto on ihmiskunnan käsissä

Elokuun alussa hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi kuudennen arviointiraporttinsa ensimmäisen osan, joka keskittyy ilmastojärjestelmän nykytilaan, muutoksiin ja tulevaisuuteen. Ilmastotutkijan näkökulmasta raportti ei sisällä varsinaisia yllätyksiä, sillä IPCC-raportit eivät esittele ennen julkaisematonta tutkimusta, vaan kokoavat yhteen viimeisimmän tieteellisen tiedon. Siitä huolimatta yksiin kansiin koottuna paras ymmärrys ilmastomme tilasta on kylmäävää luettavaa myös useita vuosikymmeniä alalla työskennelleelle.

Raportti osoittaa, että ilmasto on muuttunut monin tavoin ja kaikkialla maapallolla viimeisen sadan vuoden aikana. Useat havaituista muutoksista ovat laajuudeltaan ja nopeudeltaan ennennäkemättömiä moniin tuhansiin, jopa miljooniin vuosiin. Lisäksi osa käynnissä olevista muutoksista on peruuttamattomia aikaskaaloissa, jotka koskettavat kymmeniä tai jopa satoja tulevia sukupolvia. Merenpinnan nousu on yksi tällainen ilmiö.

Maailmanlaajuisesti lämpötila on kohonnut jo 1,1 celsiusastetta esiteollisesta ajasta.

Maailmanlaajuisesti lämpötila on kohonnut jo 1,1 celsiusastetta esiteollisesta ajasta. Vaikka reilun asteen lämpeneminen voi tuntua vähäiseltä, sen vaikutukset esimerkiksi sään ääri-ilmiöihin ovat jo nyt tuhoisia. Tukalat helleaallot, voimakkaat rankkasateet ja äärimmäinen kuivuus ovat ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyneet ja voimistuneet. Voimakkaita trooppisia myrskyjä esiintyy aiempaa useammin, ja maastopalojen riskit ovat monin paikoin kasvaneet. Nämä ääri-ilmiöt ja niiden inhimilliset seuraukset ovat olleet viime vuosina valitettavan tuttuja uutisvirroista ja koskettaneet myös kotisohvalla.

Muutokset näkyvät jo Suomessakin

Muuttunut ilmasto on todellisuutta myös Suomessa. Täällä lämpenemisvauhti on ollut yli kaksinkertainen globaaliin keskiarvoon verrattuna, ja talvet ovat lämmenneet jo yli kolme astetta. Pohjois-Euroopassakin korkeat lämpötilat ovat yleistyneet, rankkasateet voimistuneet ja sateisiin liittyvät rakennetun alueen tulvat lisääntyneet. Lumikausi on lyhentynyt koko maassa ja talvisateet tulevat erityisesti Etelä-Suomessa entistä useammin vetenä lisäten talvien pimeyttä. Muistot lapsuuden valkeista talvista eivät siis johdu pelkästään nostalgiasta.

Ilmastonmuutoksen edetessä sen vaikutukset ja riskit voimistuvat ja moninaistuvat. Globaalisti tukalat helleaallot saavuttavat entistä useammin tason, joka on kriittinen maataloudelle ja ihmisten terveydelle. Merenpinnan nousu aiheuttaa entistä useammin ja vakavampia rannikkotulvia, myös Suomenlahdella. Lämpeneminen kiihdyttää jäätiköiden ja ikiroudan sulamista. Pohjoisnapaa ympäröivällä merialueella koetaan ensimmäinen käytännössä jäätön syyskuu todennäköisesti jo seuraavan 30 vuoden aikana. Suomessa lumesta ja jäästä riippuvaiset lajit, kuten lumipesän rakentavat ahma ja saimaannorppa, joutuvat ahtaalle.

1,5 asteen maailma on mahdollinen

Kaikkien näiden hälyttävien ja kenties ahdistavienkin viestien keskellä IPCC:n tuore raportti luo onneksi myös toivoa. Tulevaisuuden ilmasto on edelleen ihmiskunnan käsissä: päästöt tästä päivästä eteenpäin määrittävät lähes kokonaan sen, millaisissa ilmasto-olosuhteissa vuosisadan loppupuolella eletään. Jos onnistumme vähentämään nopeasti globaaleja päästöjä kuluvan vuosikymmenen aikana ja painamaan ne hyvin alas vuosisadan puoliväliin mennessä, lämpötilan nousu voidaan vielä rajoittaa lähelle 1,5 astetta. Toisaalta ilman nopeita ja voimakkaita päästöleikkauksia Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet karkaavat pian käsistä ja suuntana on yli 3 asteen lämpenemisen maailma.

1,5:n ja 3 asteen maailmat ovat todella erilaisia paikkoja elää. Ihmiskunnalla on valta valita, kumpaa kohti suunnataan. Valinta on kuitenkin tehtävä nyt. Keinot ovat olemassa, kyse on enää tahdosta ja toimeen tarttumisesta.

Hannele Korhonen

Kirjoittaja on tutkimusprofessori ja toimialajohtaja Ilmatieteen laitoksella

Kuva: Veikko Somerpuro