Tiedotearkisto: 2011

Auringon aktiivisuuden kasvu hidasta

11.1.2011 7:50

Viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana Auringon pilkkumäärät ovat nousseet poikkeuksellisen hitaasti. Edellisestä vähäaktiivisesta kaudesta on yli 100 vuotta.

Kuva: NASA Soho 11.1.2011

Kuva: NASA Soho 11.1.2011

Auringon aktiivisuuden kasvu tarkoittaa auringonpilkkujen lukumäärän kasvua, säteilyvaihtelujen voimistumista ja hiukkaspurkauksia. Kuluvan viikon aikana Auringossa tapahtui vain heikkoja hiukkaspurkauksia, joiden seurauksena pohjoisilla alueilla on nähty revontulia, tosin vain niukasti. Ilmatieteen laitoksen mukaan voimakkaimpia revontulia nähtiin Lapin pohjoisosissa marraskuun ja joulukuun 20. päivän tienoilla. Kirkkaiden ja voimakkaiden revontulien esiintymisen todennäköisyys on tulevina kuukausina vähäinen.

Auringon aktiivisuuden vaihtelut vaikuttavat eniten maapallon ilmakehän ylimpiin kerroksiin sadan kilometrin korkeudesta ylöspäin. Auringosta purkautuvat hiukkaset sytyttävät ilmakehässä revontulia ja aiheuttavat muita avaruussäähäiriöitä. Äärimmäisissä tapauksissa niillä on haittavaikutuksia satelliittien toimintaan ja esimerkiksi GPS-signaaleihin. Viimeksi tällaisia haittoja oli vuonna 2003.

Auringon pilkkumaksimi vuonna 2013

Auringon aktiivisuus noudattaa noin 11 vuoden jaksollisuutta. Samassa tahdissa vaihtelee myös auringonpilkkujen määrä. Pilkkujen määrä oli vähimmillään vuoden 2008 lopulla, jonka jälkeen niiden määrä on lisääntynyt. Pilkkuja on havaittu Auringossa viime viikkoina lähes joka päivä. Seuraavan kerran auringonpilkkujen määrän ennustetaan olevan huipussaan vuonna 2013, jolloin myös avaruussäähäiriöitä tulee olemaan eniten vuosiin. Tosin huippukauden ajankohta on muutaman vuoden keskiarvostaan jäljessä. 1900-luvun suurimpiin pilkkuhuippuihin verrattuna edessä oleva pilkkumaksimi on todennäköisesti niitä matalampi. Avaruussäähäiriöiden voimakkuus on heikompi kuin esimerkiksi edellisen pilkkuhuipun aikana 2000-luvun alussa.

Auringon aktiivisuuden 11-vuotiseen jaksollisuuteen liittyy myös maapalloa lämmittävän säteilyn yhtäaikainen vaihtelu. Aurinko säteilee hieman lämpimämmin pilkkujen esiintymisen maksimiaikoina kuin silloin, kun niiden määrä on vähäinen. Ero pohjalukemien ja huippukauden välillä säteilyn voimakkuudessa on noin 0,1 prosenttia, josta aiheutuva maapallon keskilämpötilan nousu on noin 0,1 astetta. Vastaava lämpötilan pudotus tapahtuu pilkkujen huippukaudesta niiden esiintymisen minimiaikaan. Maapallon pitkäaikaiseen lämpötilakehitykseen auringonpilkkujaksosta toiseen ei Auringon aktiivisuudella ole keskeistä osuutta, vaikka sen vaikutus voidaan tunnistaa ilmastovaihteluiden havaintosarjoissa.

Ilmatieteen laitos seuraa jatkuvasti avaruussään muutoksia revontulikameroilla ja magneettikentän mittalaitteilla. Ilmatieteen laitoksen www-sivuilta saa tietoja käynnissä olevista avaruussäähäiriöistä ja revontulien näkyvyydestä http://aurora.fmi.fi.

Pilarit kertovat revontuliöiden lukumäärästä talviaikaan kuukausittain Sodankylässä vuosina 1997-2011. Siitä nähdään, että esim. 2010-2011 revontulia nähtiin vain noin viidennes parhaista vuosista 2003-2004. Vaikka auringonpilkkujen määrä (sininen viiva) on lähtenyt nousuun revontulien määrä vain vähän kasvanut.

Lisätietoja:

 

Lue lisää auringonpilkuista: http://ilmatieteenlaitos.fi/auringonpilkut

Tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna, p. (09) 1929 4649, heikki.nevanlinna@fmi.fi