Suomen keskilämpötila noussut jo yli kaksi astetta

Keskimääräinen nousu tarkasteluajanjaksolla oli 0,14 astetta vuosikymmenessä, mikä on lähes kaksinkertainen maapallon keskiarvoon verrattuna.

Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisen nopeaa lämpötilan kohoaminen on ollut viimeisten 40 vuoden aikana, jolloin lämpötila on noussut yli 0,2 astetta vuosikymmenessä. "Lämpötilan nousu on ollut voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa. Myös kevätkuukausina eli maalis-, huhti- ja toukokuussa lämpötilan nousu on ollut vuosittaista keskiarvoa nopeampaa. Kesäkuukausina lämpötilan nousu on ollut vähäisempää", toteaa Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston professori Ari Laaksonen.

Lämpenemisen seurauksena Suomen järvien on havaittu jäätyvän myöhemmin ja jäiden lähtevän aiemmin keväällä. Vaikka lämpötilan nousu varsinaisina kasvukuukausina on ollut vähäistä, puiden lehtien puhkeaminen ja kukkiminen on havaintojen mukaan aikaistunut.

Lämpötila noussut hyppäyksittäin

Vuotuinen keskilämpötila on noussut kahdessa jaksossa, mittaussarjan alusta 1930-luvun lopulle ja 1960-luvun lopusta tähän päivään. Lämpötilan nousu on ollut 1960-luvun jälkeen nopeampaa kuin koskaan aiemmin, muutosnopeus on vaihdellut vuosikymmenittäin 0,2 ja 0,4 asteen välillä. Näiden välisenä aikana lämpötila pysyi lähes vakiona. "Nousun pysähtymiselle on useita syitä, kuten auringon aktiivisuuden pitkäaikaisvaihtelu ja II-maailmansodan jälkeinen ilmakehän ihmisperäisten aerosolien määrän kasvu. Kun taas katsotaan viime vuosien havaintoja Suomessa, niin ei ole nähtävistä lämpenemisen hidastumista", toteaa Itä-Suomen yliopiston tutkija Santtu Mikkonen.

Lämpötila-aikasarja luotiin keskiarvoistamalla kaikkien Suomen mittausasemien tuottama aineisto koko maan yli. Lisäksi alkuvuosina, kun Suomen oma mittausasemaverkko ei vielä ollut maanlaajuisesti kattava, käytettiin aineistoja mittausasemilta naapurivaltiosta.

Suomen sijainti Atlantin valtameren ja Euraasian manneralueen välissä aiheuttaa säätiloihin suurta vaihtelevuutta. Tämä näkyy voimakkaana kohinana vuosittaisen keskilämpötilan aikasarjassa, mikä tekee tilastollisesti merkitsevän trendin erottamisen aikasarjasta hyvin haastavaksi. Suomen lämpötila-aikasarjaa tarkasteltiin dynaamisten regressiomallien avulla. Menetelmän avulla aikasarja voitiin jakaa osiin siten, että siitä eroteltiin keskimääräinen tason muutos eli trendi, kausivaihtelu, havaintojen riippuvuus toisistaan ja kohina. Tämän menetelmän avulla voidaan ottaa huomioon pohjoisten olojen aiheuttama vuodenaikaisvaihtelu ja suuret vaihtelut vuosien välillä.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos, Prof. Ari Laaksonen, puh. 040 513 7900, ari.laaksonen@fmi.fi

Itä-Suomen yliopisto FT Santtu Mikkonen, puh. 040 355 2319, santtu.mikkonen@uef.fi

S. Mikkonen, M. Laine, H. M. Mäkelä, H. Gregow, H. Tuomenvirta, M. Lahtinen, A. Laaksonen Trends in the average temperature in Finland, 1847–2013Stochastic Environmental Research and Risk Assessment, Online First, 17 Dec 2014DOI: 10.1007/s00477-014-0992-2 http://dx.doi.org/10.1007/s00477-014-0992-2