Tiedotearkisto: 2011

Arktinen merijää vähenee entistä nopeammin

30.9.2011 9:19

Tänä vuonna Pohjoisen jäämeren keskimääräisen jääpeitteisen pinta-alan arvioidaan olleen pienimmillään 4,5 miljoonaa neliökilometriä, joka on mitatun ajan toiseksi pienin lukema.

Kuva: National Snow and Ice Data Center, NASA

Kuva: National Snow and Ice Data Center, NASA

Jään peittoisuuden pitkäaikainen muutosnopeus on kiihtynyt viime vuosien aikana. Merijään laajuutta Pohjoisella jäämerellä on mitattu satelliittien avulla vuodesta 1979 alkaen.

– Merijään määrä Jäämerellä saavuttaa vuotuisen minimin aina syyskuun lopussa. Havaintojakson aikana merijään määrä on merkittävästi vähentynyt. Väheneminen on sopusoinnussa globaalin ilmaston lämpenemisen kanssa, toteaa Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Jari Haapala.

Jäämeren jään sulaminen voimistunut

Vuonna 2007 tapahtunut merijään sulamisen voimakkuus ylitti kaikki ennakkoarviot. Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2 – 8,0 miljoonan neliökilometrin välillä, mutta vuonna 2007 jään peittämää merialuetta oli ainoastaan 4,3 miljoonaa neliökilometriä, mikä on pienin mitattu määrä. Jään voimakas hupeneminen kesän 2007 aikana aiheutui siitä, että ilmaston luonnollinen vaihtelevuus vahvisti ilmaston lämpenemisen vaikutusta. Tuolloin vallitsivat poikkeukselliset tuuliolosuhteet, jotka voimistivat merijään kulkeutumista Jäämereltä Atlantille ja toivat lämpöä Tyynen Valtameren puolelta Arktikaan. Tänä vuonna merijään laajuus on ollut lähes yhtä pieni kuin vuonna 2007, vaikka vallitsevat tuuliolosuhteet ovat olleet tavanomaiset. Vuosina 2008–2010 merijään peittämä ala oli suurempi kuin syyskuussa 2007, mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin syyskuussa keskimäärin.

Viimeisten vuosien aikana merijään muutosnopeus on voimistunut entisestään. Kaikkien havaintojen perusteella muutosnopeus on ollut -0,86 miljoonaa neliökilometriä vuosikymmenessä. Viimeisten kymmenen vuoden havaintojen perusteella muutosnopeus on ollut -2,02 miljoonaa neliökilometriä vuosikymmenessä.

Viimeaikaiset suuret muutokset jääpeitteessä ovat aiheutuneet erityisesti siitä, että paksun monivuotisen jään määrä on vähentynyt merkittävästi. Tähän on vaikuttanut ilmaston lämpeneminen ja merijään kiertoliikkeessä tapahtuneet muutokset, kuten jään liikkeen nopeutuminen ja voimakkaampi ajautuminen Jäämereltä Pohjois-Atlantille.

Merijään peittävyys Pohjoisella jäämerellä syyskuussa.

Meriväylien avautuminen lisää liikennettä

–Konservatiivinen arvio on, että Jäämeri tulisi olemaan aina kesäaikaisin jäätön aikaisintaan vuosina 2030–2050. Ensimmäisenä avautuisi Koillisväylä, sitten pohjoisnavan kautta kulkeva meriväylä ja viimeisenä Luoteisväylä. Talviaikaan jääkansi tulee peittämään lähes yhtä laajat alueet kuin nykyäänkin, mutta merijää tulee olemaan huomattavasti nykyistä ohuempaa, Jari Haapala arvioi.

–Tällä hetkellä purjehduskauden pituus Koillisväylällä on 49±18 vuorokautta. Koillisväylän käyttö pääsääntöisenä merireittinä Euroopan ja Aasian välillä ei ilmeisesti tule ajankohtaiseksi vielä lähimmän kymmenen vuoden aikana. Yksi merkittävä liikennettä haittaava tekijä on jääolojen luonnollinen vaihtelevuus. On hyvin todennäköistä, että vaikka Koillisväylä olisi tulevaisuudessa pääsääntöisesti jäätön, niin joinakin kesäkuukausina poikkeukselliset tuuliolosuhteet voivat pakata monivuotista jääkenttää Siperian rannikkoa kohden ja siten tehdä kauttakulkuliikenteen hyvin hankalaksi, Jari Haapala Ilmatieteen laitoksesta toteaa.

Koillisväylää hyödynnettiin Neuvostoliiton aikana hyvinkin laajasti, mutta se ei taloudellisesti ollut kannattavaa valtavien jäänmurtokustannuksien takia. Ilmaston lämpenemisen seurauksena pohjoiset merireitit ovat vähitellen avautumassa myös jäänmurrosta riippumattomalle laivaliikenteelle. Kanadan ja Yhdysvaltojen jääpalveluiden tietojen mukaan meriliikenne on kasvussa Luoteisväylällä siitä huolimatta, että jäävuoret ja monivuotiset jäälautat ovat alueella on merkittävä riski. Ilmatieteen laitoksella on Jäämeren liikenteen turvallisuuden kannalta merkittävää osaamista mm. jääpalveluiden tarjoamisesta liikennöitsijöille.Vuonna 2010 ja 2011 muutamat varustamot ovat käyttäneet Koillisväylää koeluontoiseen rahtaamiseen.

Lisätietoja:

Ryhmäpäällikkö Jari Haapala, puh. 040 757 3621, jari.haapala@fmi.fi

http://ilmatieteenlaitos.fi/jaatutkimus
http://en.ilmatieteenlaitos.fi/marine-dynamics-and-modelling