Tiedotearkisto: 2011

Sään ääri-ilmiöiden vaikutus riippuu yhteiskunnan riskiherkkyydestä

18.11.2011 13:27

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viimeisin erikoisraportti keskittyy tuhoisiin sääilmiöihin varautumiseen osana ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Kuva: Antonin Halas

Kuva: Antonin Halas

Managing the Risks of Extreme Events and Disasters to Advance Climate Change Adaptation (SREX) -raporttia varten asiantuntijat ovat käyneet läpi viimeisimmän tieteellisen kirjallisuuden ilmastonmuutoksen ja ilmaston ääri-ilmiöiden suhteista sekä näiden vaikutuksesta kestävään kehitykseen. Suuri osa raportista pohtii ilmaston, ympäristön ja inhimillisten tekijöiden katastrofeihin vaikuttavaa vuorovaikutusta sekä mahdollisuuksia hallita näiden katastrofien aiheuttamia riskejä.

Äärevissä sääilmiöissä jo muutoksia

Ilmastonmuutos muuttaa sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistaajuutta, voimakkuutta, sijaintia ja kestoa ja voi aiheuttaa myös ennen kokemattomia tilanteita. Muutoksia äärevissä säätilanteissa on jo havaittavissa. Esimerkiksi lämpimien vuorokausien määrä on globaalitasolla lisääntynyt ilmakehän kasvihuonekaasujen määrän kasvusta johtuen. IPCC:n erikoisraportin mukaan on todennäköistä, että ihmisen aiheuttamat vaikutukset ovat johtaneet korkeimman ja matalimman päivälämpötilan muuttumiseen globaalilla tasolla. Myös mm. voimakkaisiin sateisiin ja merenpinnan korkeuden ääriarvoihin ihmisen toiminnalla näyttäisi jo olleen vaikutusta.

Ilmastomallit ennustavat, että vuosisadan loppuun mennessä lämpötilaennätykset kohoavat merkittävästi. On myös erittäin todennäköistä, että kiusallisen kuumien kausien pituus ja toistuvuus lisääntyvät edelleen maa-alueilla. Myös rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, merenpinnan korkeuden nousevan, trooppisten syklonien (kuten hurrikaanien) tuulten maksiminopeuksien kasvavan ja kuivuuden lisääntyvän tietyillä alueilla.

Katastrofit vaikuttavat raskaimmin köyhiin maihin

Taloudelliset vahingot sää- ja ilmastokatastrofeissa ovat raportin mukaan kasvussa, mutta vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Arviot menetysten vuosittaisesta suuruudesta vaihtelevat muutamasta miljardista 200 miljardiin dollariin. Suurimmat taloudelliset menetykset ja kuolonuhrien määrät katastrofeissa ovat tyypillisesti kehittymättömissä maissa. Esimerkiksi vuodesta 1979 vuoteen 2004 yli 95 % kuolemista luonnonkatastrofeissa tapahtui kehitysmaissa.

Raportissa korostetaankin, että ilmaston ääri-ilmiöistä johtuvien katastrofien vakavuus riippuu paitsi ilmiöistä itsestään, myös yhteiskunnan riskiherkkyydestä ja haavoittuvuudesta – esimerkiksi tulva vaikuttaa hyvin eri tavoin eri yhteisöissä riippuen niiden haavoittuvuudesta ja katastrofin jälkeisestä kyvystä palauttaa yhteiskunnan toimivuus.

Yhteiskunnan haavoittuvuuteen ja alttiuteen vaikuttavat monet taloudelliset, sosiaaliset, demografiset, kulttuuriset, institutionaaliset sekä hallinnolliset tekijät. Nopea kaupungistuminen ja suurkaupunkien kasvu erityisesti kehittyvissä maissa on johtanut herkästi haavoittuvien kaupunkiyhteisöjen syntyyn. Haavoittuvan yhteiskunnan kehityksen takana on usein myös ympäristön pilaantuminen, hallinnon epäonnistuminen sekä väestön toimeentulomahdollisuuksien puuttuminen.

Altistumisen ja haavoittuvuuden vähentäminen tavoitteena

Riskejä ei voida kokonaan poistaa, mutta riskinhallinnalla ja ilmastonmuutokseen sopeutumalla voidaan kasvattavaa sietokykyä mahdollisille ilmaston ääri-ilmiöiden seurauksille. Säätekijöille altistumisen ja haavoittuvuuden alentaminen on tärkeä tekijä katastrofiriskien hallintastrategioissa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Raportti muistuttaa, että sään ja ilmaston ääri-ilmiöihin liittyviin riskeihin varautuminen vaatii vähintään lisämuutoksia olemassa oleviin teknisiin, hallinnollisiin tai arvojärjestelmiin. Alueilla, joissa haavoittuvuus on suurta ja sopeutumiskyky matala, ilmaston ääri-ilmiöiden muutoksiin sopeutuminen voi olla haastavaa ilman todella merkittäviä muutoksia: on puututtava haavoittuvuuden ja epätasa-arvon takana oleviin sosiaalisiin ja taloudellisiin rakenteisiin.

Parhainta sopeutumista ja riskinhallintaa ovat raportin mukaan ne toimet, jotka tarjoavat hyötyjä suhteellisen nopeasti, mutta vähentävät haavoittuvuutta pitkän ajan kuluessa.

Lisätietoja:

Suomen IPCC-työryhmän sihteeri Heikki Tuomenvirta (Ugandassa 18.11.), Ilmatieteen laitos, etunimi.sukunimi@fmi.fi
Ympäristöneuvos Jaakko Ojala (Helsingissä 18.11.), ympäristöministeriö, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

SREX-raportista koostettu yhteenveto päättäjille on saatavilla englanniksi.