Ennätyksellisen lämmin ja pitkä kasvukausi
Vuonna 2011 kasvukauden lämpösumma oli monin paikoin ennätyksellisen suuri. Lämpösumma ylitti ensimmäistä kertaa 50 vuoden mittaushistoriassa 1800 vuorokausiastetta ja suurin summa 1852 vuorokausiastetta mitattiin Helsingin Kumpulassa. Edellinen ennätys 1779 vuorokausiastetta peräisin oli Salosta vuodelta 2006.
Määritelmän mukaan terminen kasvukausi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila lumen sulamisen jälkeen nousee yli +5 asteen. Kasvukausi päättyy syksyllä, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi alle +5 asteen. Tehoisa lämpösumma saadaan laskemalla yhteen kasvukauden ajalta vuorokausien keskilämpötilojen + 5 asteen ylittävä osa.
Ilmatieteen laitoksen mukaan kasvukausi alkoi tänä vuonna maan eteläosassa huhtikuun puolivälissä ja eteni kuukauden loppuun mennessä jo Lounais-Lappiin asti eli alku oli viikosta kahteen tavanomaista aikaisemmassa. Länsi- ja Pohjois-Lapissa kasvukausi alkoi toukokuun puolivälissä ja Käsivarren Lapissakin toukokuun loppuun mennessä. Kasvukauden alku ei ollut mitenkään ennätysaikainen, mutta sen sijaan kausi jatkui pitkään. Maan pohjoisosassa kasvukausi loppui syys- ja lokakuun vaihteessa, mutta etelässä se jatkui aina marraskuun kahdeksanteen päivään asti. Monin paikoin kyseessä oli yksi myöhäisimpään jatkuneista kasvukausista ja samalla kasvukaudesta tuli paikoin mittaushistorian pisin.
Lämpösummat ennätyksellisiä
Kasvukauden aikana lämpösummaa kertyi pohjoisen 750 vuorokausiasteesta etelän yli 1800 vuorokausiasteeseen. Lämpösumma oli monella havaintoasemalla ennätyksellisen suuri, mutta paikoin vuosina 2006 ja 2002 saavutetut ennätykset pysyivät vielä voimassa. Monilla asemilla neljä lämpösummaltaan suurinta kasvukautta ovat osuneet 2000-luvulle. Tänä vuonna kasvukauden sademäärä oli tavanomaista suurempi tai lähellä tavanomaista vaihdellen noin 250 ja lähes 600 millimetrin välillä.
Viljelykasvien kannalta hyvä vaikkakin haasteellinen kasvukausi
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n mukaan viljelykasvien kasvun kannalta kasvukausi oli yleisesti ottaen varsin suotuisa. Kylvöt käynnistyivät aikaisin, kun pitkään jatkunut talvi väistyi yllättävänkin nopeasti kasvukauden tieltä. Sateita saatiin kohtuullisen tasaisesti ilman huomattavia kuivuusjaksoja. Tosin hellelukemia koettiin juuri kasvien sadon rakentumisen kannalta kriittisimpinä ajankohtina, mikä aiheutti paikoitellen satotappioita. Korjuukaudella sateet puolestaan keskeyttivät puinteja, mikä heikensi sadon laatua.
”Kasvukausi, erityisesti pitkään lämpimänä jatkunut syksy, oli äärimmäisen mielenkiintoinen ennakkotuntuma tulevasta. Suomessa on arvioitu, että ilmastonmuutoksen myötä lämpeneviä syksyjä ei voida tehollisesti hyödyntää kasvien sadontuotantoon. Tämä syksy osoitti arviot oikeiksi. Lämmön lisäksi tarvittaisiin merkittävästi enemmän auringonsäteilyä kuin mitä nopeasti lyhenevät, syksyn harmaannuttamat päivät suovat. Lisäksi sadonkorjuuaikaan pitäisi osua poutasäitä, mikä on syksyn edetessä yhä epävarmempaa. Tämän vuoksi lämpenevien syksyjen hyödyt sadontuoton kannalta jäänevät kasvavia riskejä pienemmiksi”, MTT:n professori Pirjo Peltonen-Sainio toteaa.
Lisätietoja:
Ilmatieteen laitos, Ilmastokeskus, puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)MTT, Professori Pirjo Peltonen-Sainio, puh. 040 522 1956, pirjo.peltonen-sainio@mtt.fi