Aurinko

Kauniina kesäpäivänä Auringon lämpö hellii ulkoilijan kehoa, mutta varomaton nautiskelija voi polttaa ihonsa sen ultraviolettisäteilyssä. Pimeinä talviöinä saamme usein ihailla revontulten hehkua, jota Auringon avaruuteen puhaltamat hiukkaset synnyttävät ilmakehään syöksyessään. Mutta sama hiukkastuuli voi Maan magneettikenttää häiritsemällä katkaista sähköt laajoilta alueilta.

Auringon elintärkeys valon ja lämmön lähteenä on meille itsestään selvä. Päivätähtemme kuitenkin vaikuttaa Maahan ja elämäämme myös monin muin tavoin.

Vaikka Aurinko on rauhallinen ja vakaa tähti, sen säteilytehossa tapahtuu pieniä muutoksia, jotka heijastuvat maapallon ilmastossa. Näiden kirkkausvaihtelujen vaikutus on vähäinen verrattuna tärkeimpiin ilmastoa muuttaviin tekijöihin, mutta niiden tunteminen on olennainen osa ilmaston kokonaisvaltaista ymmärtämistä.

Auringosta purkautuvat hiukkaspilvet synnyttävät Maan lähiavaruudessa sähkömagneettisia myrskyjä. Niiden myötä ilmakehään ryöpsähtelevät hiukkaset voivat häiritä radioliikennettä, vaurioittaa sähköverkkoja ja altistaa lentomatkustajia lisääntyneelle säteilylle. Avaruudessa hiukkasryöpyt voivat vahingoittaa satelliitteja ja astronautteja.

Aurinko on mielenkiintoinen kohde myös puhtaasti tieteellisessä mielessä. Se on ainoa tähti, jota voimme tarkkailla lähietäisyydeltä. Näemme yksityiskohtaisesti kiehuvan pinnan, auringonpilkut, koronaan nousevat kymmenien maapallojen kokoiset hehkuvan kaasun lieskat sekä räjähtävät roihupurkaukset. Auringossa voimme havainnoida aineen ja sähkömagneettisten kenttien käyttäytymistä olosuhteissa ja mittakaavassa, joita on mahdoton saavuttaa maanpäällisissä laboratorioissa.

Aurinko ei varsinaisesti kuulu Ilmatieteen laitoksen omiin tutkimuskohteisiin. Se on kuitenkin monien tutkimiemme ilmiöiden alkuunpanija, joten sen tunteminen on meillekin tärkeää. Lisäksi Ilmatieteen laitoksen tuottamat magneettiset havainnot kertovat välillisesti myös Auringon aktiivisuuden vaihteluista.

Soho

SOHO (Solar and Heliospheric Observatory) on vuonna 1995 toimintansa aloittanut Aurinkoa tutkiva luotain. Sen rakentamisesta vastasi Euroopan avaruusjärjestö Esa, ja luotaimen kahdentoista mittalaitteen joukossa on peräti kaksi suomalaista: Ilmatieteen laitoksen SWAN sekä Turun yliopiston ERNE. Avaruuteen Sohon toimitti Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa, joka myös huolehtii luotaimen lähettämän tiedon vastaanottamisesta maa-asemillaan.

Soho on sijoitettu Lagrangen L1-pisteeseen. Se on Maan ja Auringon välissä sijaitseva kohta, jossa näiden taivaankappaleiden painovoimien yhteisvaikutus on sellainen, että luotain kiertää Aurinkoa samassa tahdissa Maan kanssa – toisin sanoen pysyy koko ajan samassa paikassa taivaankappaleiden välisellä viivalla. L1-piste on Maasta noin 1,5 miljoonan kilometrin etäisyydellä, mikä on neljä kertaa Kuun etäisyys ja 1 % kokonaismatkasta Aurinkoon.

Sohon merkitys Auringon tutkimukselle on ollut valtaisa, ja sen Internet-sivuilla on runsaasti kuvia ja videoita. Myös valtaosa näillä Auringosta kertovilla sivuilla olevista kuvista on Sohon ottamia.