 |
|
|
|
Sää ja ilmasto | Ilmastotilastot | Tuulet - Hurrikaanit ja hirmumyrskyt
Hurrikaanit ja muut trooppiset hirmumyrskyt
Trooppisia hirmumyrskyjä ovat hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset (ankarat) syklonit. Ne syntyvät pääasiassa trooppisilla merialueilla päivätasaajan molemmin puolin, mutta toisinaan ne ajautuvat myös subtropiikkiin, ts. leveysvyöhykkeiden 30N - 30S ulkopuolelle. Trooppiset hirmumyrskyt heikkenevät nopeasti, kun ne liikkuvat kylmemmälle alustalle joko mantereelle tai aiempaa kylmemmän meriveden yläpuolelle.
Trooppisia hirmumyrskyjä kutsutaan eri nimillä eri puolilla maailmaa:
Hurrikaanit esiintyvät
Pohjois-Atlantin eteläosassa ulottuen Karibian merelle ja/tai Meksikon lahdelle. Toisinaan ne kurvaavat USA:n rannikon suuntaisina merellä koilliseen osumatta maalle. Lopuksi ne "heikkenevät" tyypillisksi keskileveysasteiden matalapaineiksi syksyllä.
Tyynellä valtamerellä hurrikkaanit liikkuvat Keski-Amerikan länsipuolella länteen Väli-Amerikan maitten rannikkojen lähistöltä (Meksiko ja Kalifornian niemimaa). Hurrikaaneiksi kutsutaan myös eteläisellä Tyynellä Valtamerellä (itään 140E pituuspiiristä) mm. Uuteen Seelantiin ja Australiaan sattuvia trooppisia hirmumyrskyjä.
Taifuuneiksi kutsutaan
Tyynen valtameren länsireunalla ja Kiinan merellä liikkuvia trooppisia hirmumyrskyjä, jotka ulottuvat toisinaan Japaniin asti. Taifuunista voi joskus kehittyä ns. supertaifuuni, jonka halkaisija on yli 1000 km ja suurin keskituulen nopeus yli 70 m/s.
Trooppiset ankarat syklonit esiintyvät
Intian valtamerellä, Arabian merellä ja Bengalin lahdella ja ne ulottuvat Bangladeshiin ja Intian rannikoille sekä Kaakkois-Afrikkaan (Madagaskar, Mosambik ja Seyshellit).
Hurrikaani, taifuuni ja trooppinen ankara sykloni ovat siis yksi ja sama ilmiö trooppisilla merialueilla, vaikka niillä on alueellisiakin eroja. Mm. läntisen Tyynen valtameren taifuunit ovat keskimäärin Atlantin hurrikaaneja voimakkaampia, laajempia ja kestävät kauemmin kuin hurrikaanit.
Trooppinen hirmumyrsky kehittyy toisinaan trooppisesta matalapaineesta, jonka esiaste on usein ns. trooppinen aalto (ukkospilvialue esimerkiksi Afrikan länsirannikolla). Trooppinen aalto ja sen seuraava syvempi aste, matalapaine liikkuu pasaatituulien mukana idästä länteen. Liikkuessaan trooppinen matalapaine syvenee ja voimistuu trooppiseksi myrskyksi. Toisinaan trooppisesta myrskystä (suurin keskituulen nopeus alle 33 m/s) kehittyy trooppinen hirmumyrsky, kun meriveden pintalämpötila on vähintään 26 °C, mutta näin ei käy suinkaan joka kerta. trooppisen hirmumyrsky-matalapaineen suurimmat tuulen keskinopeudet ovat vähintään 33 m/s lähellä pyörteen keskustaa. Kansainvälisen tuuliasteikon hirmumyrskyn raja on juuri 33 m/s 10 minuutin keskituulelle.
Hurrikaanit kehittyvät toisinaan (lopullista syytä ei tunneta vielä täysin) trooppisen myrskystä, kun meriveden pintalämpötila on vähintään 26 - 27 °C. Hurrikaanit esiintyvät päiväntasaajan molemmin puolin leveysasteilla 6 - 10 (°N/°S) aina lämpimän meriveden yläpuolella. Hurrikaanin elinkaari ulottuu leveysasteiden 5 - 30 (°N/°S) väliin. Trooppisen hirmumyrskyn ikä on keskimäärin 6 vrk, mutta etenkin taifuunit kestävät joskus jopa viikkoja.
Atlantin ensimmäiset hurrikaanit voivat syntyä jo kesäkuussa, mutta esiintyvät tavallisimmin elokuusta marraskuuhun. Suurin esiintymistiheys on elo-syyskuussa, joulukuiset ovat jo hyvin harvinaisia. Intian valtameren pohjoisosissa (Intia, Bangladesh) trooppiset ankarat syklonit esiintyvät lähinnä huhti-joulukuun välillä, kun taas sen eteläosissa (Australia, Madagaskar) kausi on marras-huhtikuu. Trooppiset ankarat syklonit liikkuvat myös koillispasaatituulien kuljettamina etelästä tai lounaasta pohjoiseen päiväntasaajan pohjoispuolella ja vastaavasti eteläpuolella kaakkoispasaatituulien mukana pohjoisesta kaakkoon tai lounaaseen.
Hurrikaanien lukumäärä ja voimakkuus vaihtelevat eri vuosina muutamasta noin viiteentoista. Keskiarvo on noin 8 kpl vuodessa. Taifuuneita on Tyynellä merellä keskimäärin enemmän kuin hurrikaaneja Atlantin puolella. Vuotuiset vaihtelut ovat sielläkin suuret.
Trooppisten myrskyjen tai hirmumyrskyjen keskimääräinen liikesuunta (koillispasaatin alueella) trooppisilla merialueilla suuntautuu ensin länteen, lopuksi luoteeseen tai pohjoiseen. Intian valtameren trooppiset ankarat syklonit liikkuvat etelästä tai lounaasta pohjoiseen.
Hurrikaanin perusrakenne
Perusrakenne on verrattain symmetrinen kolmiulotteinen spiraalimainen ilmapyörre, jossa tuulet kiertävät vastapäivään kaartuen matalapaineen keskustaa kohti. Korkeussuunnassa pyörretuulet ja pilvet ulottuvat 10 - 15 km asti. Sisään virtaava lämmin, kostea ilma kohoaa ja muodostaa korkeita ukkospilviä, jotka järjestyvät spiraalimaisiksi pilvijonoiksi. Pilvet sisältävät paljon vettä, joten kaatosateet ovat tyypillisiä.
Täysin kehittyneessä myrskyssä pyörteen halkaisija pyörteen reunalta toiselle on tavallisimmin 300 - 600 km, joskus yli 1000 km. Itse hirmumyrskyn liikenopeus on tyypillisesti 30 - 50 km tunnissa (8 - 14 m/s).
Täysin kehittyneessä hurrikaanissa tuulen nopeus on vähintään hirmumyrskyn luokkaa (32 m/s tai yli) 50 - 100 km etäisyydellä keskustasta (myrskynsilmästä) ja tuuli on kovaa (vähintään 14 m/s) 300 km:n päässä keskuksesta. Toisinaan hirmumyrskyssä pyörivän tuulen nopeus voi ylittää jopa 70 m/s myrskynsilmän reunamilla.
Kovimmat tuulet ympäröivät myrskynkeskusta renkaana, jonka sisälle jää tavallisesti jyrkkäreunainen pilvetön ja heikkotuulinen silmä. Silmän halkaisija voi olla 30 - 60 km. Hurrikaanin ympärillä puhaltavan tuulen nopeus on 17 - 50 m/s riippuen koko pyörteen laajuudesta ja voimakkuudesta. Tuuli on pyörteen reunamilla keskustaa heikompi.
Myrskyn silmässä ilmanpaine on alimmillaan. Tavallisin ilmanpaine keskuksessa on 920-940 hPa. Syvimpien keskusten ilmanpaine on ollut 888 hPa.
| Voimakkuusaste |
Keskuksen ilmanpaine |
Suurin tuulennopeus |
| 1. aste |
yli 980 hPa |
33-42 m/s |
| 2. aste |
965-979 hPa |
43-49 m/s |
| 3. aste |
945-964 hPa |
50 -58 m/s |
| 4. aste |
920- 944 hPa |
59-69 m/s |
| 5. aste |
alle 920 hPa |
yli 70 m/s |
Hurrikaani heikkenee ja tuuli laantuu tavallisesti nopeasti, kun myrsky siirtyy mantereen yläpuolelle tai kylmän merivirran kohdalle, ts. kun sitä ylläpitävä lämmön ja kosteuden saanti vähenee. Lämpimän meren yllä hurrikaani heikkenee vain hitaasti, vaikka meriveden pintalämpötila olisikin jonkin verran alempi kuin sen syntyalueen 26 - 27°C.
Hurrikaanin voimakkuuteen ja ikään vaikuttavat myös ylemmissä ilmakerroksissa vallitsevat tuulet. Trooppinen hirmumyrsky liikkuu ympäristössään olevan laaja-alaisen ilmavirtauksen kuljettamana (koillis- tai kaakkoispasaati). Kuitenkin niiden liikeradan tarkka ennustaminen on vaikeaa kuten koko myrskyn synnyn ennustaminen.
Tuhoja aiheuttavat rannikoilla raju tuulennopeus, rankkasateet ja alhaisen ilmanpaineen nopeasti nostattama merivesi. Äkkitulvat (meriveden kohoaminen, rankkasateet ja niiden synnyttämät mutavyöryt) aiheuttavat eniten kuolonuhreja trooppisissa hirmumyrskyissä.
Lisää:
USA:n hurrikaanikeskuksen sivut
Sivun alkuun Takaisin etusivulle
|
|