Tiedote - Revontulien näkyvyys eri vuodenaikoina

Kuluvana vuonna on voitu ihailla revontulia aina Etelä-Suomea myöten jo niinkin varhain kuin elokuussa 18.8. ja aivan syyskuun alussa 4.9. Viimeksi nähtiin harvinaisen komeat tulet 7. syyskuuta, jotka näkyivät myös Viron Tartossa, mikä on melko harvinaista. Revontulien näkymisen esteenä on toisinaan pilvet etenkin syksyisin. Myös kaupunkien ja taajamien voimakkaat valot häiritsevät taivaan loimujen havaitsemista.

Maalis- ja syyskuu otollista aikaa

Revontulet syttyvät taivaalle helpommin tasauskuukausien (maalis- ja syyskuu) tuntumassa kuin seisauskuukausien (kesä-joulukuu) aikana. Syynä tähän on se, että maapallon magneettikenttä on aurinkotuuleen nähden suotuisassa asennossa ja hiukkaset pääsevät puikahtamaan magneettikentän sisäpuolelle paremmin kuin muina kuukausina. Tilastollisesti revontulia näkee parhaiten iltayhdeksästä aamuyölle. Tilastomaksimi on puolenyön aikaan. Etelä-Suomessa kannattaa tähyillä pohjoiselle taivaalle.

Havaintoaineistoa kerätty jo vuodesta 1881

Ilmatieteen laitoksen meteorologisiin havaintoihin liitettiin aikaisemmin erillinen merkintä havaintovihkoon, jos taivaalla näkyi havaintoaikaan revontulia. Tällaisia havaintoja on koko maasta vuodesta 1881 alkaen, jolloin systemaattiset säähavainnot aloitettiin. Revontulimerkinnät poistettiin havainto-ohjelmasta 1960-luvun alussa. Näin on kertynyt noin 80 vuoden aineisto, jonka avulla voidaan päätellä, miten revontulia on eri paikkakunnilla Suomessa havaittavissa. Revontulia on kuvattu erikoiskameroilla jo 1950-luvulta alkaen. Nykyiset kamerat ottavat revontulikuvat suoraan tietokoneelle muutaman kymmenen sekunnin väliajoin, tarvittaessa nopeamminkin.

Revontuliöiden määrä pohjoisesta etelään

Tilastot kertovat, että revontuliöiden määrä vähenee nopeasti pohjoisesta etelään. Pimeänä vuodenaikana Lapin pohjoisosissa kolme yötä neljästä on revontulien valaisemia. Sodankylässä noin joka toinen. Oulussa esiintymistiheys on suunnilleen joka kolmas yö ja Helsingissä noin kerran kuukaudessa. Nämä ovat tilastollisia keskiarvoja, mutta vuodesta toiseen revontuliöiden määrä vaihtelee. Revontulien määrää säätelevät pidemmällä aikavälillä auringonpilkut ja niiden esiintymisen 11-vuotinen rytmi näkyy myös revontuliöiden lukumäärässä. Runsaiden pilkkujen aikana revontuliöiden vuosisumma voi olla moninkertainen vähäisten pilkkujen aikana havaittuihin. Auringonpilkkujen maksimi saavutettiin keväällä 2000 ja minimin ennustetaan olevan 2006-07. Komeita revontulia esiintyy kuitenkin myös, vaikka auringonpilkkujen määrä onkin laskemassa, mutta harvemmin kuin runsaspilkkuisina vuosina.

Revontulien näkyvyyteen vaikuttavat tietenkin myös havaintopaikan pilvi- ja valoisuustilanne; kesällä lähes jatkuva päivänvalo estää revontulien näkemisen, vaikka niitä taivaalla olisikin. Oheinen kuva näyttää miten revontulet vaihtelevat eri kuukausina kolmella eri paikkakunnalla. Kuvan prosenttiluvut ilmoittavat kunkin kuukauden osuuden koko vuoden revontuliöiden lukumäärästä. Kuvasta havaitaan, kuten jo ylempänä mainittiin, että keväällä (maaliskuussa) ja syksyllä (syys- lokakuussa) on revontulien määrä huipussaan paitsi Inarissa, missä revontulihuippu saavutetaan tammikuussa. Tämä johtuu siitä, että vuodenvaihteen aikoihin revontulet ovat vetäytyneet kauas Jäämeren ylle, josta ne voidaan nähdä aivan Pohjois-Suomesta, mutta ei etelämpää. Tasauskuukausina revontulet aktivoituvat ja siirtyvät etelämmäksi, jolloin niiden esiintymisen suhteellinen osuus pohjoisessa pienenee.

Kaavio revontuliöiden kuukausivaihtelusta Suomessa kolmella eri paikkakunnalla.

Oheisessa kuvassa huomio kiintyy myös siihen, että revontuliöitä on keväällä selvästi enemmän kuin syksyllä, vaikka maapallon magneettikenttä on samassa asennossa aurinkoon nähden. Ero selittyy sillä, että keväällä illat ja yöt ovat keskimäärin selkeämpiä, jolloin revontuliakin näkyy paremmin kuin pilvisempinä ja sateisimpina syysiltoina.