Tiedote - Helsinki Testbedin neljäs jakso keskittyy merituulen esiintymiseen

Ilmatieteen laitos ja Vaisala Oyj yhteistyökumppaneineen ovat aloittamassa neljättä jaksoa projektista, jossa tavanomaista tiheämpää säähavaintoihin keskittynyttä mittausverkkoa käytetään määräaikaisissa mittauskampanjoissa. Uusin kampanja keskittyy siihen, miten merituuli kehittyy ja käyttäytyy Suomenlahden rannikolla. Kampanjat tuovat tietoa pienen mittakaavan sääilmiöitä koskevan tutkimuksen tarpeisiin.

Alueelliset lämpötilaerot synnyttävät ilman virtausta alueiden välillä myös hyvin paikallisesti. Maan- ja merenpinnan erilaisen lämpenemisen seurauksena Suomen rannikolla syntyy kesällä ilman kiertoliike, jota kutsutaan merituuleksi.

Merituuli syntyy yleisimmin huhti-elokuussa. Keskimäärin sitä havaitaan Helsingin saaristossa noin 50 päivänä, keskustassa 30 päivänä ja Kehä III -tien etäisyydellä 20 päivänä vuodessa. Se miten pitkälle sisämaahan merituuli ulottuu, riippuu pääasiassa perusvirtauksesta. Enimmillään se pääsee kuitenkin noin 60-70 kilometrin etäisyydelle rannikosta. Merituulen vaikutuksesta ilma voi jäähtyä useilla asteilla rannikon läheisyydessä.

Merituuli voi vaikuttaa leviämisennusteisiinYhteiskunnan ja kansalaisten kannalta merituulen esiintymisellä voi olla ratkaisevan tärkeä vaikutus erilaisten leviämisennusteiden laskennassa. Tällaiset ennusteet ovat hyvin tärkeitä, mikäli sattuu tulipalo tai muu onnettomuus, jossa ilmavirtausten mukana pääsee leviämään nokea, pölyä tai kemiallisia kaasuja. Onnettomuustilanteessa evakuointi- ja muita pelastustoimia suunniteltaessa myös alueelliset tuuliolot pitää ottaa huomioon mahdollisimman tarkasti.

Myös monet kesän harrasteet liittyvät aurinkoon, mereen, lämpötilaan ja tuuleen. Huvi- ja turvallisuusnäkökohdista tuulen suunnalla on suuri merkitys rannikon tuntumassa purjehtijoille. Vastaavasti pienilmailijat kuumailmapalloilijoista purjelentäjiin käyttävät tuulisuustietoja lentojen suunnittelussa.

Merituulen synty vaatii tietyt olosuhteetAlueelliset lämpötilaerot synnyttävät ilman virtausta. Maan pinnan lähellä tuuli puhaltaa päiväaikaan mereltä maalle päin. Mantereella ilma nousee ylös ja paluuvirtaus maalta merelle tapahtuu ylempänä ilmakehässä. Meren yllä ilma jälleen laskeutuu, mikä synnyttää merituulisolun. Yöllä virtaus kääntyy päinvastaiseen suuntaan. Tätä ilmavirtausta kutsutaan maatuuleksi. Etenevän merituulen etureunassa on ns. merituulirintama, jossa tuulen suunta usein kääntyy jyrkästi.

Merituuli puhaltaa kun meren pinta on maa-aluetta kylmempi. Lämpötilaeron tulee olla 5-15 astetta ja laajan alueen perusvirtauksen tulee olla heikko (0-8 m/s). Jos perusvirtaus esimerkiksi lähestyvän säärintaman johdosta on voimakas tai se on suoraan pohjoisesta, merituulisolun koko on pienempi tai sitä ei pääse muodostumaan lainkaan. Koska lämpötilaero pohjimmiltaan syntyy auringon säteilyn vaikutuksesta, merituulipäivät ovat usein kauniita poutapäiviä.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitosprojektipäällikkö Jarmo Koistinenpuh. (09) 1929 3618jarmo.koistinen@fmi.fi

Vaisala Oyjprojektipäällikkö Heikki Turtiainenpuh. (09) 8949 2261heikki.turtiainen@vaisala.com