Väitös: Suomessa esiintyy ukkospilvirykelmien äärimuotoja

Ukkospilvirykelmät ovat pitkäikäisiä ja joskus myös vaaraa aiheuttavia

Väitöskirjassa on tutkittu säätutkamittausten ja ilmakehäluotausten avulla laajojen ja pitkäkestoisten ukkos- ja kuuropilvialueiden esiintymistä ja meteorologisia syntyolosuhteita Suomessa. Saatujen tulosten mukaan kuuropilvirykelmät ovat Suomessa yleisiä, ja jopa voimakkaaksi luokiteltavia rykelmiä esiintyy kymmenittäin joka vuosi. Tuntikausia kestävän elinkaarensa aikana voimakas ukkospilvirykelmä voi aiheuttaa merkittäviä vahinkoja jopa satojen kilometrien matkalla.

"Viimeisen 15 vuoden aikana Suomessa on esiintynyt harvakseltaan jopa ukkospilvirykelmien äärimuotoja, syöksyvirtausparvia. Suomessa ensimmäinen vahvistettu syöksyvirtausparvi oli Unto-rajuilma 5.7.2002, joka on edelleen pohjoisin dokumentoitu tapaus lajissaan koko maailmassa. Tämän jälkeen myös Asta- ja Sylvi-rajuilmat kesällä 2010 täyttivät syöksyvirtausparven määritelmän", Ari-Juhani Punkka kertoo.

Meteorologinen suursäätila Suomessa omanlaisensa

Ukkos- ja kuuropilvirykelmiä esiintyy tutkimuksen mukaan varsinkin sydän- ja loppukesällä iltapäivisin ja iltaisin. Erityisen otolliseksi todettiin kesäiset tilanteet, joissa matalapaineen alue sijaitsee Suomen länsi- tai lounaispuolella. Suursäätilan asetelma ilmavirtaussuuntineen poikkeaa selvästi siitä, mitä esimerkiksi Pohjois-Amerikassa on havaittu.

"Ukkospilvialueiden liikesuuntien lähemmästä tarkastelusta paljastui myös Suomen lähialueiden erikoisuus. Osa ukkospilvirykelmistä kulkee pohjoiseen, luoteeseen tai länteen, mitä ei ollut juurikaan aiemmissa tutkimuksissa havaittu", Ari-Juhani Punkka tarkentaa.

Alailmakehän kosteus tärkeässä roolissa

Merkittävin ukkospilvirykelmiä suosiva tekijä on tutkimuksen mukaan alailmakehän kosteusmäärän lisääntyminen, jota tapahtuu erityisesti eteläisen ilmavirtauksen vallitessa. Lisäksi tuulivahinkoja aiheuttavia ukkospilvirykelmiä muodostuu etenkin silloin, kun alailmakehän keskimääräinen tuulennopeus kasvaa. Tutkimuksen aikana löytyi myös muita merkittäviä eroja paljon tutkittuun Yhdysvaltojen ukkosilmastoon.

"Toisin kuin Yhdysvalloissa, Suomessa kuivan ilman esiintyminen alailmakehässä ei näytä edistävän syöksyvirtausten esiintymistä ukkospilvirykelmien yhteydessä. Alustava olettamus onkin, että Suomessa ukkospilvien käytössä olevat energiamäärät ovat niin vähäisiä, että kuivan ilman vaikutus on syöksyvirtauksia vahvistavan sijasta ehkäisevä", Ari-Juhani Punkka kertoo.

"Sään ennustamisen ja varoittamisen näkökulmasta alueellisten erityispiirteiden tunnistaminen on äärimmäisen tärkeää. Yhdysvalloista ja muualta Euroopasta kerätyn tiedon valossa päästään toki pitkälle, mutta lopputulosta parantaa, jos varoitusten laadinnassa osataan keskittyä alueellisesti oleellisiin meteorologisiin tekijöihin", Punkka toteaa lopuksi.

Väitöstilaisuus 4.12. Helsingissä

Ari-Juhani Punkan väitöskirja Mesoscale Convective Systems in Finland tarkastetaan Helsingin yliopiston Physicumissa salissa E204 perjantaina 4.12.2015 klo 12 (Gustaf Hällströmin katu 2A, Helsinki). Vastaväittäjänä toimii professori Michael Tjernström (Tukholman yliopisto) ja kustoksena professori Heikki Järvinen Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta.

Ari-Juhani Punkka on syntynyt vuonna 1977 Ähtärissä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Ähtärin lukiosta vuonna 1996. Hän valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2002 pääaineenaan meteorologia. Hän on työskennellyt vaaraa aiheuttavaa säätä ennustavana ja tutkivana meteorologina Ilmatieteen laitoksella vuodesta 1999 alkaen.

Lisätietoja

Väitöskirja julkaistaan Finnish Meteorological Institute Contributions –sarjassa, ISBN 978-951-697-865-2.

Julkaisu verkossa:

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/158079

Ryhmäpäällikkö Ari-Juhani Punkka, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 3630, ari-juhani.punkka@fmi.fi